Työsuojeluvalvonnassa on Suomessa alueellisia eroja, kertoo tuore väitöstutkimus. Työntekijät ja työntekijät ovat eriarvoisessa asemassa tämän takia, selviää Aki Lappeteläisen väitöstutkimuksesta.
– Ei ole millään tavalla perusteltua, että maantiede sanoo, miten työturvallisuuteen suhtaudutaan, väitöskirjan tekijä sanoo.
Väitöstutkimus perustuu työsuojeluhallinnon dokumentteihin, laajoihin hallinnon ja sen sidosryhmien edustajien haastatteluihin sekä valvonnan vertailuun. Hän arvioi työssään valtakunnallista työsuojeluvalvontaa vuosina 2017 ja 2018 sekä alkuvuonna 2019.
– Tarkastuskertomuksiin perustuvassa vertailussa näkyy, että työsuojelutarkastajat antavat velvoitteita korjata työpaikan turvallisuuspuutteita alueellisesti eri tavalla. Työnantajia ja työntekijöitä ei siis kohdella tasapuolisesti, Lappeteläinen sanoo.
Väitöstutkimus tarkastetaan Tampereen yliopistossa elokuun lopussa.
Viime aikoina on puhuttu erityisesti siivousalan epäkohdista. Myös ravintoloissa on ollut ammattiliiton mukaan ongelmia.
Väitöstutkimuksesta löytyy esimerkkejä majoitus- ja ravitsemusalalta. Yhdellä työsuojelun vastuualueella tarkistettiin 39 työpaikkaa ja niistä yksikään ei ollut kunnossa. Toisella vastuualueella tarkastettiin 136 työpaikkaa ja niistä 13 prosenttia oli kunnossa.
– Tämä on aika suuri ero, Lappeteläinen sanoo.
Tutkija vertaa alueelliseen poliisin
Aki Lappeteläisen mukaan eri työtarkastelijat määrittelevät alueellisesti eri tavalla, milloin työpaikalla on ongelmia tai ei. Hän vertaa tätä siihen kuin jos Suomessa olisi alueellinen poliisi.
– Jos eteläsuomalainen turisti lähtee Lappiin hiihtolomaretkelle, hän miettii, ajaisiko Pohjanmaan kautta suoraan vai Itä-Suomen kautta, jossa ei ole niin tarkkaa, hän antaa kuvitteellisen esimerkin.
Väitöstutkimuksen mukaan Suomessa on alueita, joissa katsotaan työturvallisuutta joustavammin ja alueita, joissa katsotaan tiukemmin. Tarkkuus riippuu väitöskirjan mukaan siitäkin, mitä alaa valvotaan. Yrittäjät saattavat ääritapauksissa tehdä tästä tutkijan mukaan johtopäätöksiä, mihin yrityksensä perustavat.
– Pohjois-Suomi näyttää käyttävän voimakkaimpia velvoitteita eli kehotuksia enemmän kuin muut. Tämä ei ole välttämättä suinkaan ongelma. Kehotukset ovat tarpeellisia velvoitteita, mitä tarkastajan pitääkin antaa.
Keskusorganisaatio auttaisi
Suomessa työsuojeluvalvontaa toteuttavat itsenäiset aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueet. Valtakunnallista keskusorganisaatiota ei ole, mutta tutkijan mukaan sellainen tarvittaisiin.
– Työsuojeluhallintoon pitäisi muodostaa Pohjoismaiden mallin mukainen keskusorganisaatio, joka määrittelisi työpaikkojen valvontaan valtakunnallisesti yhtenäiset menettelytavat ja valvontaotteen, väitöstutkija ehdottaa.
Työsuojelu kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen, mutta se ei tutkijan mukaan puutu alueellisiin menettelytapoihin.
– Työsuojeluvalvonta on osa kansallista ja valtakunnallista hallintotoimintaa ja laillisuusvalvontaa, ei alueellista tai paikallista hallintoa. Työturvallisuus ei pääpiirteissään eroa toimialoittain maantieteellisesti. Näin myös työsuojeluvalvonnan pitäisi olla yhdenmukaista koko maassa, väitöstutkija sanoo.
Voit keskustella aiheesta 9.7. kello 20. asti.
Korjattu klo 19.38 väitöstutkijan nimi oikein koko jutussa.