Kun Laura Liefveld kertoi aikeistaan perustaa oma kahvila Keravalle, hänen helsinkiläiset kaverinsa kummastelivat päätöstä.
Liefveld ei tiennyt Keravasta ennestään juuri mitään.
– Mutta jokin Keravassa kutsui. Kun tulin ensimmäistä kertaa käymään täällä, ajattelin, että wau, minkälainen upeus täältä löytyy, Liefveld sanoo.
Kolme kaverusta oli unelmoinut pitkään omilla tahoillaan pienen kahvilan perustamisesta. Kukaan heistä ei kuitenkaan vielä vuosi sitten olisi uskonut, että pian kolmikko pyörittää Humlebee-nimistä kesäkahvilaa Keravalla.
Espoolaislähtöisellä Sofia Saarikolla oli omat ennakkokäsityksensä paikasta.
– Se oli mollattu paikka. Ennakkoluulot istuvat tiukassa, mutta nyt voin sanoa, että kannattaa tulla tutustumaan. Mielikuva on muuttunut tosi paljon, kun on tutustunut ihmisiin, Saarikko kertoo.
Idyllinen kartanomiljöö, kaunis joenranta, yhteisöpuutarha ja kotieläintarha eivät tosiaan tule monelle Keravasta ihan ensimmäisenä tule mieleen.
Humlebee-kesäkahvila sijaitsee Keravalla kuitenkin juuri tällaisessa maisemassa. Kahvila on osa Jalotus-osuuskuntaa.
Vetoapua kahvila saa lähistöllä sijaitsevasta purkutaidetalosta, joka niittää mainetta sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa. Radanvarsikaupunki onkin saanut uutta nostetta kesän vetonauloista. Monet ovat löytäneet kartanolla sijaitsevalle kahvilalle somen kautta.
– Kaikki eivät lähde Norjaan, vaikka siltä tuntuu. Osa haluaa panostaa juuri nyt Suomessa matkailuun, Saarikko sanoo.
– Radan varrella oleminen vaikuttaa myös siihen, että tänne tulee paljon ihmisiä esimerkiksi Helsingistä, Laura Liefveld lisää.
Seiniä potkivat kollit sitkeinä mielikuvissa
Keravaa ja keravalaisuutta kuulee edelleen käytettävän synonyymeinä tuppuisille pikkukylille ja siellä korttelirallia ajaville asukkaille. Stereotyyppinen mielikuva keravalaisista on saanut pontta myös 90-luvun suositusta Vintiöt-sketsisarjasta. Siinä Rane ja Keravan kollit potkivat seiniä.
– Keravalla on aika paha leima jo nimenä. Siitä mainitaan vitsillä sketsisarjoissakin – sieltä ovat bensalenkkarit ja tappelupukarit, lähes kymmenen vuotta Keravalla asunut, mutta takaisin synnyinkaupunkiinsa Helsinkiin kolme vuotta sitten muuttanut Vesa Nissinen pohtii.
Nissinen asui Keravalla hieman syrjemmässä ja kävi keskustassa ainoastaan pankissa tai mennessään junalle.
– Lähikauppaan paistoi työttömyys ja alkoholiongelmat, hän kertoo.
Keravan maine on kuitenkin parantunut. Nissisen mielestä niin Keravalla kuin muillakin radanvarsikaupungeilla on meneillään kasvojenkohotus.
– Kämppien hinnatkin saadaan siten kasvuun. Olisi ihme, jos Keravakin ei niin tekisi, Nissinen sanoo.
Radanvarsipaikkojen suosion kasvu näkyy ihmisten puheiden ja sosiaalisen median kuvaston lisäksi kaupunkien muuttovoittoina. Kun muualta Suomesta muutetaan Helsinkiin, Helsingin muuttotappio naapurikuntiin on ollut kasvussa.
Helsingin kaupunkitutkimuksen julkaisusta selviää, että helsinkiläiset muuttavat etenkin Vantaalle, Keravalle, Järvenpäähän, Nurmijärvelle ja Espooseen. Helsingistä muuttaa pois erityisesti 30–39-vuotiaita.
