LEMPÄÄLÄ Tuuli piiskaa pilviä syrjään auringon tieltä Lempäälässä. Pian Pirkanmaan yllä porottaa, ja tuhansien aurinkopaneelien rivistöt pääsevät tositoimiin tuottamaan sähköä.
Olemme kolmostien varressa, Marjamäen yritysalueella. Sen tunnetuin maamerkki on liikemies Toivo Sukarin kehittämä ostoskeskus Ideapark.
Harva shoppailija tietää, että ympäröivälle alueelle on rakennettu kaikessa hiljaisuudessa koko Euroopan mittapuulla uraauurtava energiajärjestelmä.
Hankkeen nimi on Lempäälän energiayhteisö eli Lemene.
Siihen olisi tarkoitus houkutella mukaan teollisuus- ja logistiikkayrityksiä, joita odotellaan laajentuvaan yrityspuistoon.
Lemenen kunnianhimoisena tavoitteena on näyttää maailmalle teollisessa mittakaavassa, miten tulevaisuuden älykäs energiajärjestelmä voisi toimia.
Itseluottamusta lempääläläisiltä ei tunnu puuttuvan.
Taustalla muhivat kuitenkin isot jännitteet, sillä toteutuessaan suunnitellusti hanke saattaisi alkaa murentaa sähkön alueellisten jakeluyhtiöiden monopolia.
Kohti omavaraista energiantuotantoa
Lemenen taustalla on Lempäälän kunnan omistama energiayhtiö Lempäälän Energia.
Toimitusjohtaja Toni Laakso osoittaa aurinkovoimalan vieressä olevaa invertteriä. Sirisevän vempeleen tehtävä on muuttaa aurinkovoimalan tuottama sähkö verkkoon kelpaavaksi.
Näytöltä selviää, että aurinkovoiman tuotanto heilahtelee lyhyessä ajassa valtavasti pilvisyyden mukaan.
Aurinko- ja tuulivoimaa rakennetaan nyt kovaa kyytiä Pohjolaan. Samalla pitäisi ratkaista, mitä tehdään, kun ei paista tai tuule.
– Sen takia me olemme rakentaneet tänne myös akustot ja kaasupohjaisen energiantuotannon. Sen kautta tämä pyörii oikeasti 24/7, Laakso sanoo.
Näin homma toimii:
- Jos aurinko menee pilveen, automaatiojärjestelmä alkaa syöttää verkkoon virtaa isoista akuista.
- Akkuihin varastoidaan sähköä paitsi aurinkopaneeleista, myös polttokennoista. Polttokennot tuottavat sähköä ja lämpöä maakaasusta sähkökemiallisen reaktion avulla.
- Jos nämäkään eivät auta, hyrähtävät käyntiin järeät kaasumoottorit salamannopeasti.
Laakson mukaan energiayhteisö on jo nyt sähkötehon riittävyyden kannalta omavarainen. Suunnitelmissa siintää myös biokaasun tuotanto toisaalla kunnassa.
– Silloin puhuttaisiin jo energiaomavaraisuudesta, Laakso painottaa.
Hukkalämmöt hyötykäyttöön
Järjestelmä yhdistää uudella tavalla sähkön, lämmön ja jäähdytyksen niin, että tuotettua energiaa menee mahdollisimman vähän harakoille.
Esimerkiksi logistiikkakeskuksen jäähdytyslaitteiden tuottamaa hukkalämpöä jaettaisiin lämpöverkon kautta yhteisön muiden yritysten käyttöön.
Ihmiset eivät painele hanikoita tai vahtaa mittareita, vaan taustalla hyrrää saksalaisen Siemensin ohjelmisto. Se haistelee esimerkiksi ilman lämpötilaa ja sähkön hintaa markkinoilta.
Myöhemmin mukaan voitaisiin tuoda tekoälyä, joka laatisi kulutusdatan pohjalta ennusteita energiayhteisön tulevasta energiantarpeesta.
Lemenen toiminta on täynnä eri energiamuotojen ristiinkytkentöjä, joita on kuvattu alla olevassa grafiikassa.
Alueelle kaavaillaan myös sähköautojen latauspisteitä ja kaasurekkojen tankkausasemaa.
Laakson puheissa vilisevät paikallisuus, omavaraisuus, energiatehokkuus, pienet päästöt ja kurissa pysyvä energialasku.
Laakso perustelee vakaata energialaskua sillä, että aurinkovoimatuotannosta ei aiheudu polttoainekuluja.
