Yle selvitti, miten ulkomaisten kausityöntekijöiden vajetta on tänä vuonna yritetty paikata.
Tavallisesti maatiloilla puurtaa noin 18 000 ulkomaalaista, eikä suomalaisia juuri pelloilla näy.
Heinäkuun alkuun mennessä koko maassa oli reilut 10 000 kausityöntekijää, arvioi Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK. Työntekijöistä puolet on kotimaasta, loput lähes pelkästään ukrainalaisia.
Sadonkorjuun kiihtyessä kausitöihin tarvitaan vielä useita tuhansia ihmisiä, ennakoi MTK.
Huhtikuussa työvoimaa oli tarjolla yllin kyllin, sillä kymmenet tuhannet opiskelijat, työttömät ja lomautetut ilmoittivat halustaan työskennellä maataloudessa. Mutta vain murto-osa heistä on päätynyt maatiloille.
Syitä näyttää olevan monia. Tiloilla on ollut epäilystä kotimaisten työntekijöiden osaamisesta ja sitoutumisesta. Osalle hakijoista taas työn fyysisyys on ollut yllätys.
Syntyikö myös kevään kampanjoista liian ruusuinen kuva maatilan työstä?
Seurasimme kevään ja alkukesän, miten Suomen suurin avomaan mansikkatila Hollolassa selviää työvoiman vaihtamisesta pääosin kotimaiseen.
Tekisivätkö suomalaisetkin töitä?
Hollola, 26.6.
Loputtomia mansikkarivistöjä ja niiden ylle kumartuneita hahmoja. Kansallisuutta ei erota kauemmaksi, mutta mansikanviljelijä Vesa Koivistoisen mukaan puolet heistä on suomalaisia.
Tila on palkannut täksi kesäksi ennätysmäärän poimijoita, 350 kotimaista ja vajaat 200 ukrainalaista.
Sadonkorjuun huippu marjatiloilla on lähestymässä, mutta Koivistoinen tietää tiloja, jotka eivät ole rekrytoineet kotimaisia työntekijöitä vieläkään.
− Ehkä siellä on takaraivossa, etteivät ne suomalaiset kumminkaan töitä tee, hän arvelee.
Sivénin sisarukset ovat vetäytyneet hetkeksi teltan varjoon evästauolle. Aurinko on paahtanut niskaan koko viikon kuumasti, siitä lähtien kun mansikanpoiminta alkoi juhannuksen alla.
Työ on Jasna Sivénin mukaan ollut raskaampaa kuin osasi odottaa.
Sivénien äiti oli ehdottanut työtä, kun sovitut Yhdysvaltain matkat peruuntuivat koronakriisin takia. Nyt kolme siskosta ajelee aamuvarhain Orimattilasta pelloille Lahteen ja Hollolaan.
Ukrainalaisten tehokkuutta Jasna Sivén ei ole voinut olla huomaamatta. Ukrainalainen kantaa punnitukseen 2-3 mansikkalaatikkoa samaan aikaan kun hän on kerännyt yhden.
− En ymmärrä, miten se on mahdollista. Mekin tehdään kaikkemme, mutta kyllä he keräävät ainakin kaksi kertaa enemmän, Sivén ihmettelee.
Ukrainalaisilla tienaamisen henki on Koivistoisen mukaan urakkapalkkaisessa työssä raju.
− Se saa ihmisessä yliotteen, he tekevät melkein yliluonnollisia asioita, Koivistoinen päivittelee.
Tällä kertaa ukrainalaisten Suomeen pääsy oli pitkään hiuskarvan varassa.
Peltotyö on hävettänyt
Hollola, 17.4.
Huhtikuussa Koivistoisen tilalla pohdittiin, olisiko koronatilanne muuttanut ajatuksia peltotöistä. Kotimaisia poimijoita ei heillä ollut työskennellyt 22 vuoteen.
− Kun eletään hyvinvointivaltiossa, monelle on ollut häpeä tulla pellolle töihin, Koivistoinen tuumi.
Ehkä työskentely mansikkatilalla tänä vuonna kelpaisi lomautetuille, irtisanotuille ja nuorille, jotka eivät ole löytäneet kesäksi muuta.
Satoja suomalaisia lähdettiin etsimään sosiaalisessa mediassa, omilla nettisivuilla ja te-toimiston avulla.
Poimijoille luvattiin maksaa tänä vuonna 1,20 euroa mansikkakilolta. Koivistoisen mukaan hitainkin poimija kerää yleensä 9 kiloa tunnissa.
− Monella on väärinkäsitys, että palkka olisi huono. Tämähän on urakkatyötä, josta maksetaan omien tekojen mukaan.
