Venäjän tuleva keisari Aleksanteri III vieraili Langinkoskella ensimmäisen kerran kesällä 1880.
Aleksanteri ihastui maisemiin vuolaine koskineen ja lupasi tulla takaisin.
Langinkoskelle rakennetun keisarillisen kalastusmajan tupaantuliaisia vietettiinkin yhdeksän vuotta myöhemmin. Aleksanteri III oli noussut valtaistuimelle 1881. Langinkoskesta tuli paikka, jossa Aleksanteri III ja Maria Feodorovna viiden lapsensa kanssa hetkeksi pääsivät eroon Pietarin tiukasta hovielämästä.
Pietarin seurapiireissä ihmeteltiin keisariperheen arkista kesänviettoa, mutta Aleksanterille ja perheelle Langinkoski oli mieluinen paikka. Vaatimattomuudellakin oli kuitenkin rajansa; majan yläkerrassa oli tilat päiväunille, mutta yöksi keisariperhe siirtyi aina huvijahdilleen Tsarevnalle.
He viettivät piilopirtissään viisi kesää, aina keisarin kuolemaan 1894 asti.
Halonhakkuuta ja ruuanlaittoa
Langinkoskella elettiin mahdollisimman yksinkertaisesti. Syötiin, juotiin ja kalastettiin. Ruokaa valmistettiin itse.
– Keisarinnan kalakeitto oli tunnettu, kertoo Langinkosken palveluvastaava Silja Korkeamäki.
– Suomen lehdissä nähtiin kuvia, joissa keisarinna kuorii Langinkoskella perunoita essu edessään. Joskus myös muu seurue osallistui ruuanlaittoon. Keisari kantoi vedet tuolta koskesta ja hakkasi halkoja, joita käytettiin lieden lämmittämiseen.
Hakematta tulee mieleen, että kyse oli keisariperheen omasta larppaussessiosta paljon ennen live-roolipelien yleistymistä.
Ruumillisen työn lisäksi keisari istuskeli omalla kalastuskivellään ja pyyti lohta.
– Kymijoen lohihan oli tunnettu silloin keisarin aikaan, sanoo Korkeamäki.
– Ja jo ennen sitä tiedettiin, että lohta oli koskessa paljon ja ne olivat suuria.
Langinkoski on ollut tärkeä kalastuspaikka jo vuosisatojen ajan. Kalastusoikeus on kuulunut niin Vadstenan kuin Valamonkin luostarille.
Suurin kala Langinkoskesta pyydettiin 1896. Paikallinen kalastaja sai koskesta nuotalla yli 35-kiloisen ja 130 senttimetriä pitkän lohen.
Mansikkapaikka, jonne keisarinna ei enää palannut
Lohen lisäksi Langinkoskella syötiin tavallisia suomalaisia ruokia.
– Keisariperhe osti paikalliselta väeltä ruokia, sanoo Silja Korkeamäki.
– He pitivät erityisesti reikäleivästä ja viilistä. Kun keisariperhe saapui kesäisin Langinkoskelle, keisarinnalle lahjoitettiin mansikoita. Aina oli joku suloinen lapsi ojentamassa tuokkosta mansikoita.
Aleksanteri kolmannen yllättävä kuolema 1894 päätti perheen onnelliset kesät Langinkoskella. Hänen poikansa, Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II ei ollut koskaan viihtynyt Langinkoskella ja hän piipahti majalla vain kerran valtaannousunsa jälkeen.
Leskikeisarinna Maria Feodorovna ei puolisonsa kuoleman jälkeen enää koskaan palannut kalastusmajalle.
Ajat muuttuivat muutenkin.
Teollisuus, saasteet ja patojen rakentaminen eivät tienneet hyvää Kymijoelle ja Langinkoskelle. Kymijoen lohi kuoli sukupuuttoon. Yksi Langinkosken vanhoista lohipadoista entisöitiin 1960-luvulla.
– Koskessa ei valitettavasti enää ole Kymijoen lohta, mutta kyllä siellä edelleen lohi ui, sanoo palveluvastaava Silja Korkeamäki.