Kun investoinnit on tehty, kulut ovat tiedossa. Myös energian kierrättäminen ja uusiokäyttö yhteisön sisällä pienentävät hävikkiä ja kuluja.
Eräänsorttista jakamistaloutta siis.
Laakson mukaan yritykset säästäisivät myös sähkön siirtokuluissa, sillä energiayhteisön jäsenet eivät tarvisisi omaa sähköliittymää paikalliseen jakeluverkkoon. Yksi kaapeli jakeluverkosta energiayhteisöön riittäisi siis koko porukalle.
Energiayhteisö pystyisi omalla tuotannollaan varmistamaan huoltovarmuuden.
– Me haluamme pitää hinnan kilpailukykyisenä. Energian hinnan ja siirtohinnan kokonaisuus ratkaisee varsinkin teollisilla toimijoilla, Laakso sanoo.
Lempäälän kuntapäättäjät ovat selvästi uskoneet hankkeeseen, sillä Marjamäen energiayhteisöön on investoitu jo 18 miljoonaa euroa.
Summasta osan, lähes 5 miljoonaa euroa, maksoi työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). TEM valitsi Lemenen yhdeksi kärkihankkeekseen vuonna 2017.
Taustalla on ajatus, että ison mittakaavan energiayhteisöä voitaisiin monistaa muuallekin Suomeen ja vientituotteeksi maailmalle.
Tässä kohtaa on kuitenkin syytä kaataa iso ämpärillinen jäitä hattuun.
Lemenen suunnitelmat ovat osittain nykyisen sähkömarkkinalain vastaisia.
EU-direktiivi tuo energiayhteisöt, Suomen laki ei vielä tunne
Lemene-hankkeen idea on sen verran uusi, ettei Suomen lainsäädäntö tunnista kuviota.
Esimerkiksi energiayhteisöistä ei ole vielä mainintaa Suomen laissa. Muutos on tulossa EU:n viime vuonna antaman sähkömarkkinadirektiivin myötä.
Taustalla on erityisesti keskieurooppalainen kehitys, jossa pienet paikallisyhteisöt, kuten kerrostalot rakennuttavat aurinkovoimaloita säästääkseen sähkölaskussa.
Direktiivissä puhutaan myös pienten yritysten osallistumisesta energiayhteisöön, mutta käytännön soveltaminen Suomen olosuhteisiin on vasta valmistelussa.
Lemenen visio koettelee Suomen lakia myös toiselta kantilta. Alkuperäisessä suunnitelmassa yritykset liittyisivät suoraan energiayhteisöön kaapelilla – siis ohittaen paikallisen jakeluverkkoyhtiön Elenian.
Ajatus nousevien siirtomaksujen välttämisestä on yrityksien kannalta taatusti houkutteleva, mutta kuvio on vastoin sähkömarkkinalakia.
Suomessa kiinteistöjen rajat ylittäviä verkkoja saavat rakentaa vain vajaat 80 sähköverkkoyhtiötä, joiden vastuualueisiin maa on jaettu.
Sähköverkot ovat luonnollinen monopoli. Rinnakkaisia, kilpailevia verkkoja ei ole siis taloudellisesti järkevää rakentaa.
Jos Lemene saisi tahtonsa läpi, alueelliselle jakeluverkkoyhtiölle Elenialle syntyisi kilpailua, tosin vain hyvin rajatulle alueelle.
Tämän takia Lemenen tapausta seurataan suurella mielenkiinnolla myös muualla Suomessa. Esimerkiksi Kalajoen kunta on haaveillut omasta sähköverkosta.
Viranomaiselta punaista valoa
Koska Lemenellä ei ole lupaa rakentaa julkista sähköverkkoa, eikä lainsäädäntö tunnista energiayhteisöä, vaihtoehdoksi jäi niin sanottu suljetun jakeluverkon lupa.
Sellainen voidaan sähkömarkkinalain mukaan myöntää maantieteellisesti rajatulle teollisuusalueelle.
Lemene haki suljetun verkon lupaa energiamarkkinoita valvovalta Energiavirastolta vuonna 2017.
Lemenen pettymykseksi Energiavirasto antoi kielteisen päätöksen viime talvena.
Johtaja Veli-Pekka Saajo kertoo, että laki edellyttää erityisiä teknisiä tai turvallisuuteen liittyviä perusteluita, jotka eivät Lemenen kohdalla täyttyneet.
