Mistään riehasta ei voi puhua.
Suihkaus pullosta, kauppias Jouni Ekholm pyyhkii näytön mikrokuituliinalla, ja peliautomaatti helsinkiläisen K-Supermarket Mustapekan aulassa on Veikkauksen etäkosketusta vaille valmis palvelukseen.
Se tapahtuu koruttomasti tasan kello yksitoista. Ruutu välähtää, ja digitaalinen pelivalikoima on käytössä. Kauppias Ekholm kuittaa tapahtuneen.
– No niin. Se heräsi pitkän tauon jälkeen henkiin.
Ensimmäinen pelaaja eksyy koneelle kymmenen minuuttia myöhemmin.
Haastattelu ei käy. Vaimo odottaa ostoksia, sanoo mies ja kiiruhtaa tilanteesta. Seuraava pelaaja kieltäytyy lastenlapsiinsa vedoten. Pitäisi olla esimerkkinä.
Pelaaminen voi olla viatonta muutaman kolikon pelaamista. Mutta aihe on arka. Moni ei halua puhua paheistaan, on kyseessä sitten tupakka tai pelikoneet.
Automaattipelit eivät palaa ennalleen
Veikkaus sulki kaikki peliautomaattinsa koronan vuoksi 13. maaliskuuta. Tänään keskiviikkona käyttöön palasi kaupoissa, kioskeissa, huoltoasemilla ja ravintoloissa osa koneista, noin 8 000 kappaletta.
Konepelaaminen ei palaa ennalleen.
Vuoden loppuun mennessä Veikkaus poistaa käytöstä lähes puolet peliautomaateista. Jäljelle jää noin 10 000 konetta, tosin pelipisteiden määrä pysyy lähes entisellään. Peliautomaatit aukeavat päivittäin vasta kello 11 ja muistuttavat peliajasta 15 minuutin välein.
Tammikuussa jokaiselle koneelle tulee käyttöön pakollinen tunnistautuminen. Se hankaloittaa satunnaista kolikoniskentää koneeseen.
Veikkaus on hankalassa raossa ja peliautomaatit kritiikin kohteena. Automaatit tuottivat yhtiölle viime vuonna yli 550 miljoonaa euroa, mutta samalla sen pitäisi osoittaa pystyvänsä tehokkaasti kitkemään ongelmapelaamista.
Korona iskee suonta. Se leikkasi poikkeusajan pelituotoista arviolta kolmanneksen, Veikkauksesta arvioidaan. Tarkempia tietoja on luvassa elokuussa.
Asiakkaat: pelaamista ei tuomita, mutta aihe on arka
K-Supermarket Mustapekan koneet saavat lojua kassojen vieressä rauhassa. Ensimmäisen tunnin aikana tasan kuusi ihmistä käy koettamassa onneaan.
Heistä haastatteluun suostuvat vain jätekuljetuskeikalla olevat Kari Pernanen ja Jani Rautio, jotka iskevät koneeseen pullonpalautuksesta jääneet kolikot.
Kuten heidän ja muiden asiakkaiden kommenteista alta voi lukea, harva sinällään tuomitsee pelaamista.
Mutta ongelmapelaamisesta on huolissaan jokainen. Aihe on arka.
Pekka Honkonen: "Peliautomaatti tietää vain tappiota. Kyllä mä olen joskus itekin pelannut vähän, ja jäänyt voitollekin. Mutta pitkällä linjalla tulee vain tappiota. Luulen, että kun muutamalla eurolla voi saada vaikka satasen, niin se pistää ihmisen pelaamaan. Ja jos tulee muutaman euron tappio, niin ei se välttämättä taloutta kaada."
Kyllikki Takala: "En tykkää yhtään! Mä en ole peli-ihminen ollenkaan. Jos muutaman euron laittaa, niin ei se ole vielä mitään pelihimoa. Mutta jos siitä tulee ongelma niin sitten kyllä."
Kari Pernanen: "Saatiin tosta pullokuitista sen verran ylimääräistä, että setelit otettiin ja kolikot laitettiin koneeseen. Silloin tällöin kun on kolikoita, niin tulee kokeiltua."
Jani Rautio: "Hyvin harvoin tulee pelattua.Jotkut viettää pitkiäkin aikoja tossa koneiden ääressä, ehkä se on yksi tapa viettää aikaa. Koneita voisi mun mielestäni vähentääkin. Ei niitä ihan joka nurkalla tarvits olla, kuten nykyään tuppaa olemaan."
Kaisa Valkama: "En itse pelaa, mutta suhtaudun peleihin neutraalisti. Mun veljeni pelaa joskus, varmaan hänen vieressään olen joskus seissyt. En mä varmaan edes tietäisi mitä mun pitäisi tehdä, jos menisin tuonne itse pelaamaan."
Lue myös: