Siinä se seisoo. Pienen mäen harjalla puiden takana kurkistelee betonirakenteinen kerrostalo, jota on joskus kuvannut parhaiten adjektiivi tavallinen. Muttei enää.
Talon robustilla tavalla pitsimäisiksi rei' itetyt parvekkeet loistavat sateenkaaren väreissä. Alun perin hailakankeltaisesta seinästä, katon korkeudelta, kaatuu alas metrikaupalla punaista, vihreää, lilaa, oranssia. Sisäänkäyntiä koristavat rap-artisti Stepan hymyilevät kasvot ja teksti, jossa kysytään: mikä ei oo erikseen kielletty, onko se sallittu?
Keravan Ahjon kaupunginosassa sijaitseva, vuonna 1971 rakennettu talo alkoi vedellä lopullisia henkäyksiään kolme vuotta sitten, jolloin viimeisetkin asukkaat muuttivat pois. Purkutuomion saaneesta talosta muodostui nopeasti töherretty ja vandalisoitu törkyluola, jossa ei ehjää tai sottaamatonta pintaa juuri ollut.
Sitten tapahtui jotakin yllättävää. Pitkällisen väännön jälkeen Keravan kaupunki antoi viisikerroksisen talon Purkutaide-projektin käyttöön.
– Olihan tämä aika hurjassa kunnossa, kun tänne tulimme. Suurin osa ikkunoista oli rikottu, lasia oli ympäriinsä ja kahlasimme kaiken maailman romun seassa polvia myöten. Talon kunnostaminen turvalliseen taidekäyttöön on ollut melko vaativa prosessi, graffititaiteilija Jouni "Psyke" Väänänen kertoo.
Taiteilijoille annettiin vapaat kädet
Jouni Väänänen on vetänyt jo useamman vuoden ajan Purkutaide-projektia, jonka ideana on kartoittaa ja avata tyhjillään olevia tiloja taide- ja kulttuuritoiminnalle. Projektin slogan on varsin tyhjentävä: "taidetta purettaviin kiinteistöihin".
Esimerkiksi Keravalla tuhansien neliöiden kokoinen käytöstä poistunut liiketila sai uuden ilmeen vuonna 2016, ja toissa kesänä Nesteen entinen huoltoasema täyttyi graffiteista ja muraaleista.
Näin on käynyt nytkin. Moukaritiellä sijaitsevan kerrostalon kolmekymmentä huoneistoa ja tilavat rappukäytävät ovat muuttuneet avantgardistiseksi leikkikentäksi, joka hämmästyttää jo pelkällä runsaudellaan ja tyylikirjollaan.
– Koska kyseessä on purkukuntoinen kerrostalo, ei meidän ole tarvinnut välittää siitä, mitä taiteilijat täällä tekevät. Seiniäkin on voitu kaataa, jos ei ole koskettu kantaviin rakenteisiin. Taiteilijalle tämä on suorastaan huvipuistoon verrattava paikka, Väänänen hehkuttaa.
Taiteilijoita talossa onkin työskennellyt lähes sata, ja erilaisia avustajiakin on ollut toistakymmentä. Väänänen ei ole pyrkinyt kuratoimaan minkäänlaista eheää kokonaisuutta, eikä varsinaisia visuaalisia tai teemallisia periaatteita ole ollut.
– Olen antanut avaimet kouraan ja sanonut, että tehkää mitä ikinä haluatte – muistakaa, että näin kokeellisia ympäristöjä on tarjolla todella harvoin, älkää pelatko varman päälle, ja epäonnistuakin saa.
Kunnianosoitus entisille asukkaille
Tommi Mustaniemi alias Sellekhanks sai Moukaritiellä tehtäväkseen luoda uusiksi kuudenkymmenen neliön asunnon olohuoneen ja sinne johtavan käytävätilan.
Mustaniemi on tehnyt graffiteja jo teiniajoista lähtien, vakavammalla otteella vuosikymmenen verran. Isompiin töihin lukeutuvat muun muassa taideteos LUX Helsingin vuoden 2018 Ultraviolet Galleryyn sekä tilaustyöt jalkapallostadioneille ja vaateliikkeille.
Moukaritien purkutaideprojektia Mustaniemi pitää hyvin poikkeuksellisena.