– Hakemusta on arvioitu sähkömarkkinalain mukaisesti ja tultu siihen tulokseen, että luvan edellytykset eivät täyty ja sitä kautta hakemus on hylätty, Saajo sanoo.
Lupia on myönnetty Suomessa tähän mennessä vain neljä. Saajon mukaan kohteet ovat tyypillisesti teollisuusalueita, jotka muodostavat prosessin puolesta tiiviin kokonaisuuden. Suljettu verkko on käytössä esimerkiksi Nesteen öljynjalostamolla Porvoon Kilpilahdessa.
Lempäälän energiayhteisö ei tyytynyt päätökseen, vaan valitti linjauksesta hallinto-oikeuteen. Asian käsittely on vielä kesken.
Luvan hylkääminen tarkoittaa käytännössä sitä, että Lempäälän energiayhteisöön ei saa liittää suoraan asiakkaita sähkön osalta.
Valtiolta ristiriitaisia viestejä
Kuvio on kummallinen. Yhdellä kädellä valtiovalta edistää hanketta antamalla sille tukirahaa, toisella kädellä valtion viranomainen torppaa sen toteutuksen.
Työ- ja elinkeinoministeriöstä kerrotaan Ylelle, että suljetun verkon luvasta päättäminen kuuluu riippumattomalle Energiavirastolle, eikä ministeriö voi kommentoida linjausta.
Teollisuusneuvos Petteri Kuuva arvioi yleisellä tasolla, että verkon rakentamisen vapauttaminen voisi johtaa siihen, että rusinat poimitaan pullasta.
Suomi on laaja ja harvaan asuttu maa. Kilpailevia verkkoja rakennettaisiin todennäköisesti sinne, missä se on kannattavaa. Kuka pitäisi valot palamassa mummonmökeissä syrjäkylillä?
Kuuvan mukaan verkkojen ylläpidosta maksaisi lopulta aiempaa harvempi joukko.
– Hyvin laaja verkon rakentamisen vapauttaminen voisi johtaa siihen, että muiden siirtohinnat nousisivat edelleen. Tietysti olemme yhtä lailla huolissamme siirtohintojen kehityksestä, emmekä halua asiaa kiihdyttää tällä tavalla, Kuuva sanoo.
Kuuvan mukaan energiayhteisön perustaminen Lempäälässä ei edellytä suljettua verkkoa, vaan asia on hoidettavissa alueellisen jakeluverkkoyhtiön kautta.
Tämä tarkoittaisi sitä, että Lempäälän energiayhteisön ja verkkoyhtiö Elenian pitäisi lyödä hynttyyt yhteen.
Elenia: Suljetulle verkolle ei tarvetta
Elenian toimitusjohtaja Tapani Liuhala vastaa puhelimeen kotitoimistolta koronatilanteen vuoksi.
Liuhala aloittaa sanomalla, että Elenia haluaa olla kehityshankkeissa mukana, sillä energia-ala on voimakkaassa murroksessa.
Elenian verkoissa kulkee jo lähes neljäsosa Suomen tuulivoiman tuotannosta. Myös aurinkovoimaa kytketään verkkoihin kovaa tahtia.
Sähkön tuotannon ja kulutuksen pitää olla verkoissa joka hetki tasapainossa. Siksi Elenia tarvitsee joustavuutta sähköverkkoihin. Nopeasti tuotantoaan ja kulutustaan sopeuttava energiayhteisö voisi olla tärkeä osaratkaisu.
Liuhalan mukaan energiayhteisö ja suljettu verkko ovat kuitenkin eri asioita. Hän ei näe suljetulle verkolle tarvetta Marjamäessä.
– Meidän sähköverkkomme täyttää jo kaikki tekniset vaatimukset ja rinnakkainen verkko on tarpeeton tästä näkökulmasta. Se on myös aika kallis rakentaa, valvoa ja ylläpitää jatkossa, hän sanoo.
Liuhala sanoo, että Elenia on tarjonnut Lempäälän energiayhteisölle mallin yhteistyöhön.
– Ajatus pähkinänkuoressa olisi se, että he liittyvät meidän olemassa olevaan verkkoon ja tehdään energiayhteisölle sopiva hinnasto ja käytäntö. Energiayhteisö on meidän asiakas ja sen jäseniä kohdellaan sopimuksen mukaisesti.
Liuhalan mukaan Lemenen päättäjät ovat kuitenkin toistuvasti kieltäytyneet yhteistyöstä.
