Jos Muhoksen metsäpalon arvioitu kokoluokka osuu oikeaan, tulee palosta Suomen suurin tällä vuosituhannella. Noin 250 hehtaarin ala vastaa lähes 350 jalkapallokenttää.
Edellisen kerran näin suuri alue metsää on palanut vuonna 1997 Tammelassa.
Metsätalouden tutkijayliopettaja Henrik Lindberg kertoo, että suurimmat syyt palon leviämiseen Muhoksella vaikuttaisivat olevan kuivuus ja syrjäinen sijainti.
Juuri kyseisen metsäpalon yksityskohdista Lindbergillä ei ole tarkempaa tietoa, mutta hän tuntee aiheen hyvin.
Metsätiet ovat tärkeä apu palojen sammuttamisessa ja rajaamisessa
Ylen jutussa haastatellun päivystävän palopäällikön Heikki Levónin mukaan palon rajaamista vaikeutti se, että tiestöä oli vähän.
Lindbergin mukaan Suomen metsätieverkosto on yksi suurimpia syitä sille, miksi palot eivät usein pääse kasvamaan järin suuriksi.
– Uskoisin, että vähäteisyydellä on ollut suuri merkitys tämän palon leviämisessä, Lindberg toteaa.
Metsäautotiet helpottavat valtavasti sammutuskaluston pääsyä paikalle. Ne toimivat myös luontaisina rajoituslinjoina ja palokatkoina.
Jos metsäalueet ovat suurempia, leviävät palot myös helpommin suuremmiksi. Lindbergin mukaan metsien kuviokoko suurenee, mitä pohjoisemmaksi mennään.
Etelässä metsäalueet ovat usein tiiviisti rajattuja ja ne on pilkottu useammille omistajille, jolloin tilkkujen koot pienenevät.
Hakkuutavoissa suositaan myös suurien avohakkuiden sijaan pienempiä hakkuita, jotka rajaavat metsiä suppeammiksi.
Osin siksi esimerkiksi Ruotsissa, jossa metsänomistus on keskittyneempää, ovat myös suuret metsäpalot yleisempiä.
Metsää rajaavat autotiet myös lisäävät etenkin sienestys- ja marjastuskaudella ihmisten liikkumista metsässä. Silloin myös palot huomataan aiemmin, ja niiden sammutuksessa päästään helpommalla.
Tuuli ruokkii latvapaloa palkeiden tavoin
Muhoksella palo on levinnyt Suomessa verrattain harvinaisesti latvapalona. Usein suomalaisen talousmetsän rakenne on sellainen, ettei palo leviä latvustoon saakka.
Puita karsitaan Suomessa esimerkiksi Ruotsia useammin, jolloin palokuorma pienenee. Metsät kasvavat useimmiten harvempina ja korkeampina, jolloin latvapalon riski jää pienemmäksi.
Latvapaloja lietsoo usein voimakas tuuli. Lindbergin mukaan kuiva sää ja tuulisuus vaikuttivat myös Tammelan suureen metsäpaloon 1990-luvun lopussa.
Myrskytuulesta Muhoksen paloissa ei voida puhua, mutta Oulun seudulla tuulten nopeudet kasvoivat maanantaina päivällä.
Kun palo havaittiin kello yhden aikaan maanantai-iltapäivästä, tuulet yltyivät puuskittaisesti noin kymmeneen metriin sekunnissa.
Tuulen suunnan nopeat vaihtelut vaikuttivat Muhoksella myös palon leviämiseen holtittomasti.
Sama metsä paloi edellisen kerran 1960-luvun lopussa
Muhoksen paloalueella on pääasiassa mäntykangasta ja sekametsää. Mäntykankaat ovat yleensä helpommin syttyviä. Avara ja valoisa männikkö kuivuu tiheämpää sekametsää nopeammin.
Lindbergin mukaan on nykyään melko poikkeuksellista, että sama metsä palaa toistamiseen. Muhoksella metsäalue oli palanut edellisen kerran noin vuonna 1969.
Noin 50-vuotiaan metsän melko nuori ikä onkin voinut osaltaan vaikuttaa latvapalon etenemiseen.
– Latvapaloriski riippuu paljon siitä, kuinka tiheää metsä on ja miten sitä on hoidettu. Nuoressa mäntymetsässä latvus on usein yhtenäisempi. Mitä vanhemmaksi männikkö tulee, sitä pienemmäksi latvapalon riski käy – ainakin hoidetussa metsässä, Lindberg kertoo.
Metsäpalojen syttymisessä ja leviämisessä sattumalla on aina osansa
Metsärakenne ja metsien aktiivinen hoito eivät varsinaisesti estä palojen syttymistä, mutta hidastavat niiden leviämistä. Silloin palot saadaan usein hallintaan ennen kuin ne leviävät laajalle.
Vaikka suomalaisen metsän ominaisuudet vaikuttavat siihen, ettei palojen leviäminen suurelle alalle ole todennäköistä, on myös sattumankaupalla aina osuutensa metsäpaloissa.
Jos palo Muhoksella olisi syttynyt vaikkapa vain 12 tuntia myöhemmin, se olisi tuskin levinnyt laajalle, kun sateet olisivat kostuttaneet maan.
Lindbergin mukaan Suomessa ollaan kuitenkin oltu osin onnekkaita, kun näin suurilta paloilta ollaan vältytty koko 2000-luku.
Ruotsin suurpalot vuonna 2018 herättivät huolen Suomessakin
Lindbergin mukaan suurten metsäpalojen syttyminen on Suomessa selvästi epätodennäköisempää kuin Ruotsissa. Kuitenkin Gävleborgin ja Jämtlandin vuoden 2018 suurpalot kummittelevat yhä monien mielessä.
Katastrofaaliset mittasuhteet saaneissa paloissa metsää paloi noin 25 000 hehtaaria. Suomessa vuotuinen metsäpaloala on jäänyt keskimäärin noin 600 hehtaariin viime vuosikymmeninä.
Ilmastonmuutoksen on arvioitu (siirryt toiseen palveluun) kasvattavan metsäpaloriskiä myös Suomessa.
Lindbergin mukaan riskin kasvuun on varauduttu käynnistämällä metsäpaloihin liittyviä projekteja esimerkiksi Ilmatieteen laitoksella ja Pelastusopistossa.
Lue myös: