Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Kello on kaksi heinäkuun ensimmäisenä päivänä ja Itäkeskuksessa on taas yksi koulupäivä pulkassa. Tänään on katsottu Youtubesta avaruusvideoita, käyty kirjastossa ja kiipeilty telineillä.
Farhia, 20, Ixsaan, 19, Aisha, 19, Hani, 18, ja Sabrin, 18, keräävät kyniä ja vihkoja kasaan. He esiintyvät tässä jutussa pelkillä etunimillä, sillä heitä jännittää, eivätkä he ole valmiita kertomaan kokemuksistaan koko nimellään.
He opettavat täällä viidelletoista etnisesti somalitaustaiselle alakoululaiselle suomea, matematiikkaa ja kaikkea muutakin, missä apua tarvitaan.
– Aika moni maahanmuuttajataustainen ei uskalla viitata koulussa, koska pelkää, että joku asia menee väärin, kertoo Farhia.
– Yritämme täällä rohkaista heitä. Tämä on valmistelua syksyä varten.
Vertaisoppimiseen pohjautuva Buddyschool-ryhmä järjestetään Maahanmuuttajanuorten Helsinki -hankkeen ja järjestöjen yhteistyönä. Talvisin se toimii kouluissa. Tämän kesän ryhmän perustaminen ja laajentaminen kaikkiin alakoululaisiin oli Farhian idea.
– Olisi ollut tosi hyödyllistä, jos tällainen olisi ollut olemassa silloin, kun olin itse koulussa.
Suomen PISA-tulokset ovat OECD:n eriarvoisimmat
Joulukuussa 2019 julkaistiin läntisten teollisuusmaiden järjestön OECD:n kansainvälinen PISA-vertailu (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan suomalaisten lukutaito oli vuoden 2018 testeissä OECD-maiden kärkeä.
Vähemmälle huomiolle kuitenkin jäivät saman raportin vähemmän imartelevat tiedot peruskoulustamme.
Suomi ei olekaan koulutuksen mallimaa – ainakaan kaikille. Raportissa vertaillaan lukutaidon tuloksia kantaväestön sekä ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajien välillä. OECD-maiden suurin piste-ero löytyy Suomesta. Se ei selity maahanmuuttajaperheiden matalammalla tulo- tai koulutustasolla.
Itse asiassa myös vuosien 2015 ja 2012 PISA-tulokset viittaavat siihen, että Suomessa maahanmuuttajatausta vaikuttaa oppimistuloksiin enemmän kuin useimmissa muissa maissa.
Esimerkiksi vuoden 2012 PISA-tuloksiin pohjautuvan tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan vielä toisen polven maahanmuuttajien matematiikan osaaminen on kaksi vuotta kantasuomalaisia peruskoululaisia jäljessä.
Miten voi olla niin?
Alan tutkijat ovat sitä mieltä, että ilmiö on monen asian summa. Taustalta löytyy sekoitus vanhentuneita rakenteita ja rasistisia asenteita.
Ongelmia suomen kielen opetuksessa
Ensimmäinen, melko helppo vastaus on, että ongelmat liittyvät kieleen.
Kaikki alkaa jo ennen kouluikää. Sosiologian akatemiatutkija Elina Kilpi-Jakonen huomauttaa, että Suomessa varhaiskasvatukseen osallistuu pienempi osuus lapsista kuin muissa Pohjoismaissa.
Kouluun mennään vasta 7-vuotiaana ja päivät ovat lyhyitä. Se ei välttämättä ole paras yhdistelmä esimerkiksi kielen oppimisen kannalta.
Koulussa suomea ja ruotsia voi opiskella toisena kielenä (S2). Itäkeskuksen kesäkoulun opettajilla ei ole kielenopetuksesta pelkästään hyvää sanottavaa.
"S2-opetuksessa tehdään helppoja tehtäviä ja katsotaan leffaa. Sitten ihmetellään, miksi meidän tulokset on huonompia."
Aisha
Aisha kertoo, että hän seurasi lukiossa sekä S2- että suomi äidinkielenä -opetusta. Opettaja oli sama, mutta siihen yhtäläisyydet loppuivatkin. S2-opiskelijoiden tehtäviä ja kokeita ei aina korjattu, ja välillä opettaja ei saapunut tunnille ollenkaan.
