Kun Jonna Mikkosen nuorin poika ei vielä 4-vuotiaanakaan ollut oppinut puhumaan, puheterapeutti suositteli hänelle päiväkotiin menoa.
Mikkonen ei kuitenkaan innostunut ajatuksesta. Pojalla oli kotona kolme isoveljeä joiden kanssa harjoitella puhumista. Lisäksi Mikkosen ja hänen miehensä työt mahdollistivat pojan hoitamisen kotona.
– Ajattelen niin, että kun olemme halunneet lapsia, niin haluamme myös olla heidän kanssaan. Koska meillä on vapaapäiviä niin hyvin, meidän lapset eivät ole juurikaan hoidossa olleet.
Lopulta puheterapeuttikin totesi kotiolojen olevan puheenkehityksen kannalta riittävät. Silti Mikkonen pohti tarvitsisiko hänen poikansa varhaiskasvatusta. Oppisiko hän päiväkodissa taitoja, joita ei kotona voisi oppia? Mikkonen kirjoitti asiasta myös blogitekstin Poikien Äidit -sivustolle (siirryt toiseen palveluun).
Poika alkoi lopulta puhua 4,5-vuotiaana. Päiväkodissa hän aloitti osa-aikaisesti noin 5-vuotiaana. Nyt hän on menossa kouluun ja osaa jo lukea ja kirjoittaa helppoja sanoja. Esikoulun matemaattisissa tehtävissä hän sai Mikkosen mukaan täydet pisteet. Lisäksi hän sai kehuja sosiaalisista taidoistaan.
– Meillä on kuitenkin hyvät kotiolot. Lasten kanssa on touhuttu paljon. Sen on takaraivossa koko ajan tiennyt, että eivät lapset täällä ainakaan taannu, Mikkonen sanoo.
Varhaiskasvatuspoluilla ei suoraa yhteyttä lapsen lähtötasoon
Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tänään julkaiseman raportin (siirryt toiseen palveluun) mukaan pitkäkestoinenkaan varhaiskasvatus ei välttämättä tuota kotihoitoon nähden korkeampaa akateemisten taitojen lähtötasoa koulutiensä aloittavalle ekaluokkalaiselle.
Tulokset liittyvät Karvin elokuussa 2018 toteuttamaan arviointiin, jossa mitattiin 7 770 koulunsa aloittavan ekaluokkalaisen kielellisiä ja matemaattisia taitoja eri puolilla Suomea. Nyt julkaistavassa raportissa on tarkasteltu taustatekijöiden, kuten erilaisten varhaiskasvatuspolkujen yhteyttä ekaluokkalaisten osaamisen lähtötasoon.
Vajaa kolmannes arviointiin osallistuneista lapsista oli ollut kolme tai neljä vuotta kokopäiväisesti päiväkodissa ennen esiopetusta. Kuusi prosenttia lapsista oli ollut kokonaan kotihoidossa ennen esiopetusta.
Neljännestä ikävuodesta lähtien jo lähes 90 prosenttia lapsista osallistui varhaiskasvatukseen. Heistä yli puolet oli kokopäiväisesti päiväkodissa.
Tutkimusasetelman lähtökohtana oli, että mitä enemmän lapsi on ollut systemaattisesti kokopäiväisen varhaiskasvatuksen piirissä, sitä enemmän hänelle on voinut ja ehtinyt kertyä varhaiskasvatuksen tuottamia äidinkielen ja matematiikan valmiuksia. Tästä ovat antaneet viitteitä myös aiemmat tutkimukset.
Karvin aineistossa millään varhaiskasvatuspolulla ei kuitenkaan ollut suoraa yhteyttä lapsen parempaan lähtötasoon.
– Monenlaisilla varhaiskasvatuspoluilla voi tulla hyvää osaamista, projektipäällikkö Annette Ukkola kiteyttää.
Näyttää kuitenkin siltä, että kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta hyötyvät sellaiset lapset, joille on kasautunut useita matalaa lähtötasoa ennakoivia riskitekijöitä.
Raportissa esiin nousseet riskitekijät ovat jo entuudestaan tuttuja, mutta nyt saatiin ensimmäistä kertaa tietoa siitä, miten paljon niillä voi olla vaikutusta lapsen osaamiseen koulun aloitusvaiheessa.
Yksilöiden välillä jopa useiden vuosien tasoero
Arvioinnissa havaittiin, että yksilöiden väliset erot ovat hyvin merkittäviä. Kun taidoiltaan heikoimman oppilaan lähtötaso oli 52 pistettä, taitavimman oppilaan lähtötaso oli 1021 pistettä.