– Ensimmäinen ajatukseni oli, että vihdoinkin! Tässä kohteessa pystyin maalaamaan ihan joka puolelle, enkä ollut sidottu pieneen pätkään yksittäistä seinää. Teos ympäröi katsojaa, kokemus näyttäytyy 360-asteisena. Ja juuri tällaista mahdollisuutta olen tässä tilassa hyödyntänyt, Mustaniemi kertoo.
Työtunteja Mustaniemi ei ole laskenut, mutta maalausrupeama vei aikaa reilut kaksi viikkoa. Teoksen estetiikasta löytyy muun muassa Dota 2 -tietokonepelin Venomancer-hahmo. Se on uutta, sillä pelimaailma ja graffititaide eivät kohtaa usein. Toisaalta myös perinteet, esimerkiksi kirjaimet, merkitsevät Mustaniemelle paljon.
– On hyvä tiedostaa ja kunnioittaa perinteitä, ja samalla tuoda myös graffititaiteeseen aivan uusia elementtejä. Totta kai kaikki muuttuu, mutta perinteiden kautta on mahdollista nähdä taiteellinen evoluutio ja taidelajin kehittyminen.
Koska Mustaniemi on viettänyt purkukuntoisessa kerrostaloasunnossa paljon aikaa, on hän pohtinut myös paikan historiaa.
– Kun astuin ensimmäisen kerran tähän tyhjään asuntoon, huomasin, että olohuoneen muovimatto oli todella hyvässä kunnossa. Tämä oli poikkeuksellista, koska täällä on ollut huonokuntoisia kämppiä todella paljon. Olen miettinyt, millainen tämän asunnon ja asukkaiden tarina on ollut – olivatko he kenties talon ensimmäisiä vai viimeisiä lähtijöitä.
Mustaniemellä on yksi toive.
– Haluaisin, että teokseni olisi kunnianosoitus ihmisille, jotka ovat täällä asuneet. Minusta olisi myös hienoa, että he tulisivat käymään ja näkisivät, millaiselta täällä näyttää nyt.
Purkutaiteen paradoksi: kaikki on katoavaista
Kotimaisessa taidekentässä Moukaritien purkutaidekohdetta voi laajuutensa takia kutsua uniikiksi, mutta muualla Euroopassa tällaiset jättiläisgalleriat eivät ole enää harvinaisuus.
Moukaritien esikuvia ovat esimerkiksi Berliinin kolmen vuoden takainen Haus-toteutus, ja myös Ranskassa on ollut viime vuosina useita purkutaideprojekteja.
Jouni Väänäsen mukaan purkutaiteen funktio on varsin kirkas.
– Tämä on hauska tapa lähettää rakennukset täältä ikuisuuteen. Sen sijaan että ne vaipuisivat unholaan – tai että viimeiset muistot niistä olisivat murheellisia ja ikäviä – niitä muistellaan hyvillä mielin. Ne jättävät kävijöihin lähtemättömän vaikutuksen.
Purkutaiteen – joidenkin mielestä valitettavakin – paradoksi on tilapäisyys ja hetkellisyys. Vähän samaan tapaan kuin ihmiselämänkin: suurella vaivalla tehdyt taideteokset tuhoutuvat ja katoavat samalla kun rakennus lanataan maan tasalle.
– Onhan se hirvittävän imartelevaa, kun ihmiset sanovat, että me pidetään tästä kovasti, että eihän tätä voi purkaa. Purkutaiteen ideaan kuitenkin kuuluu menetys ja luopuminen. Sen kautta ihmiset ymmärtävät, kuinka merkityksellistä taide on heille ollut, ja että se sattuu, kun he joutuvat siitä luopumaan, Väänänen kertoo.
Muutaman vuosi sitten Jouni Väänänen toivoi, että purkutaiteesta muodostuisi Suomessa kansallisen tason ilmiö. Ihan näin ei kuitenkaan ole käynyt. Ainakaan vielä.
– Meidän lisäksemme muita toimijoita on Suomessa varsin vähän, kuten itse projektejakin. Olisi kuitenkin hienoa, että tällaisia rakennuksia annettaisiin taiteelle ja kulttuurille ilman, että niistä pitäisi kynsin hampain taistella.
Lisäys 09.07. klo 11:40: Lisätty jutun alkuun tieto rap-artisti Stepasta.