Metallinpaljastimesta kuuluu matalaa piippausääntä. Maan alla on todennäköisesti rautanauloja tai ikkunakehyksiä, arvelee Kainuun museon arkeologi Tapani Rostedt. Yhdessä kohdassa metallinpaljastin piippaa kirkkaasti mahdollisten kupariesineiden vuoksi.
Tällä kyseisellä paikalla on Kainuun Kuivajärveltä löydetyn ikivanhan tsasounan, eli ortodoksisen rukoushuoneen jäänteet 1800-luvulta.
Tsasouna löydettiin kesäkuun alussa alueelta, jota ovat muinoin asuttaneet vienankarjalaiset. Suomussalmella sijaitsevasta Kuivajärven tsasounasta on olemassa muutamia kirjallisia lähteitä, mutta ne ovat hyvin niukkoja.
Tieto tsasounan sijainnista on kulkenut yllättävän tarkkana sukupolvilta toiselle. Muistitiedon mukaan tsasouna on sijainnut Kuivajärvi-nimisen talon yhteydessä. Sen tarkempaa tietoa sijainnista ei ole ollut.
Tutkija Heikki Rytkölä on perehtynyt Kuivajärven ortodoksikylään ja selvittänyt alueen historiaa. Keräämiensä tietojen pohjalta hän sai selville paikan, mistä ortodoksisen rukoushuoneen voisi mahdollisesti löytää. Rytkölä otti asian tiimoilta yhteyttä Kainuun museon arkeologi Tapani Rostedtiin. He päättivät lähteä yhdessä etsimään tsasounaa.
Rostedt etsi tsasounaa Kuivajärven peltoaukealta metallinpaljastimen avulla. Sen avulla pellosta löytyi kohouma, jossa metallirojua oli enemmän. Hän teki kohoumaan piston lapiolla. Pellosta löytyi rautanauloja ja tummaa maakerrosta. Syvemmältä maasta löytyi vanha maatunut hirsikerros, joka oli ortodoksiselle rukoushuoneelle tyypillisesti itä-länsisuuntaisesti.
Tsasouna oli löytynyt.
Arvokasta tietoa menneistä sukupolvista
Kuivajärven tsasouna on rakennettu arviolta noin 1850-luvulla, ja se paloi salamaniskusta vuonna 1908. Usein palaneiden tsasounien sijaintipaikoille on rakennettu uusia rukoushuoneita, mutta tämä tsasouna oli poikkeus. Se tekee Kuivajärven vanhasta tsasounan paikasta merkittävän maanalaisen muinaisjäänteen.
Mikäli palaneen tilalle olisi rakennettu uusi tsasouna, sen sisältämät esineet olisivat sekoittuneet vanhempien tsasounien tavaroihin, eikä niiden erottaminen välttämättä olisi ollut jälkikäteen mahdollista.
– Tämä on aikakapseli. Jos tästä löytyy vanhaa esineistöä, niiden myötä saadaan tietoa itäisestä uskonnosta, ja siitä, miten sitä on Kainuun alueella harrastettu tuohon aikaan, kertoo Rostedt.
Uusi tsasouna rakennettiin Kuivajärvelle 1930-luvulla runsaat sata metriä aiemmasta rakennuksesta etelään. Tämä toinen tsanouna tuhoutui talvisodan aikana, ja sen sijaintipaikalle rakennettiin kolmas rukoushuone 1950-luvulla. Tämä tsasouna on edelleen paikallaan.
Arkeologi Ville Laakson mukaan ainoastaan yhtä ortodoksisen kirkon jäännöstä on tutkittu arkeologisesti, mutta tsasounia ei ole tutkittu tiettävästi Suomessa lainkaan.
Laakson mukaan kyseessä on hieno löytö, jolla on paikallishistoriallisen merkityksen lisäksi myös laajempaa tieteellistä merkitystä.
– Tämä on rikastuttava asia jokaiselle, sillä me opimme ymmärtämään menneisyyttä ja menneitä kulttuureja, Laakso kertoo.
Jos rahoitusta ei tipu, löytö jää mysteeriksi
Ennen virallisia arkeologisia kaivauksia on kuitenkin hankala sanoa, millainen merkitys löydöllä loppupeleissä on. Tsasounan arkeologisia tutkimuksia on harkittu järjestettävän joko tänä tai ensi kesänä.
Kyseessä on koskematon muinaisjäänne, joka on tällä hetkellä suojeltu muinaismuistolailla. Vaikka kohteen tutkiminen kiinnostaisi monia, sen suhteen maltti on kuitenkin valttia. Tutkimusten myötä muinaisjäänne tuhoutuu, sillä maakerrokset menevät sekaisin.
– Tutkisin tästä nyt enintään puolet, ja loput jättäisin tuleville sukupolville. Silloin menetelmät ovat todennäköisesti kehittyneet nykyisiä paremmiksi, Tapani Rostedt kertoo.
Kyseessä on potentiaalinen tutkimuskohde, mutta arkeologisten kaivausten haasteena on usein rahoitus. Vaikka tutkimukset toteutettaisiin vapaaehtoisvoimin, löytyneiden esineiden huolellinen konservointi tulee maksamaan.
– Rahoituksen tulisi olla valmiina, ennen kuin tutkimuslupaa lähdetään hakemaan, Rostedt kertoo.
Mikäli kaivaukset päätetään Kuivajärvellä tehdä, arkeologi Ville Laakso uskoo aiheen herättävän myös kansainvälistä kiinnostusta.
– Pelkästään uusi tutkimustieto ja ymmärrys menneistä sukupolvista on sen arvoista, että tutkimus kannattaa järjestää.
Keskustele aiheesta 29. heinäkuuta kello 23:een saakka.