– Siinä miettii, miksi meihin ei panosteta yhtä paljon.
Aishan mukaan myös opetuksen sisällössä on selkeitä eroja.
– Suomi äidinkielenä -tunneilla tavoite on kehittyä, ja kokeet vaikeutuvat koko ajan. Mutta S2-opetuksessa tehdään aina samoja helppoja tehtäviä ja katsotaan leffaa. Eli ero oppilaiden välillä vain suurenee. Sitten ihmetellään, miksi meidän tulokset on huonompia.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n vuoden 2019 Kotoutumiskompassin (siirryt toiseen palveluun) mukaan peruskoulun lehtoreista ja luokanopettajista 95–100 prosentilla on muodollinen kelpoisuus, kun taas maahanmuuttajien opettajilla osuus on kymmenisen prosenttiyksikköä pienempi.
Toinen kysymys on, kenet S2-opetukseen laitetaan.
– Perustelut S2-opetukseen sijoittamisesta voidaan kokea rodullistavina, sanoo väitöskirjatutkija Tuuli Kurki. Rodullistaminen tarkoittaa etnisen taustan tai ihonvärin vuoksi ihmisiin liitettäviä ennakkoluuloja.
Ilmiö on tuttu myös Itäkeskuksen kesäkoulun opettajille. Vaikka useimmat heistä ovat syntyneet Suomessa, heidät on automaattisesti siirretty opiskelemaan suomea toisena kielenä. Kielivalintaa seuraa ”S2-lapsen stigma”.
Keskusteluissa nousee esiin myös, että koululla saatetaan esimerkiksi kieltäytyä teettämästä luki-testejä tai tulkitsemasta niiden tuloksia, sillä niiden väitetään olevan epäsopivia suomea toisena kielenään opiskeleville.
Myös valtiotieteiden tohtori Mira Kalalahti tunnistaa, että kielivaikeudet voivat mennä sekaisin oppimisvaikeuksien kanssa.
Samaan aikaan kun monet päätyvät S2-opetukseen tahtomattaan, kaikki halukkaat eivät sitä saa. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen vuonna 2015 julkaistun raportin (siirryt toiseen palveluun) mukaan 37 prosenttia lukioista ja 16 prosenttia ammattikouluista ei järjestänyt S2-opetusta.
”Jos kukaan ei ole rasisti, miksi niin monella on kokemusta rasismista?”
Pelkän huonon kielenopetuksen syyttäminen olisi ongelman kiertämistä. Paljon on myös suoranaista syrjintää ja rasismia.
Ensi kysymällä kesäkoulun apuopettajat ovat sitä mieltä, että he ovat saaneet koulussa lähinnä tukea. Mutta kun joku alkaa kertoa myös ikävämmistä kokemuksista, samanlaisia löytyy muiltakin.
– Älä vain mene naimisiin 18-vuotiaana ja hanki lapsia, sanoi opo Ixsaanin ystävälle heidän ollessa 14-vuotiaita.
– Eikö sinulla ollut varaa ostaa kirjoja, sanoi opettaja Aishalle, kun tämä meni ensimmäisille lukiotunneille ilman oppikirjaa.
– Pitkä matematiikka ei ole sinua varten, kannattaisi vaihtaa lyhyeen, sanoi matikanopettaja maahanmuuttajataustaisiksi oletetuille oppilaille tunnilla.
– Wow, en olisi odottanut tätä sinulta, sanoi opettaja palauttaessaan hyvää koearvosanaa.
Tämän viimeisen ovat kohdanneet kaikki. Viiden nuoren ryhmästä neljä on joutunut jäämään koulupäivän jälkeen tekemään kokeita tai kotiesseitä opettajan valvonnassa siksi, että heidän arvellaan luntanneen tai kopioineen vastauksia netistä.
Aisha on tehnyt saman matematiikan kokeen alakoulussa kolmesti. Kun opettaja ei toisen kerran jälkeen vieläkään uskonut, hän tuli välitunnilla kyselemään koekysymyksiä.
