Sinäkin olet varmasti kuullut lautasmallista. Tiedät, että pitäisi syödä enemmän kasviksia ja herkutella vähemmän. Teetkö niin?
Psykologi Anu Tevanlinnan mukaan ihmisillä on kyllä tietoa ruokailu- ja liikuntasuosituksista, mutta tieto ei muutu automaattisesti toiminnaksi.
– Ihmiset usein haluavat jonkun dieetin tai liikuntaohjelman, jota he voivat noudattaa, mutta sitten he huomaavat, että ei se ollutkaan niin helppoa. Ei riitä, että tietää mitä pitäisi tehdä.
Tevanlinnan mukaan Suomessa vallitsee eräänlainen kuurikulttuuri: uuden vuoden jälkeen luvataan aloittaa uusi elämä, keväällä pyritään kesäkuntoon ja syksyllä taas kesäkiloista eroon. Tavoitteen saavuttamisen jälkeen palataan kuitenkin herkästi vanhoihin elintapoihin.
Moni haluaisi pudottaa pysyvästi painoa, mutta päätyy käyttämään menetelmiä, joilla voi saada vain lyhytaikaisia tuloksia, Tevanlinna sanoo.
– Pitää luopua ajatuksesta, että tämä on tietyn mittainen kuuri. Projektin sijaan tässä on kyse prosessista. Toimintaa, jota jatkan vaikka loppuelämäni.
Pysyvään elämäntapamuutokseen tarvitaan ravitsemus- ja liikuntatiedon lisäksi ymmärrystä oman mielen toiminnasta ja siitä, miten omaa käyttäytymistä muutetaan pysyvästi.
Pysyvä motivaatio löytyy omista arvoista
Nykytilanteessa pysyminen on paljon helpompaa, kuin opetella tekemään asioita uudella tavalla. Jotta löydämme innostuksen ponnistella asioiden muuttamiseksi, meillä pitää olla jokin merkityksellinen syy, Tevanlinna sanoo.
– Emme voi luottaa siihen, että muutamme asioita vain itsekurilla. Varsinkaan silloin, kun puhumme pysyvästä muutoksesta. Itsekuri riittää rajallisen kuuriin, mutta ei loppuelämän prosessiin.
Se, että jokin asia on kiva tai järkevä, riittää harvoin elämäntapamuutoksen motivaatioksi. Pysyvään elämäntapamuutokseen tarvitaan pysyvä motivaatio. Sellainen löytyy Tevanlinnan mukaan omista arvoista.
Arvot sanoittavat sen, mikä itse kullekin on aidosti kaikista tärkeintä ja merkityksellisintä. Ne asiat ovat myös syy huolehtia itsestä ja omasta hyvinvoinnista.
– Jos esimerkiksi perhearvot ovat tärkeät, motivaatio voi löytyä siitä, että haluaa vielä isovanhempana olla sellaisessa kunnossa, että pystyy osallistumaan lastenlastensa elämään. Jos työhön liittyvät arvot ovat tärkeät, motivaatio voi liittyä siihen, että suorituskyky työssä pysyy mahdollisimman kovassa iskussa, kun huolehtii itsestään.
Anu Tevanlinna tekee työkseen elämänlaatuun ja -tyytyväisyyteen vaikuttavia valmennusprosesseja. Tevanlinna kertoo, että pitkien valmennusprosessien päätyttyä moni asiakas sanoo omien arvojen kirkastumisen olleen tärkein oppi koko prosessissa.
– Se, että on keksinyt mikä elämässä on tärkeintä, on antanut syyn tehdä myös kaikki ei niin kivalta tuntuvat asiat. On vaikka jaksanut lähteä lenkille silloinkin, kun sataa.
Tietoisuus omista arvoista auttaa myös asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Elämäntapamuutos ei kuitenkaan tapahdu vain omia arvojaan pohtimalla, vaan tekemällä käytännön tekoja.
Pieniä tekoja ja paljon toistoja
Se, valitsetko tänään välipalaksi hedelmän vai pullan tai käytkö illalla lenkillä vai loikoiletko sohvalla, ei mainittavasti hetkauta hyvinvointiasi pitkällä tähtäimellä. Mutta jos toistat samaa valintaa päivästä toiseen, vaikutus hyvinvointiin alkaa olla ilmeinen, Anu Tevanlinna kirjoittaa uudessa kirjassaan Hyvinvointia mielelläsi – Arvoista suunta elämäntapamuutokseen.
Ihmisen hyvinvointi on toistuvien tapojen summa. Tapojen rakentaminen taas on keino viedä terveyssuosituksia askel kerrallaan pysyväksi osaksi omaa arkea. Tapojen rakentamisessa olennaista ovat toistot.
Jos siis haluamme pysyvää muutosta, meidän on toistettava uutta asiaa niin monta kertaa, että siitä tulee meille tapa. Mutta se vaatii aikaa.
