Nyt se on todistettu: e-urheilu on myös urheilutoimittajien mielestä urheilua.
Vuodesta 1947 lähtien Vuoden Urheilijan valinnut Urheilutoimittajain liitto nostaa viimein e-urheilun niiden lajien listalle, joiden edustajat voivat nousta ehdolle liiton äänestykseen. Uutista on osattu odottaa, sillä esimerkiksi Jesse "JerAx" Vainikan ja Topias "Topson" Taavitsaisen Dota 2 -pelin The International -miljoonaturnauksen voitto on ollut jo aiemmin ehdolla vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi Urheilugaalan yleisöäänestyksessä.
Sykähdyttävimmän urheiluhetken äänestystä Urheilutoimittajain liitto ei järjestä, mutta e-urheilun rooli urheilukentällä on viimein tunnistettu myös heidän keskuudessaan.
Voidaanko ikuinen "onko e-urheilu urheilua" -keskustelu nyt siis unohtaa?
No, ei nyt ihan niinkään.
Jostain syystä Vuoden Urheilija -äänestyksessä ehdolle kelpaavat vain urheilupelejä pelaavat e-urheilijat, eli hyvin pieni osuus maailmalla mainetta niittävistä suomalaistähdistä. Liiton linjauksessa esimerkiksi jalkapallo- ja jääkiekkopelit, kuten FIFA- ja NHL-pelisarjat ovat siis ok. Taktiset räiskinnät, kuten Counter-Strike ja Dota 2:n tyyppiset taistelupelit taas eivät.
Ulkopuolelle jäävät siis Dota 2 -maailmanmestarien ohella myös esimerkiksi StarCraft II -strategiapelin maailmanmestari Joona "Serral" Sotala, maailman tunnetuimpiin CS:GO-pelaajiin kuuluvat Aleksi "allu" Jalli ja Aleksi "aleksib" Virolainen ja monet muut kansainväliset tähdet, jotka luovat menestyksellään positiivista Suomi-kuvaa maailmalla. Ei vaikuta aivan jokaiselta kantilta pohditulta ratkaisulta.
On perusteltua kysyä, mistä linjaus oikein on repäisty. Liiton mukaan päätös seuraa kansainvälisen olympialiikkeen ja kansainvälisen urheilutoimittajien liiton AIPSin linjauksia, mutta tämä tuntuu kummalliselta.
Pyeongchangin talviolympialaisten yhteydessä järjestettiin virallisena oheistapahtumana e-urheiluturnaus StarCraft II -pelissä. Tokiossa piti tänä vuonna kilpailla olympialaisten yhteydessä niin tappelupeli Street Fighterissa kuin rakettiautojalkapallo Rocket Leaguessakin.
Yksikään olympialaisissa nähdyistä peleistä ei istuisi liiton linjaan.
Kauko-ohjattavalla lennokilla vuoden urheilijaksi?
Viime vuonna liitto valitsi lajien parhaita urheilijoita 76 eri lajissa. Lajiensa parhaiden lista kuvastaa myös sitä lajikirjoa, jolta urheilutoimittajat valitsevat vuoden urheilijaa, sillä lajilistan ulkopuolelta ei äänestykseen ole asiaa.
Mukana on itsestäänselviä suomalaisia menestyslajeja, kuten maastohiihto, yleisurheilu, salibandy ja koripallo. Perinteisempien urheilulajien ohella urheilutoimittajat valitsevat kuitenkin vuoden parhaan myös muun muassa dartsissa, agilityssa ja ilmailussa.
Vuoden ilmailu-urheilija 2019 oli muuten Kokkolanseudun RC-lentäjiä edustava lennokkiurheilija Lassi Nurila. Nurila lentää kauko-ohjattavalla lennokillaan taitolentoa maailmancup-tasolla ja kehittelee omia parannuksiaan kilpailuvälineisiinsä. Vaikkei laji itsessään ole fyysisesti raskas, vapaa-ajallaan Nurila pyöräilee ja hiihtää, jotta jaksaa lajiin kuuluvat pitkät kilpailupäivät.
Äkkiseltään voisi tietenkin luulla, ettei lajissa ole mitään tekemistä urheilun kanssa: mielikuvissa Nurila seisoo pellolla kauko-ohjain kädessään ja kääntelee sauvoja, joilla kone kääntyilee ilmassa. Hiki virtaa korkeintaan, jos auton ilmastointi on hajonnut matkalla hotellilta kilpailupaikalle.
Lennokki-ilmailuunkin kuuluu kuitenkin erottamattomasti taitokomponentti: Nurila on varmasti parempi lennokkinsa lennättämisessä kuin 99,99 prosenttia satunnaisista vastaantulijoista. Laji vaatii osaamista, henkistä kanttia ja fyysistä jaksamista. Vaikka laji voisi vaikuttaa täysin ummikon silmissä jopa helpolle, ei huipulle nousta ilman pitkäjänteistä työntekoa.
Kuulostaako tutulta?
Jos liiton pitkäaikainen muutosvastarinta e-urheilun ottamisesta lajilistalle johtuu siitä, ettei e-urheilussa paineta laikka punaisena kartta kädessä pitkin metsiä, hengästytä tai muutenkaan tehdä mitään "oikeaa urheilua" muistuttavaa, niin nyt taitaa olla hieman liian myöhäistä.
Keijo Rosbergin valinta vuoden urheilijaksi vuonna 1982 oli urheilutoimittajia jakava päätös. Osa äänestäneistä toimittajista jätti tuoreen Formula 1 -maailmanmestarin tuolloin pois omilta äänestyslipukkeiltaan, koska autourheilua ei nähty oikeana urheiluna. Sittemmin moottoriurheilun asemaa urheiluna ei ole tarvinnut jatkuvasti kyseenalaistaa.
Kiitän Urheilutoimittajien liittoa siitä, että keskustelu e-urheilijoiden saamisesta mukaan Vuoden Urheilija -äänestykseen on jälleen avattu. Ehkä ensi vuonna sitten?
Kirjoittaja on Yle E-urheilun toimittaja, joka pitää huolta kunnostaan pyöräilemällä ja hiihtämällä.