– Toisessa päässä on oppilaita, jotka ehkä tunnistavat yksittäisiä kirjaimia tai osaavat yhdistää kirjaimia ja äänteitä. Toisessa päässä on oppilaita, jotka lukevat Harry Pottereita ja laskevat lukualueella nollasta sataan ihan sujuvasti, Ukkola selventää piste-eroja käytännössä.
Keskimäärin oppilaat saivat 500 pistettä. Valtaosa, noin 70 prosenttia lapsista sijoittui 400–600 pisteen välille. 200 pisteen ero tarkoittaa kuitenkin käytännössä jopa noin kolmen ikävuoden eroa osaamistasossa. 95 prosenttia oppilaista sijoittui 300–700 pisteen välille.
Matematiikassa keskitasoiset oppilaat osasivat vertailla ja suhteuttaa asioita toisiinsa sekä laskea yhteen- ja vähennyslaskuja lukualueella 1–10. Äidinkielessä keskitasoiset oppilaat tunnistivat sanojen alkukirjaimia ja äänneyhtymiä. He ymmärsivät erilaisia yläkäsitteitä ja heillä oli hyvät lukemisen valmiudet.
Syntymäkuukaudella ja vanhempien koulutustaustalla merkitystä
Yksilöllisiä eroja selittivät useat eri taustatekijät. Matalaan osaamistasoon oli yhteydessä viisi riskitekijää.
Suurin matalaa osaamistasoa ennakoiva riskitekijä oli se, jos lapsi oli saanut päätöksen erityisestä tai tehostetusta tuesta. Erityisen tai tehostetun tuen oppilaiden osaaminen oli noin 100 pistettä eli jopa puolitoista vuotta muita heikommalla tasolla. Myös sillä oli vaikutusta, jos oppilaan lähisuvussa oli havaittu oppimisvaikeuksia.
Selvä vaikutus oli myös sillä, jos lapsen äidinkieli oli jokin muu kuin suomi tai ruotsi, sillä tehtävät sai tehdä vain suomen tai ruotsin kielellä.
Yksi keskeisistä matalaa lähtötasoa ennakoivista riskitekijöistä oli oppilaan syntymäkuukausi. Tammikuussa syntyneiden oppilaiden osaaminen oli keskimäärin 67 pistettä parempaa kuin joulukuussa syntyneiden.
Vaikka syntymäkuukauden merkityksestä on puhuttu ennenkin, Annette Ukkolan mukaan aiemmin ei ole verrattu, kuinka isosta erosta on kyse.
– Sitä spekuloidaan vähän kuin se olisi astrologiaa, mutta kyse on kuitenkin vuoden ikäerosta. Sillä on merkitystä. Tammikuussa syntyneet ovat saaneet harjoitella kaikkia eri taitoja vuoden kauemmin kuin joulukuussa syntyneet.
Yksilöiden väliset osaamiserot olivat silti suurempia kuin syntymäkuukausien väliset erot. Monella loppuvuodesta syntyneellä voi siis olla erinomaiset taidot ja vastaavasti alkuvuodesta syntyneillä hyvin alkeelliset taidot.
Myös vanhempien matala koulutustausta oli selvästi yhteydessä lasten heikompaan osaamistasoon.
Korkeintaan ammatillisen koulutuksen suorittaneisiin huoltajiin verrattuna korkeasti koulutetut huoltajat tuottivat lapselle 77 pisteen etumatkan. Se tarkoittaa käytännössä runsaan vuoden etumatkaa, Ukkola sanoo.
– Korkeasti koulutetuista vanhemmista oli varsinkin pojille enemmän hyötyä. Erityisesti loppuvuodesta syntyneillä pojilla oli paremmat tulokset, jos heidän huoltajansa olivat korkeasti koulutettuja.
Yksittäiset riskitekijät vaikuttavat ekaluokkalaisen lähtötasoon erisuuruisesti. Jos useat eri riskitekijät kasautuvat samalle oppilaalle, voi hänen keskimääräinen lähtötasonsa olla jopa 200 pistettä matalampi kuin niillä oppilailla, joiden elämään ei liity riskitekijöitä.
– Yksittäinen riskitekijä ei mitenkään määritä lapsen kohtaloa ja sitä pystytään aika paljon myös kompensoimaan jollain muulla. Mutta jos riskitekijöitä on useita, siitä tulee jo aika iso etumatka niille oppilaille, joilla ei ole ollenkaan riskitekijöitä. Voidaan puhua jopa kolmen vuoden oppimäärästä, Ukkola sanoo.
Lukemalla voi saada melkein vuoden etumatkan
Myös oppilaan harrastukset ja kiinnostuksen kohteet olivat yhteydessä osaamiseen. Sellaisilla oppilailla, joilla oli yksikin ohjattu harrastus, oli huoltajien koulutustasosta riippumatta korkeampi lähtötaso kuin niillä oppilailla, joilla ei ollut yhtään ohjattua harrastusta.