– Jostain on tullut myytti, että kaksi viikkoa riittää luomaan uuden tavan. Tutkimusten mukaan se on paljon pidempi aika. Tarvitaan kuukausien ajan päivittäisiä toistoja, että asiasta tulee rutiini, jota emme edes mieti, Tevanlinna sanoo.
Jotta jaksaisimme ja viitsisimme toistaa kuukausien ajan jotain uutta asiaa, sen pitää olla riittävän pieni ja helppo. Jos haluaisi esimerkiksi lukea enemmän, voi aloittaa sillä, että lukee päivittäin kirjasta vaikka vain yhden kappaleen. Jos haluaisi lenkkeillä, pieni päivittäinen tapa voisi aluksi olla pukea vain lenkkitossut jalkaan.
Tevanlinna puhuu naurettavan pienistä teoista.
– Pointti on se, että pilkotaan oma tavoite niin pieniin ja konkreettisiin osiin, että voi heti lähteä tekemään käytännön muutoksia. Pienistä askelista se iso muutos lopulta koostuu.
Moni elämäntapamuutos perustuu kiellettyjen listoihin. Tevanlinna muistuttaa, että uusien tapojen luomisessa on kyse siitä, että elämään lisätään jotain eikä siitä, että elämästä poistetaan jotain. Sen sijaan, että yrittää esimerkiksi lopettaa karkin syömisen, lisääkin ruokavalioon hedelmiä ja marjoja.
Oma mieli voi olla este muutokselle
Käytännön toimien lisäksi on tärkeää pureutua syihin, jotka ylläpitävät elintapoja, joista haluaisimme päästä eroon. Joskus syy voi löytyä liian hektisestä arjesta ja stressaavasta työstä, jolloin energiaa ei riitä itsestä huolehtimiseen.
Joskus syy voi löytyä omasta mielestä.
– Jos ylipainon taustalla on tunnesyömistä eli syömisellä säätelee tunteitaan, ei mikään määrä laihduttamista ratkaise ydinongelmaa. Ratkaisu löytyy siitä, että harjoittelee muunlaisia tunnesäätelytaitoja. Kun niitä oppii, se heijastuu myös painoon, Tevanlinna antaa esimerkin.
Oman mielen toiminnan ymmärtäminen onkin keino onnistua pysyvässä elämäntapamuutoksessa.
– Mielihän se kehoa liikuttaa ja mielihän valintoja lopulta tekee. Jos mieli koko ajan jollain tavalla jarruttaa ja estää, mikään määrä itsekuria ei voi tuoda pysyvää muutosta, Tevanlinna toteaa.
Monilla voi olla esimerkiksi vääristyneitä ajatuksia tai haitallisia uskomuksia siitä, mihin pystyy ja mikä on itselle mahdollista. Toisilta taas voi puuttua joustavuutta tai armollisuutta itseä kohtaan. Joku painonpudotuksen aloittanut on saattanut luopua koko projektista heti, kun on yhden kerran sortunut syömään pullaa.
Uudenlaisen kannustavan sisäisen puheen harjoitteleminen olisi Tevanlinnan mielestä monille hyödyksi. Saatamme puhua itsellemme niin julmasti, ettemme puhuisi niin kenellekään muulle. Saatamme suhtautua myös omiin epäonnistumisiin armottomammin kuin muiden.
– Meidän huomioinnissa on tutkitusti hyvin vahva negatiivisuuden vinouma. Huomaamme helpommin epäonnistumiset ja mokat. Vaatii tietoista harjoittelua, että alamme huomata myös ne hyvät asiat ja opimme antamaan tunnustusta itsellemme niistä naurettavan pienistä teoista.
Muutoksen pitää sopia juuri minulle
Tevanlinnan mielestä on hassua, että elämäntapamuutokset perustuvat usein ohjeisiin, joiden odotetaan toimivan kaikilla. Hänen mukaansa tärkeintä elämäntapamuutoksessa on yksilöllisyys ja omannäköisyys.
Tevanlinna korostaa, että hän ei ole ravitsemuksen eikä liikunnan asiantuntija, vaan nimenomaan yksilöllisen toiminnan asiantuntija.
Hän ei anna valmiita ratkaisuja, vaan lähtee ajatuksesta, että jokainen on itse oman elämänsä paras asiantuntija. Jokainen täsmentää itse muutostoiveensa ja suunnittelee itselleen sopivat käytännön teot. Jokaisen on myös itse hahmotettava, millaisia mielen taitoja saattaa muutosmatkallaan tarvita.
– Muutoksen lähtökohdan pitää olla omassa itsessä. Muutoksen pitää olla itselle aidosti mielekäs ja merkityksellinen. Kun muutos sopii juuri itselle ja omaan elämäntilanteeseen, silloin siinä on pohja aidolle pysyvälle muutokselle.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin 8.8. klo 23.00 saakka. Tervetuloa mukaan!
Lue myös:
Johanna Malisen kolumni: Suorittajalla on eniten aikaa ja energiaa tehdä kivoja juttuja