Uudenmaanliiton aluekehitystyön johtaja Juha Eskelisen mukaan radanvarsikaupunkeihin houkuttelee ihmisiä muun muassa Helsingin ydinkeskustaa huokeammat asuntojen hinnat ja tarve päästä lähemmäksi luontoa sekä saada ympärilleen enemmän tilaa.
– Vaikka Järvenpää ja Kerava ovat kaikkein tiiviimmin asuttuja Uudenmaan kaupungeista, niistä löytyy ympäristöön ja luontoon liittyvää tekemistä, hän sanoo.
Eskelisen mukaan on paradoksaalista, että radanvarsikaupunkeihin houkuttelevat myös hyvät ja nopeat kulkuyhteydet Helsinkiin.
– Voit päästä sieltä nopeammin Helsingin keskustaan kuin jostain helsinkiläisestä lähiöistä, hän sanoo.
Purkutaidetalo ei ole Keravan ainut katutaideteos
Keravan kaupungin viestintäsuunnittelija Eija Rissasen mielestä purkutaidetalo on osoittanut, että kaupungin kannattaisi markkinoida erityisesti katutaidettaan myös ulkopaikkakuntalaisille.
– Keravalla on enemmänkin graffiteja. Haluamme tuoda vähän rosoisempaakin kaupunkikulttuuria esille. Siinä erotumme naapurikunnista, Rissanen sanoo.
Keravan luonnonläheisyys näkyy oitis, kun astuu juna-asemalta ulos ja lähtee kävelemään kohti kartanoa.
– Kaupungin strategiaan kuuluu, että kaupungin asukkailla on enintään 300 metriä viheralueelle, vaikka kaupunki kasvaa. Teemme parhaillaan viherkaavaa, Rissanen kertoo.
Rissanen pitää radanvarsikaupungin imagoa tärkeänä tekijänä.
– Olisi tärkeää, että ihmiset eivät vain suhaisi ohi, vaan he jäisivät kiertelemään tänne. Monen mielikuva Keravasta on se, mitä on luettu valtamediasta kauan aikaa sitten eikä se pidä paikkaansa, kun tulee tänne. Keravalaiset itse ovat todella tyytyväisiä asuinpaikkaansa, Rissanen kertoo.
Myös Keravalla asuvan Erkki Valtosen mielestä mielikuvat Keravasta pahamaineisena paikkana ovat vanhentuneita.
– Keravalla on varmaan joskus ollut huono maine, mutta se on aika vanhaa perua. Uskoisin, että Helsingin tietyillä kaupunginosilla on paljon huonompi maine kuin Keravalla konsanaan, Valtonen sanoo.
Valtonen ei kuitenkaan usko, että purkutaidetalon saama maanlaajuinen suosio selittyisi radanvarsikaupungin maineen kohoamisella. Hän arvelee, että talo kerää vierailijoita lähinnä siksi, että suuri osa suomalaisista matkailee kotimaassa tänä vuonna koronapandemian vuoksi.
– Se oli mielenkiintoinen kohde ja kiva, että hyödynnetään tällaista tilaisuutta järjestää tuollaisia, Valtonen sanoo.
Muuttaisitko Keravalle?
Humlebee-kesäkahvilaa pyörittävien Saarikon ja Liefveldin mielestä Keravalla on otettu hyvin vastaan ulkopaikkakuntalaiset. Mutta muuttaisivatko kahvilanpitäjät Keravalle?
– En ehkä ihan heti, mutta tulevaisuudessa voisin kuvitella. Jos minulla olisi esimerkiksi lapsia, täällä olisi tosi mukava asua, Saarikko sanoo.
– Minä voisin ehdottomasti muuttaa tänne. Olen kotoisin tosi pieneltä paikkakunnalta, pellon vierestä ja Kymijoen varresta. Kaikki nuo punaiset ladot muistuttavat kodista. Täällä on kylämäinen fiilis, Liefveld sanoo.
Lue seuraavaksi:
Elävä arkisto: Wunderbaumintuoksuiset karvanoppakiiturit korttelirallissa Keravalla