Hanna Matilainen ei ajatellut olevansa alkoholisti. Hän ei ole koskaan rypenyt ojan pohjalla. Hän on hoitanut hyvin työnsä kustannustoimittajana ja kirjoittaa lisäksi kirjoja. Työpäivät kuluvat pääasiassa kotona omakotitalossa Salossa.
Etätyöskentely mahdollisti alkoholin hiipimisen osaksi arkea. Matilaisen ei täytynyt pohtia, onko hän ajokunnossa heti aamulla. Tai kavaltaako vanhan viinan haju hengityksessä työkavereille edellisen illan naukkailun.
Viikonloppu ei tuntunut viikonlopulta ilman punaviinitonkkaa. Raskaan työpäivän jälkeen Matilainen koki ansaitsevansa lasillisen tai kaksi.
Pariskunnalla kului viikon aikana molemmilla hyvinkin yksi hanapakkaus viiniä, lisäksi kulauteltiin siideriä ja olutta.
Kivaa uutta toimeksiantoa oli hauska juhlia kotiterassilla yhdessä puolison kanssa. Parin siiderin jälkeen innostuttiin laulamaan ja eihän sitä voi tehdä kuivin suin.
– Illan aikana saattoi yhteisesti mennä kurkusta alas punkkutonkka ja siihen päälle siideriä tai hyvää viskiä. Oli hauskaa, eikä oltu oksupoksukunnossa.
Kotona juhlimisen jälkeen pariskunta ehti nukkumaan aamuyöllä. Ylös sängystä noustiin vasta seuraavana iltapäivänä.
Työpäivinä yöunille yritettiin päästä aikaisemmin. Silti aamuisin väsytti ja krapulat muuttuivat pahemmiksi.
– Ei jaksanut tehdä oikein mitään, olo oli kärttyinen ja ryytynyt.
Ostettuaan itselleen hevosen marraskuussa 2018, Matilainen tajusi olevansa väsynyt ja heikossa kunnossa. Tallille oli vaikea lähteä viikonloppuisin, kun olo oli hutera.
Matilaisen aviomies on jonkin verran vanhempi ja etenkin hänellä krapulat alkoivat olla pahoja. Molemmat alkoivat tahoillaan epäillä, että alkoholi on ottanut elämässä liian ison roolin.
Suomessa on arviolta 400 000 alkoholistia. Kymmenen prosenttia työssäkäyvistä aikuisista on riippuvaisia alkoholista. Suuri osa heistä ei tiedä sairaudestaan eikä saa hoitoa riippuvuuteensa.
Moni ystävistä piti Hanna Matilaista kohtuukäyttäjänä ja hämmästyi, kun hän luokitteli itsensä alkoholistiksi. Kaikki alkoholistit eivät juo suuria määriä. Riippuvuus on tosiasia, jos juominen ja siitä toipuminen häiritsee muuta elämää.
Alkoholisti ei ole puiston penkillä örisevä resupekka
Suomen alkoholisteista vain pari prosenttia raitistuu elämänsä aikana. Päihdeterapeutti Mika Muukkonen Kärkölässä sijaitsevasta päihdekeskus Kantamosta toteaa, että meillä on väärä mielikuva alkoholiongelman kanssa painiskelevista.
– Suomalaisten mielestä alkoholisti on katuojassa pyörivä turmiolan tommi. Tosiasiassa pohjalla käyvät ovat jäävuoren huippu.
Riippuvuuden kanssa taistelee ihmisiä elinkeinoelämän huipulta asti. Työ on yleensä viimeinen saareke, missä juominen alkaa näkyä. Koronakevät ajoi ihmisiä pakkolomille ja etätöihin, samalla pulloon tarttuminen tuli helpommaksi.
Muukkosen mukaan yli puolet Kantamossa tänä keväänä päihderiippuvuuden takia hoidossa olleista ihmisistä oli etätöihin jääneitä. Korona on pelottava uhka ja elämä muuttui epävarmaksi. Houkutus juomiseen kasvoi.
– Etänä pidetyn aamukokouksen ajan voi skarpata, vaikka läppärin vieressä kahvimukissa on viinaa. Loppupäivän saa rauhassa tissutella.