– En ollut koskaan tehnyt koetta suullisesti, se oli hauska kokemus ja me vain naurettiin sille. Mutta kun asiaa miettii, eihän siinä ollut mitään hauskaa.
– Näihin kommentteihin on niin tottunut, että niistä tulee jokapäiväisiä. Nyt kun kaikki puhuvat kokemuksistaan, tajuan, että tämä on väärin, Aisha pohtii.
Jatkuva syrjintä ja vähättely vaikuttavat tietysti myös koulumenestykseen. Kun kaikki muut epäilevät jatkuvasti omaa selviytymistä, alkaa itsekin lähes huomaamatta epäillä itseään, miettii Farhia.
Teoreettisesti ilmaistuna kyse on siitä, että ihmisten välinen ja rakenteellinen rasismi johtavat helposti sisäistettyyn rasismiin, kun yksilö alkaa uskoa ympäristönsä viestejä.
– Opinto-ohjaus ja muu opetus on ollut ja on edelleen sekä tietoisesti että tiedostamatta rodullistavaa, toteaa väitöskirjatutkija Tuuli Kurki.
– En väitä, että kaikki opettajat olisivat rasisteja. Mutta jos kukaan ei ole rasisti, miksi niin monilla on kokemuksia rasismista?
Palataan vielä joulukuiseen PISA-vertailuun. Se kertoo Suomesta muitakin yllättäviä asioita. Maahanmuuttajien eriytyminen omiin kouluihinsa on Suomessa OECD-maiden suurinta.
Mitä korkeampi eriytymisen indeksi, sitä enemmän maahanmuuttajat ovat keskittyneet samoihin kouluihin. Se on suhteutettu maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrään.
Viisikosta Aisha on käynyt lukiota, jossa on vain vähän maahanmuuttajataustaisiksi oletettuja opiskelijoita.
– Jos voisin kelata taaksepäin, olisin hakenut mieluummin kouluun, jossa tunnen oloni mukavaksi ja hyväksytyksi.
Maahanmuuttajataustaiset aliedustettuina korkeakoulussa
Ei siinä vielä kaikki. Suomi ei ole maahanmuuttajataustaisten koulutuksen mallimaa myöskään peruskoulun jälkeen.
Korkeakouluasteen vertailu maiden välillä ei ole mutkatonta, mutta useat tutkimukset viittaavat samaan: ero maahanmuuttajataustaisten ja valtaväestön korkeakoulututkinnoissa on meillä poikkeuksellisen suuri.
Euroopan komission raportin (siirryt toiseen palveluun) mukaan vuonna 2017 maahanmuuttajataustaisista vain 27 prosentilla on korkeakoulututkinto Suomessa, mikä on vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa.
Lisäksi OECD:n vuoden 2018 koulutusraportin (siirryt toiseen palveluun)mukaan ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat ovat Suomessa selvästi aliedustettuina korkeakouluista valmistuvien joukossa.
Kuvio näyttää, että korkeakoulusta valmistuvista 20–29-vuotiaista vain 2 prosenttia on ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajia, kun taas koko ikäryhmästä heidän osuutensa on 8 prosenttia. Tilanne on epätasa-arvoisempi kuin missään muussa vertailun maassa.
Mistä tämä johtuu?
Vastaus on jälleen moniosainen. Toisaalla on jähmeitä rakenteita, toisaalla puutteellista ja jopa epäreilua opintojen ohjausta. Aloitetaan jälkimmäisestä.
”Opettajat pystyvät omilla sanomisillaan vaikuttamaan nuorten tulevaisuuteen”
Opinto-ohjauksesta saa kertoa Ulkar Aghayeva, 28. Kun hän oli valmistumassa kahdeksannelta luokalta 9:n keskiarvolla, opo ilmoitti, ettei hänen todistuksellaan pääse lukioon.
– Minulle sanottiin, että minun pitäisi mennä opiskelemaan lähihoitajaksi. Itse halusin lukea lääketiedettä.
– En siis arvioi lähihoitajan työtä. Mutta se, että sitä systemaattisesti ehdotetaan, on ongelma.
Aghayeva selvitti itse keskiarvorajoja, haki luonnontiedelukioon ja pääsi sisään. Myös lukion opinto-ohjaaja oli sitä mieltä, että lääkäriunelmat olivat mahdottomia.