Tytöistä ilman ohjattua harrastusta oli 20 prosenttia, pojista 27 prosenttia.
Korkeasti koulutettujen huoltajien lapsista yli 90 prosentilla oli vähintään yksi ohjattu harrastus. Matalimmin koulutettujen huoltajien lapsista ainakin yksi ohjattu harrastus oli 56 prosentilla.
Yksittäisistä harrastuksista ja kiinnostuksista vahvimmin yhteydessä osaamiseen oli lukeminen. Lapsen ei tarvinnut itse osata lukea, vaan riitti, että hänelle luettiin säännöllisesti.
Lukeminen näyttäytyi erityisesti koulutettujen perheiden harrastuksena. Yliopistokoulutettujen huoltajien lapsista 77 prosenttia harrasti lukemista tai lukemisen kuuntelemista, kun taas peruskoulun tai ammatillisen koulutuksen käyneiden huoltajien lapsista vain 52 prosenttia harrasti lukemista.
Käytännössä niillä oppilailla, joille luettiin säännöllisesti, oli matematiikassa 45 ja äidinkielessä 65 pistettä enemmän kuin niillä oppilailla, joille ei luettu.
Jonna Mikkosen kuopus on pelannut jalkapalloa ja harrastanut myös yleisurheilua. Syksyllä hän aikoo aloittaa koripallon. Mikkoselle on tärkeää, että jokaisella lapsella on jokin harrastus.
Mikkonen ei ole kuitenkaan stressannut poikiensa osaamisesta. Poikien laittaminen päiväkotiin vain taitojen oppimisen vuoksi ei ole ollut Mikkoselle tärkeää.
– Enemmän olen miettinyt sitä, että aika, kun lapset ovat pieniä, on niin lyhyt. Haluan olla heidän kanssaan ja saada muistoja. Olen laittanut arvoasteikolla oman ajan lasten kanssa korkeammalle kuin sen, tuleeko heistä johtajia tai menestyjiä ja parhaita omalla luokallaan.
Tyttöjen ja poikien välillä ei käytännössä ollut eroa
Isoista yksilöllisistä eroista huolimatta ekaluokkalaisten osaamisessa ei ollut raportin mukaan merkittäviä alueellisia eroja. Suomen- ja ruotsinkielisten koulujen oppilaiden osaaminen oli keskimäärin samalla tasolla.
Myös tyttöjen ja poikien väliset osaamiserot olivat pieniä. Tyttöjen osaaminen oli keskimäärin hieman parempaa kuin poikien, mutta sukupuoli selitti osaamisesta vain puoli prosenttia.
Tytöt pärjäsivät äidinkielen tehtävissä hieman poikia paremmin, kun taas pojat suoriutuivat matematiikkaan liittyvissä tehtävissä hieman tyttöjä paremmin. Valtaosa sekä parhaimmin että heikoimmin tehtävistä suoriutuneista oli poikia.
Mitä poikien osaamiselle sitten tapahtuu koulussa, jos lähtötaso on kuitenkin yhtä hyvä kuin tytöillä? Esimerkiksi viimeisimmissä Pisa-tuloksissa ero 15-vuotiaiden tyttöjen ja poikien lukutaidossa oli Suomessa OECD-maiden suurin.
– Sitä lähdemme nyt seuraamaan pitkittäisarvioinnissa. Samojen oppilaiden osaamista arvioidaan seuraavan kerran syyskuussa kolmannella luokalla ja vielä uudelleen kuudennella ja yhdeksännellä luokalla. Voimme mahdollisesti päästä kiinni siihen, millaiset tekijät siellä vaikuttavat, Annette Ukkola sanoo.
Ukkola uskoo, että ensimmäisen luokan alussa havaitut yksilöiden väliset erot ovat nyt kolmanteen luokkaan mennessä tasoittuneet.
Jonna Mikkosella on erojen tasoittumisesta myös omakohtainen kokemus.
– Kun yksi meidän pojista meni kouluun, hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Hänellä oli muutenkin erilaisia haasteita. Toisen luokan alussa oppilaille tehtiin lukutesti ja hän sai luokan parhaimman tuloksen. Se, minkä tasoisena kouluun mennään, ei välttämättä merkitse niin paljon. Koulussa voi saada kirittyä eron kiinni, Mikkonen toteaa.
Voit keskustella aiheesta perjantaihin 7.8. klo 23.00 saakka. Tervetuloa mukaan!
Lue myös:
Uusi tutkimus: 1–2-vuotiaiden ajattelutaidot kehittyvät paremmin päivähoidossa kuin kotihoidossa
Säännöllisen iltasadun lukeminen voi vaikuttaa merkittävästi lapsen tulevaisuuteen