Lemenen Toni Laakso taas sanoo, että tarjouksen hyväksyminen olisi johtanut siihen, ettei yritysten olisi kannattavaa osallistua energiayhteisön toimintaan. Hyödyt valuisivat hukkaan.
Laakso myös huomauttaa, että alueella ei ollut ennestään sähköverkkoa.
Kysytään vielä Liuhalalta, onko Elenian pelkona alueellisen monopolin murtuminen ja verkkomaksujen hupeneminen, jos suljetun verkon kautta toimivat energiayhteisöt sallittaisiin?
– En näe järkevänä, että tehdään rinnakkain useita jakeluverkkoja, jotka sitten voisivat osittain jopa kilpailla keskenään. Tähän mennessä kukaan ei ole nähnyt sitä järkevänä kehityksenä, Liuhala sanoo.
Ulkopuolisen korvaan kuulostaa siltä, että solmu ei hevin aukea.
Professori: Suomi tarvitsee vientituotteita
Palataan vielä Marjamäkeen energiayhteisön tiluksille.
Hankkeessa on mukana myös tutkijayhteisö. Tampereen yliopiston sähkövoimatekniikan professori Pertti Järventausta toivoo, että energiayhteisöä päästäisiin kokeilemaan tositoimissa.
Lempäälässä nimittäin testataan nyt käytännössä niin sanottua sektori-integraatiota, joka on energia-alan kuumin puheenaihe.
Mutkikas termi tarkoittaa karkeasti ottaen sähköntuotannon, lämmöntuotannon, teollisuuden ja liikenteen energiavirtojen nivoutumista yhteen.
– Eri energiamuodot toimivat toistensa varastoina eri ajankohtina ja samalla pystytään hallitsemaan tehotasapainoa, selventää Järventausta.
Lisäksi kyseessä voisi olla vientituote suomalaiselle teollisuudelle, kun energiayhteisöjä aletaan rakentaa Eurooppaan tuoreen sähkömarkkinadirektiivin myötä.
– Lemene mahdollistaa erilaisten yritysten kokeilutoiminnan, tuotekehitystoiminnan ja referenssien rakentamisen, joilla päästään eurooppalaisille markkinoille, hän sanoo.
Järventausta toivookin, että hanketta voitaisiin viedä eteenpäin vaikka kokeiluluvalla.
Pidemmällä tähtäimellä Järventaustan mukaan Suomessa voisi olla satoja mikroverkkoina toimivia energiayhteisöjä.
Lemene panee toivonsa lakimuutokseen
Lakikiemuroista huolimatta energiantuotanto toimii jo Marjamäessä. Lemene myy aurinkosähköä markkinoille valtakunnan verkkoon ja kaukolämpöä Lempäälän alueelle.
Lisäksi akut osallistuvat kantaverkkoyhtiö Fingridin ylläpitämällä markkinalla sähköverkon tasapainottamiseen.
Valtion rahat eivät mene siinä suhteessa hukkaan. Toni Laakson mukaan Lemene kuitenkin pystyisi paljon parempaan.
– On hieman ikävää, jos joudumme jäämään tuotantoyhtiön asemaan. Sitä varten me ei tätä tehty.
Herää myös kysymys, onko Lemenen porukalla itsellään lähtenyt mopo keulimaan. Miksi investointeja on viety eteenpäin, vaikka hankkeen lainsäädännöllinen asema ja luvitus ovat olleet epäselviä?
Laakson mukaan TEM:n myöntämästä kärkihanketuesta ja Energiaviraston kanssa aiemmin käydyistä keskusteluista jäi kuva, että energiayhteisölle näytetään valtion puolelta vihreää valoa.
Hän painottaa, että hankkeella ei noukita rusinoita pullasta, vaan kannetaan vastuuta energia-alan tulevaisuudesta. Hajautetut mikroverkkoratkaisut tuovat uusia mahdollisuuksia myös syrjäseuduille.
Nyt Laakso panee toiveensa sähkömarkkinalain uudistukseen, joka tulee syksyllä eduskuntaan.
– Toivottavasti saataisiin mahdollisuus rakentaa kiinteistöjen rajat ylittäviä sähkön jakeluverkkoja. Se mahdollistaisi energiayhteisön rakenteen, Laakso sanoo.
Tuuli puhaltaa jälleen pilvet aurinkovoimalan ylle ja alkaa sataa. Nyt on taas tarvetta varavoimalle.
Lue myös: