Kun John Barnes upotti mestaruuden ratkaisseen voittomaalin rangaistuspotkusta QPR:ää vastaan, HJK:n lupaava poikapelaaja Erkka Lehtola oli muutaman kuukauden yli 18-vuotias. Pari päivää ennen vappua, keväällä 1990 pelattu ottelu päättyi Liverpoolin 2–1-voittoon ja takasi seuralle 18:nnen Englannin mestaruuden.
Englannin Ykkösdivisioonan brändäys rahakkaammaksi Valioliigaksi lähestyi hiljalleen, mutta sen oli vaikea nähdä ainakaan hidastavan Liverpoolin menoa. Punapaidat janosivat yhä uusia mestaruuskeväitä.
Ajatus 30 vuoden odotuksesta oli järjenvastainen.
Vuosikymmenien aikana Lehtola on ehtinyt voittaa oman mestaruutensa pelaajana, valmentaa niin seura- kuin maajoukkuetasollakin ja analysoida kuningaspeliä myös Yle Urheilulle. Poikasena syttynyt rakkaus Liverpoolia kohtaan ei ole kuihtunut.
Torstai-iltana oli hillittyjen juhlien aika.
– Pitää sanoa, että olin vähän railakkaampia juhlia varautunut viettämään. Kun homma eilen ratkesi, otin nuoremman veljen jouluna tekemän Liverpool-kynttilän, panin sen palamaan, otin vähän konjakkia ja kuuntelin "punaista" musiikkia, Lehtola kertoo Yle Urheilulle.
– Kokonaisvaltaisesti todella upea ja lämmin fiilis sisällä. Siitäkin huolimatta, että tätä osasi odottaa. Liverpool on ollut niin mykistävän ylivoimainen, että vain koronavirus olisi voinut olla ylivoimaisempi vastus.
Isoja virheitä
On vaikea kiteyttää, miksi Liverpoolin mestaruusjahti venyi vuosikymmenien mittaiseksi. Ainakin isoja virheitä tehtiin heti edellistä mestaruutta seuraavina vuosina.
Seuraikoni Kenny Dalglish jätti managerin paikkansa mestaruuskevättä seuranneena talvena ja ruoriin astui loppujen lopuksi Graeme Souness.
Souness pani tuulemaan ja uudisti joukkuetta rajulla kädellä. Samalla meni uusiksi myös paljon perinteikkäästä kulttuurista.
– Silloin tehtiin isoja virheitä pelaajahankinnoissa ja romutettiin sellaista seuralle arvokasta boot room -perintöä. Tuollaisten isojen virheiden lasku on kova ja myös varjo on pitkä, Lehtola muistelee.
– Sitten, kun samalle pelikentälle tulivat Roman Abramovitshin kaltaiset omistajat, Liverpool ei pysynyt siinä kilpailussa mukana.
Vielä 1990-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Liverpoolin omat kasvatit tuikkivat koko liigan vetovoimaisina tähtinä. Puhutiin Spice Boys -ilmiöstä ja viihdyttävästä jalkapallosta, mutta mestaruutta sillä tavalla ei pystytty voittamaan.
Robbie Fowlerin ja Steve McManamanin kaltaiset lahjakkuudet eivät yltäneet liigamestaruuteen.
Managereista Rafael Benitez pystyi johtamaan Sami Hyypiän ja Steven Gerrardin johtaman joukkueen Mestarien liigan voittajaksi. Valioliigan ykkössija karkasi heiltäkin.
– Nyt tuntuu, että koko paketti on paremmin balanssissa. Valmennus ja koko edustusjoukkueen taustatiimi on todella kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu pelaaja-akatemiassa. Itse olen siitä tosi iloinen ja uskon, että se voi tuoda jatkossa hyvää, Lehtola sanoo.
Kloppin johdolla
Saksalaisen Jürgen Kloppin aikakausi on saanut koko seuran uudistumaan. Vaikka tämän edeltäjä Brendan Rogers näytti jo johtavan Liverpoolin mestariksi, aika ei ollut vielä kypsä.