Niinpä Aghayeva selvitteli muita vaihtoehtoja. Hän oli alkanut kiinnostua yhteiskunnallisista asioista, erityisesti EU:sta.
– Minä sitten hyvin haltioituneena sanoin, että minusta tulee tulevaisuudessa meppi. Opettaja kommentoi siihen, että me suomalaisetkaan emme helpolla pääse mepeiksi, niin sinulla ei ole mitään mahdollisuutta.
Aghayeva sanoo samaa kuin muut haastateltavat: ikävät kommentit jäävät mieleen.
– Se on kulkenut vielä 12 vuoden jälkeenkin mukana, mä edelleen muistelen sitä.
"Maahanmuuttajataustaiset oppilaat ohjataan vieläkin liian helposti ammatilliselle puolelle."
Päivi Lyhykäinen, OAJ:n erityisasiantuntija
Toiseuttava opinto-ohjaus on tiedossa myös opettajien ammattijärjestö OAJ:ssa.
– Meillä vieläkin ohjataan liian helposti perusopetuksen jälkeen ammatilliselle puolelle maahanmuuttajataustaiset oppilaat, erityisasiantuntija Päivi Lyhykäinen sanoo.
– Minä yritän aina sanoa ääneen, että miksi me ohjataan maahanmuuttajat lähihoitajiksi, miksei sairaanhoitajiksi tai lääkäreiksi.
Toisaalta ohjaus voi olla myös puutteellista. Suomalainen koulujärjestelmä luottaa paljon vanhempien tukeen. Kaikkien vanhemmat eivät kuitenkaan tunne suomalaista koulujärjestelmää tai edes puhu suomen kieltä.
– Suomessa ei osata suhtautua maahanmuuttajien erityistarpeisiin esimerkiksi toisella asteella, sanoo Elina Kilpi-Jakonen.
Kaikki opot eivät myöskään ole lannistavia. Itäkeskuksen nuoret haastateltavat kertovat saaneensa etenkin lukioiden opoilta myös paljon apua ja tukea. Hani haluaa lukea psykologiaa, Aisha terveystieteitä ja Ixsaan opiskella kätilöksi.
Ulkar Aghayeva taas opiskelee tällä hetkellä maisterintutkintoa sosiaalisesta syrjäytymisestä ja tekee harjoittelua Euroopan parlamentissa.
– Opettajat pystyvät omilla sanomisillaan vaikuttamaan nuorten tulevaisuuteen. Minä en lannistunut, mutta kaikilla ei ole samanlaista vahvaa tukea perheeltä kuin minulla on ollut.
”Yhdenvertainen koulutuspolku ei toteudu meillä"
Kun kysymyksen korkeakoulututkintojen epätasaisesta jakautumisesta esittää tutkijoille, he puhuvat ”nivelvaiheista” ja ”viiveisistä siirtymistä”.
Eli käytännössä siitä, että peruskoulun jälkeen maahanmuuttajataustaisten on vaikeampi siirtyä koulutusvaiheesta toiseen. Siirtymät vievät aikaa, ja väleihin jää putoajia.
Aloitetaan peruskoulun lopusta ja edetään pikakelauksella.
Ensinnäkään, kaikki eivät jatka opiskelua peruskoulun jälkeen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) raportti (siirryt toiseen palveluun) vuodelta 2018 kertoo, että ilman opintoja jää 9 prosenttia suomalaistaustaisista ja 37 prosenttia maahanmuuttajataustaisista 17–24-vuotiaista.
Ensi vuonna mahdollisesti tapahtuva oppivelvollisuuden pidentäminen ainakin muodollisesti takaisi opiskelupaikan kaikille peruskoulusta valmistuneille. Tutkijatohtori Mira Kalalahti kuitenkin muistuttaa, että pelkkä oppilaiden velvottaminen ei itsessään poista ongelmia, ellei koulujen tukitoimia tehosteta.
Toiselle asteelle pääsy ei riitä, sillä tutkinnon suorittamiseen pitäisi saada riittävästi tukea. Samainen THL:n raportti vuodelta 2018 kertoo, että suomalaistaustaisista 5 prosenttia keskeyttää toisen asteen opinnot, kun taas ulkomaalaistaustaisista niin tekee 8 prosenttia.