Rekrytointihaastattelut kestivät yhtä soittoa pari kuukautta. Koivistoisen tytär Mariella Kuusisto tarjosi työtä taimien istuttajana tai mansikoiden poimijana lähes 900 hakijalle. Heistä puolet, noin 400, otti työn vastaan.
Osa kertoi, ettei pystyisi järjestämään kyytiä pellolle.
− Työn fyysisyys on varmaan myös tullut monille yllätyksenä ja säikäyttänyt. Samoin vaatimus sitoutuneisuudesta työhön, Kuusisto arveli.
Ukrainalaisia tulee maahan yhä
Suuri osa marjatiloista reagoi Suomen rajojen sulkeutumiseen hitaammin. Ne jäivät odottamaan, että tuttuja työntekijöitä pääsisi sittenkin tulemaan Ukrainasta, Baltiasta tai Venäjältä. Tilat olivat tehneet työsopimuksia heidän kanssaan jo talvella ennen koronakriisiä.
Aluksi näytti siltä, että maahan pääsisi EU:n ulkopuolelta vain 1 500 kausityöntekijää. Hallitus kuitenkin kasvatti kiintiötä vähitellen ja toukokuun lopussa se nostettiin 9 000:een.
Se tarkoitti, että kotimaisia työntekijöitä tarvittaisiinkin enää noin puolet kausityövoiman kokonaistarpeesta.
Miksei me-henkeä hyödynnetty?
Huhtikuussa suomalaisten kiinnostus maatilojen töihin oli aiheuttanut hakemusvyöryn. (siirryt toiseen palveluun) Käynnissä oli kampanjoita kotimaisten työntekijöiden houkuttelemiseksi maaseudulle. Mutta rekrytointipäätöksiin hakemukset johtivat vielä harvoin.
Hitaus tuskastutti rekrytointiin ahkerasti panostaneita henkilöstöpalveluyrityksiä. Huhtikuun alkupuolella niille oli jätetty jo 10 000 hakemusta (siirryt toiseen palveluun).
Myös te-toimistoissa yli 30 000 työnhakijaa (siirryt toiseen palveluun) oli ilmoittanut hakevansa töitä maataloudesta. Haasteena oli te-palvelujen mukaan se, etteivät tilat olleet suuressa määrin avanneet työpaikkoja hakuun.
− Suomeen on syntynyt ennennäkemätön me-henki, jota pitäisi nyt ehdottomasti hyödyntää, kiirehti Henkilöstöpalveluyritysten liiton HPL:n toimitusjohtaja Merru Tuliara.
Halusivatko tilalliset tosissaan kotimaisia työntekijöitä vai eivät?
Pulaa sitoutuneesta työvoimasta
Maataloustöihin on hakeutunut ennätysmäärä, mutta "oikeanlaisesta työvoimasta" on yhä pulaa, kerrottiin Töitä Suomesta -kampanjan sivulla (siirryt toiseen palveluun) toukokuun lopussa.
Hakemuksista oli käynyt ilmi, että kotimaisilla hakijoilla oli usein “puutteelliset tiedot maatalouden työnkuvista”.
Oliko hakija valmis esimerkiksi kovaan fyysiseen työhön, muuttamaan syrjäiselle tilalle työnteon ajaksi tai sitoutumaan töihin viikkokausiksi? Tilallisia epäilytti se, että hakijoista suuri osa oli lomautettuja, jotka saatettaisiin kutsua takaisin omiin töihin milloin tahansa.
Kun tilat lisäksi pitkittivät muun muassa mansikanpoimijoiden rekrytointeja satokauden alkuun, monen hakijan suunnitelmat ehtivät muuttua.
− Kampanjat olivat käynnissä huhtikuussa ja silloin tarvittiin 1 500 työntekijää istutustyöhön. Nyt on kuumin hetki ja työvoimaa tarvittaisiin kaikkein suurin piikki, valaisee Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja Miika Ilomäki puhelimessa heinäkuun alussa.
Huhtikuun kampanjoista ja uutisjutuista syntyi helposti kuva, että suomalaisia kaivataan tiloille ripeästi (siirryt toiseen palveluun).
Ensikertalainenkin oppi päivässä
Lahti, 29.5.
Kevät oli ollut viileä ja yöt kylmiä. Sadon valmistelutyöt pääsivät alkamaan Koivistoisen pelloilla Päijät-Hämeessä pari viikkoa myöhässä.
Hollannista oli ennen koronakriisiä tilattu 900 000 mansikantainta. Urakka kuulosti valtavalta työporukalle, johon kuului 35 ukrainalaista ja 45 suomalaista.