Tipattomat kuukaudet päättyivät bileisiin
Miehensä kanssa Hanna Matilainen vietti säännöllisesti tipattomia kuukausia ja tipattomia arkipäiviäkin kokeiltiin. Seuraavan kuukauden alkua tai viikonloppua odotettiin innolla.
– Oli helppo olla raittiina, kun tiesi, että kohta saa taas juoda. Tauon jälkeen otettiin entistä isompia määriä, sanoo Matilainen.
Itsepetosta alkoholin suhteen piti yllä väkevien viinojen säilyminen baarikaapissa.
– Kossupullo saattoi olla juomatta puolitoista vuotta. Tämä auttoi uskomaan, ettei meillä ole ongelmia alkoholin kanssa.
Huhtikuussa 2019 hän ehdotti puolisolleen, että pistetään kokonaan korkki kiinni.
– Ensin puoliso kysyi, oletko tosissasi. Sitten sovimme, että pitkäperjantaina tyhjennetään baarikaappi ja kaadetaan loput alas viemäristä.
Alkoholiton arki vei metsään
Viinanhimoa Hanna Matilainen ei potenut, eikä hänellä ollut fyysisiä vieroitusoireita. Mutta arjen harmaus löi kanveesiin. Perjantai ja lauantai ei eronnut mitenkään maanantaista tai tiistaista.
Viikonloppufiilis alkoi löytyä vasta puolentoista vuoden juomattomuuden jälkeen.
– Jihuu, perjantai! Huomenna saa nukkua pitkään ja lähteä koko päiväksi tallille tai patikoimaan.
Monista vanhoista tavoista täytyi luopua, koska niihin liittyi olennaisesti alkoholi. Matilainen surkutteli, ettei voinut istuskella jokilaivan terassilla.
– Se ei tunnu samalta, kun voi ottaa vain kokiksen tai vissyn. Pois jäivät myös raukeat kesäillat, jolloin kotiterassilla siemailtiin rauhassa punkkua.
Oli pakko löytää uusia harrastuksia. Pariskunta keksi lähteä lähellä kotia sijaitsevaan Teijon kansallispuistoon.
Ensimmäiselle retkelle suunnattiin metsää rakastavien koirien takia. Matildanjärven kierroksella oli kahvia termoskannussa ja repussa eväänä suolakeksejä. Oli aurinkoinen kesäpäivä.
Silmien eteen avautui jylhien kallioiden reunustama järvi. Mäntykangasmetsässä Matilainen löysi sielunmaisemansa.
– Mietin, miksi olen ollut niin idiootti, etten ole tajunnut tulla tänne aiemmin.
Matilainen suuntaa metsään mieluiten arkipäivänä.
– Olemme erakkoja etätyöläisiä ja väentungos luonnossa tuntuu väärältä.
Ulkoilu koukutti nopeasti
Retkeillessä ei tule houkutusta ottaa alkoholia, koska kontrollin menettäminen humalassa erämaassa on ajatuksena pelottava.
Tunne oli sama viime syksynä, kun hän matkusti Ateenaan kirjoittamaan.
– En olisi edes uskaltanut kännätä yksin vieraassa suurkaupungissa.
Toisaalta luonto tarjoaa elämyksiä, jotka auttavat pysymään raittiina.
– Laavupaikalla ei tee mieli kaivaa nassikkaa rinkasta. Jos illalla nuotion ääressä alkaa kaivata punkkua, ei sitä mistään saa.
Matilainen hakee luonnosta inspiraatiota kirjoittamiseen ja on usein retkillä yksin. Seurana on toinen tai molemmat perheen koirista.
– Patikoidessa uppoudun omiin ajatuksiini, joten olen monesti huonoa seuraa.
Puoliso ei ole innostunut vaeltamisesta, mutta Hanna Matilaista metsät vetävät puoleensa yhä enemmän. Takana on pari yöpymistä ja suunnitteilla liuta yöretkiä.
Hän myöntää, että riippuvuus on siirtynyt alkoholista luonnossa liikkumiseen.
– Jos en pääse metsään, alkaa turhauttaa. Tulee sama tunne kuin silloin, kun ei saa viinaa. Tulen kiukkuiseksi.
Kaikkea aikaa ei voi käyttää retkeilyyn, koska perheen kanssa oleminen on tärkeää ja hevostakin täytyy ratsastaa. Silloin matkojen suunnittelu ja järjestelyjen tekeminen piristää.