Lukion jälkeen olisi vielä päästävä korkeakouluun. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tuoreen selvityksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan suomalaistaustaisista hakijoista 28 prosenttia vastaanottaa paikan, mutta maahanmuuttajataustaisilla osuus on vain 17 prosenttia.
Suomessa korkeakouluun pääseminen on vaikeaa, ja korkeakoulujen pääsykokeet ovat myös vaatineet erinomaista kielitaitoa.
– Pääsykokeita pidetään tasa-arvoisina, koska ne ovat kaikille samat, sanoo sosiologian akatemiatutkija Elina Kilpi-Jakonen.
– Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ne ovat osaltaan vähentäneet maahanmuuttajien hakeutumista erityisesti yliopistoon.
– Yhdenvertainen koulutuspolkuajatus ei toteudu meillä, summaa Mira Kalalahti.
Maahanmuuttajataustan vaikutusta koulutukseen pureudutaan opetus- ja kulttuuriministeriön syksyllä alkavassa selvityksessä, jonka tarkoitus on tutkia suomalaisen koulutusjärjestelmän epätasa-arvoisuuden syitä.
"Maahanmuuttajien koulutukseen ei aiemmin ole haluttu panostaa"
Itäkeskuksen kesäkouluun osallistuu myös syksyllä 9. luokan aloittava oppilas, joka saapui Suomeen puolitoista vuotta sitten.
– Hänelle annettiin 7. ja 8. luokan oppikirjat ja sanottiin, että opiskele nämä kaikki kesän aikana. Toi on tosi epäreilua, Farhia kertoo.
– Yritimme juuri käydä yhdessä läpi kemiaa, mutta on vaikeaa selittää jokainen lause niin, että hän ymmärtää. Tuo on tosi huonosti mietitty.
Onhan se. OAJ:n Päivi Lyhykäisen mukaan suomalaiset koulutusrakenteet ovat ”jäljessä”.
– Maahanmuuttajien koulutusta ei aiemmin ole haluttu nähdä asiana, johon pitäisi panostaa. Meillä on paljon kuntia, joissa ei ollut yhtä ainutta maahanmuuttajaa ennen vuotta 2015, Lyhykäinen sanoo. Hänen mukaansa tahtotila on kuitenkin onneksi muuttunut viime vuosien aikana.
– Suomen valtio alkoi herätä siihen, että meillä on muualta tulevia ihmisiä, joilla on tietynlaisia tarpeita.
Käytännössä nykyisiä opettajia pitäisi kouluttaa uuteen tilanteeseen ja uusia, eritaustaisia opettajia rekrytoida mukaan.
– Meillä alkaa olla koulumaailmassa aika kokenutta porukkaa, jotka ovat saaneet koulutuksensa vaikka 1980- ja 1990-luvuilla, Lyhykäinen toteaa.
– Sen jälkeen meidän yhteiskunta on kehittynyt huomattavasti monimuotoisemmaksi.
Hänelle annettiin 7. ja 8. luokan oppikirjat ja sanottiin, että opiskele nämä kesän aikana.
Farhia
Ulkar Aghayeva on opettanut kouluissa arvokkuutta ja osallistamista. Hän toivoisi, että opettajille tarjottaisiin antirasistista koulutusta.
– Useimmat opettajat, joiden kanssa olen itse ollut tekemisissä, ovat sitä mieltä, että sille olisi tarvetta.
Farhia aloittaa syksyllä opettajaopinnot yliopistossa. Sitä ennen edessä on kuitenkin vielä muutama viikko kesäkoulua Itäkeskuksessa.
– Monen opettajan vastaukset koulussa ovat vähän lannistavia. Kesäkoulussa yritämme itse olla mahdollisimman positiivisia, hän kertoo.
– Vaikka kaikki oppilaat eivät tunteneet toisiaan alussa, olen huomannut, että he uskaltavat jo viitata.
Lisää aiheesta: Noor Assad on espoolainen kympin tyttö, joka haluaa lääkäriksi – koulussa hän todisteli äidinkielentaitoaan ja kieltäytyi lähihoitajaopinnoista