Lahtelainen Maarit Niemi työnsi taimien juuria maahan erityisellä istutushaarukalla. Homma oli Niemen mukaan helppo opetella yhdessä päivässä.
− Kädestä pitäen käytiin näyttämässä, ja sittenhän se on vain suorittamista.
Niemi joutui huhtikuussa lomautetuksi lahtelaisen hinausyrityksen toimistosta, eikä halunnut jäädä toimettomana kotiin. Uutisissa oli ollut juttua siitä, että maatiloilla on tänä vuonna pulaa työntekijöistä. Siihen täkyyn Niemi tarttui.
− Työt on edenneet odotettua nopeammin, kiitos suomalaisille työntekijöille. Olemme olleet suorastaan yllättyneitä, Koivistoinen tunnusti.
Istutustyöstä ei maksettu urakkapalkkaa, vaan 10 euron tuntipalkkaa.
Monet suomalaiset keksivät, että kätevä työasento on istua penkin päällä ja edetä istuttaessa taaksepäin. Ukrainalaiset taas kumartelivat tai nojasivat polviinsa.
Kiovan lähellä asuva Volodymyr Volos oli Suomessa kausitöissä ensi kertaa jo seitsemän vuotta sitten. Ukrainassa teknisen alan koulutuksen saanut Volos rakentaa työkseen teitä.
− Ukrainassa käydään sotaa, eikä töitä ole tarpeeksi. Palkkataso on alhainen ja hinnat korkeat, Volos perusteli tuloaan.
Koivistoinen toimitti ukrainalaisten asunnoille ruokaostokset, sillä he viettivät kaksi viikkoa karanteenin omaisissa oloissa. Kuumetta mittailtiin, käytettiin hanskoja ja käsidesiä, eikä tartuntoja ilmennyt.
Taimien istutuksen piti kestää pelloilla kuukauden, mutta suomalaisten ja ukrainalaisten ryhmät selvisivät siitä alle kahdessa viikossa. Maarit Niemi päätti jatkaa lyhyeksi jäänyttä pestiään poimijana.
“Työssä ei pääse rikastumaan”
Hollola, 26.6.
Hatulla suojautunut Maarit Niemi pyyhkii hikeä mansikkapellolla. Kaulassa on helteessä iskeneen paarman purema.
Niemelle on selvinnyt ensimmäisen viikon jälkeen, ettei hän pääsisi poimijana helposti rikastumaan. Kuumuudessa ei jaksa olla pitkään tehokas ja aikaa menee muuhunkin kuin itse keräämiseen.
Hän laskee poimineensa aluksi noin 50 kiloa mansikoita päivässä, eli palkkaa kertyi 60 euroa.
Poimijan työ vaatiikin lahtelaisen Jimi Ylöstalon mukaan kärsivällisyyttä.
− Joka kohdasta ei löydy marjaa tai se voi olla tosi pientä, eikä sellaista, jolla saat laatikot nopeasti täyteen. Välillä homma ei vaan luista, eikä se välttämättä johdu sinusta, Ylöstalo kertoo.
Ensimmäisen palkkakuitin nähtyään hän päättää, miten pitkään poimijana jatkaa. Hän haluaa uskoa, että tuntipalkka asettuisi kympin hujakoille.
Kuusi euroa tunnissa oli Jasna Sivénin käsitys tienisteistä ensimmäisellä viikolla.
− Meillä oli kovat odotukset, että hyvin tienataan, kun kerätään tosi reippaasti. Annettiin ymmärtää, että pystyy keräämään vähän enemmän tällainen normaalikin ihminen, Sivén harmittelee.
Maatilojen kausitöihin lähtijöitä löytyy edelleen, vaikka runsain tarjokkaiden aalto osui huhtikuulle.
− Se oli harmi, että osalle hakijoista syntyi pettymystä, kun suurin tarve ei ollutkaan vielä silloin, sanoo MTK:n työvoimapalveluasiantuntija Kati Kuula puhelimessa.
Töitä Suomesta -palvelu (siirryt toiseen palveluun) välittää nyt tiloille työntekijöitä nopealla aikataululla. Kun esimerkiksi Pohjois-Savosta tuli perjantaina pyyntö saada töihin viisi poimijaa, ensimmäiset aloittivat tilalla tiistaina.
Lähiviikkoina selviää, kuinka moni muu on vielä valmis vastaamaan maaseudun kutsuun.
Katso aiemmat A-studion Koronakevät-sarjan jutut täältä Areenasta.
Maanantai-illan 6.7. A-studiossa käydään marjatilalla ja keskustellaan kausityövoiman tilanteesta TV1:ssä kello 21:00.