– Luvan odottaminen viinanjuontiin oli noloa, mutta metsäretkeä voi odottaa hyvällä omallatunnolla.
Tylsyys on pahin vihollinen
Mielekäs tekeminen pitää ihmisen helpommin irti alkoholista, myöntää päihdeterapeutti Mika Muukkonen. Riippuvuutta ei kannata vaihtaa toiseen, vaan juomisen taustalla olevat asiat on syytä käsitellä.
– Viinan urheiluun vaihtanut ihminen saattaa treenata täysillä joka päivä puolen vuoden ajan. Sitten hän yhtäkkiä palaa juomiseen.
Harrastus ei saa olla ainoa raittiina pitävä asia. Muukkosen mukaan ihmisen pitäisi löytää kokonaisvaltainen elämänhallinta.
– Entä jos katkaiset jalkasi etkä pääse lenkille? Tartutko taas pulloon? Yksittäinen asia voi nykäistä sinut pois pullosta, mutta sen ympärille tarvitaan muutakin.
Elämään kuuluvat ylämäet ja alamäet eivät aiheuta niin isoja haasteita riippuvuuksiin taipuvaiselle ihmiselle. Pahinta on arjen tasainen latu.
– Joskus kaikki uudet polut on juostu ja retkikohteet koluttu. Sitten pitää löytää jotain uutta, että tylsältä tuntuva arki ei aja pullon pariin.
Repsahdus lempibändin keikalla pelotti
Alkoholi ja metallimusiikki ovat nuoresta asti kuuluneet yhteen Matilaisen elämässä. Metallikeikoilla ja festivaaleilla on saanut turvallisesti olla kännissä.
– Kavereista pidetään metalliporukassa aina huolta, joten olen voinut vetää iloisesti viinaa.
Viime kesänä hän lupasi lähteä 16-vuotiaan poikansa kanssa Metallican keikalle. Konserttiin meneminen ensimmäisen kerran selvinpäin jännitti.
– Pääsin fiilikseen selvinpäin jopa paremmin.
Raittiuden aikana hän on sortunut yhden kerran. Se tapahtui suosikkibändi Children of Bodomin jäähyväiskeikalla 15.12.2019.
– Päivämäärä jäi mieleen. Tiesin, etten kestä Bodomin jäähyväiskeikkaa ilman alkoholia.
Matilainen taipui ottamaan yhden siiderin ja kolme lasia punkkua. Pettymykseksi punaviini ei maistunutkaan niin hyvältä.
– Ehkä repsahdus täytyi kokea, vaikka pelotti, jos juominen ei katkea keikan jälkeen.
Alkoholin kirot näyttäytyivät Hanna Matilaiselle jo lapsena. Isäpuoli oli alkoholisti, joka kuoli juomisen takia kolmisenkymmentä vuotta sitten. Perheessä on neljä lasta, joista Hanna Matilainen on toiseksi vanhin.
Suhtautuminen alkoholiin oli Matilaisen mielestä lapsuudenkodissa terveen suvaitsevaista.
– Alkoholia ei käsitelty kotona mörkönä. Minäkin olen tullut hyvin juttuun viinan kanssa nuoresta asti. Biletin aika reippaasti nuorena ja toleranssi kasvoi.
Hienoin asia raittiudessa on vapaus
Enää kyläilyreissulle ei tarvitse järjestellä selvinpäin olevaa kyyditsijää, koska auton rattiin voi raittiina tarttua aina itse. Ennen muuta Hanna Matilainen on vapaa juomisen odottamisesta. Ja hän on vapaa tuntemaan.
– Kaikki tunteet elämän eri hetkinä, ilman kemiallista välihuurua.
Nyt tavoitteena on opiskella erityisopettajaksi.
Kasvatustieteiden opetusohjelmasta tai sosionomin koulutuksesta ei vielä tänä keväänä herunut opiskelupaikkaa, mutta suunnitelmissa on alan opintoja avoimessa korkeakoulussa.
Matilainen kertoo mielellään kaikille olevansa absolutisti. Julistamalla asian hän ei halua korostaa paremmuuttaan. Hän haluaa sulkea lopullisesti takaportin juomiseen.
– Jos sen jälkeen luistan raittiudesta, menetän kasvoni porukassa.
Huolestuttaako tissuttelu? Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin kello 23:een saakka.