Hän uskaltaa nauraa, riemuita ja vetää ylävitosia, mutta tarvittaessa näyttää erittäin julmalta ja pelottavalta
Erkka V. Lehtola
Klopp onnistui johtamaan kannattajat ja seuran samaan suuntaan. Nyt hänen kasvonsa ovat kannattajien lakanoissa samassa seurassa esimerkiksi Bill Shankleyn ja Bob Paisleyn kanssa.
– Hän persoonana sopii tuohon Liverpoolin traditioon ja kaupunkiin. Hän on jotenkin duunarihenkinen, verkkarimies, joka elää joka solullaan mukana. Hän uskaltaa nauraa, riemuita ja vetää ylävitosia, mutta tarvittaessa näyttää erittäin julmalta ja pelottavalta, Lehtola luonnehtii.
Kuluva kausi on ollut hurja työnäyte, sillä ensimmäinen tasapeli tuli alkukauden kahdeksan sarjavoiton jälkeen. Seuraava pistemenetys Valioliigassa tuli 28. peliviikolla. Tappio Watfordille teki tahran Liverpoolin tulossarjaan, mutta on toistaiseksi ainoa Liverpoolin ainoa.
Lehtola kiittää viisasta pelaajapolitiikkaa ja avainhankintoja.
– Jopa Suomen Helsingissä oli nähtävissä aika monen kauden ajan, missä pulmat ovat: tolppien välissä ja alakerrassa. Eikä sinne tehty merkittäviä satsauksia ennen kuin Alisson ja Virgil van Dijk tulivat seuraan.
– Väheksymättä yhtään sitä, mitä on tehty harjoituskeskuksessa, niin siitä huolimatta nämä sankarit ja van Dijk ehkä etunenässä pistivät hommaa kuntoon.
Isoimmat otsikot on vienyt kärkitrio Mohamed Salah, Roberto Firmino ja Sadio Mané. Kolmikko on nyt parhaassa iässään, sillä Salah ja Mane ovat 28-vuotiaita ja Firmino 29-vuotias.
18–19-vuotiaan pelaajan tuominen sinne ei ole mikään yksinkertainen temppu.
Erkka V. Lehtola
Heille pitää kuitenkin alkaa löytää korvaajia lähivuosina. Talvella RB Salzburgista tuotua Takumi Minaminoa on ajettu toistaiseksi varovasti sisään.
– Salah, Mane ja Firmino ovat keskenään enemmän kuin kolmen pelaajan summa. Vaikka ottaisi yhden pois ja panisi viisi prosenttia paremman pelaajan paikalle, niin siitä ei automaattisesti tule parempaa kolmikkoa, Lehtola muistuttaa.
– Klopp on ollut aika taitava siinä, että on pystynyt pitämään tuontasoiset pelaajat tyytyväisinä, vaikka he eivät ole heti kärkeen saaneet massiivista roolia tai onnistuneet. Fabinho on yksi esimerkki.
Tulijoita riittää myös Liverpoolin nuorten joukkueista. Tällä kaudella on kohuttu muun muassa Neco Williamsin, Harvey Elliotin ja Curtis Jonesin taidoista.
Yksi Liverpoolin tähtipelaajista, Trent Alexander-Arnold, loistaa esimerkkinä akatemian toiveikkaille.
– Alexander-Arnoldin tuominen joukkueeseen on rytmitetty erittäin oivaltavasti, vastuuta on ollut sopivasti. Kloppilla on hyvä silmä, Lehtola suitsuttaa.
– Toivon tietysti, että sieltä tulisi omia nuoria ylös, vaikka se on kovaa, koska odotukset ovat kasvaneet. 18–19-vuotiaan pelaajan tuominen sinne ei ole mikään yksinkertainen temppu. On mielenkiintoista nähdä miten hän sen tekee, mutta toisaalta näillä parhailla on vielä pelivuosia jäljellä.
Korjaus 27.6. kello 7.50: Korjattu Harvey Elliotin nimi oikein. Tekstissä aiemmin mainittu Harvey Barnes on Leicesterin pelaaja.
Lue myös:
Sami Hyypiä onnitteli Liverpoolia – pitkän piinan päättyminen henkilöityy Jürgen Kloppiin