Koronan tuoma työttömyys iski nuoriin ja nuoriin aikuisiin.
Kesäkuussa 2020 nuoria eli 15–24-vuotiaita oli työllisinä 31 000 vähemmän kuin viime vuonna ja 25–34-vuotiaitakin 24 000 vähemmän.
Talouden kurimukset osuvat usein ensimmäisenä nuoriin.
“Miten heikko nuorten tilanne työmarkkinoilla on nyt pidemmällä aikavälillä katsoen? Norsunmuistia ei vielä tarvita, sillä viimeksi vuonna 2010 finanssikriisin jälkimainingeissa alkukesä näytti yhtä huonolta kuin tänä vuonna”, kirjoittaa Pertti Taskinen Tilastokeskuksen blogissa.
Vaarana työurien katkeaminen
Tutkija, yliopistonlehtori Sanna Aaltonen Itä-Suomen yliopistosta toteaa, että suhdannevaihtelut näkyvät vahvimmin juuri nuorten työllistymisessä.
– Ne iskevät pahiten nuoriin, jotka ovat viimeisiä töihin tulleita tai vasta kartuttamassa osaamistaan. Heillä on enemmän todistettavaa työmarkkinoilla, Aaltonen sanoo.
Koronakevään vaikutus siis iskee erityisesti nuoriin aikuisiin. Vielä on vaikea sanoa, miten kova isku on.
– Varsinkin niille jotka tekevät siirtymää koulutuksesta työelämään ja pohtivat asuinpaikan valintaa ja asunnon hankkimista. Epävarmuus heijastuu kaikkiin elämänvalintoihin, Aaltonen sanoo.
Aaltonen arvioi, että poikkeustilanne lisää eriarvoisuutta.
– Suhteilla on enemmän vaikutusta, kun avoimia työpaikkoja on vähemmän.
Kesätyöt on peruttu, työpaikat ovat vähentäneet väkeä. Tämä on taustalla varmasti.
– Totta kai tässäkin pitää ajatella, että työttömät ovat erilainen joukko ja ihmisillä on erilaisia puskureita ja resursseja selvitä työttömyydestä.
Aaltosen mukaan nyt olisi hyvä miettiä, mitä vaikutuksia sillä on, että paljon nuoria aikuisia on poissa työelämästä. Mitä he voivat tehdä töiden sijaan? Mitä vaihtoehtoja työlle on?
– Jotkut täydentävät opintojaan, mutta varmasti on hyvä miettiä, mitä kuntatasolla voitaisiin tehdä ja reagoida, Aaltonen sanoo.
Karu esimerkki menetetyistä työurista oli 1990-luvun lama.
Lamavuosina alkanut työura ei monilla päässyt koskaan kunnolla vauhtiin.
Laman synnyttämä työttömyys hankaloitti erityisesti vastavalmistuneiden työuralle pääsyä. Vuonna 1992 ammatillisen tai korkeakoulututkinnon suorittaneista neljännes oli työttömänä vuoden kuluttua valmistumisesta. Viiden vuoden kuluttua työttömänä oli 10,5 prosenttia, ja vielä kymmenen vuoden kuluttuakin seitsemän prosenttia oli ilman töitä.
Opiskelijat voivat palata opiskelemaan, valmistuneilla hankalampaa
Kesätöitä vaille jäänyt opiskelija voi aina palata opiskelemaan. Sen sijaan työelämässä valinnat ovat vaikeampia.
– Opiskelijoilla kesätöiden puuttuminen vaikuttaa toimeentuloon ja voi joillain pakottaa harkitsemaan opintolainan ottamista, Aaltonen sanoo.
Hän muistuttaa, että opiskelijat voivat kuitenkin syksyllä palata opintoihin. LIsäksi yliopistot ovat tehneet avoimen yliopiston kursseista maksuttomia, jotta kuka tahansa voi niitä suorittaa – ja kesätöitä vaille jääneet opiskelijatkin voivat hankkia niistä opintopisteitä.
Valmistuneiden siirtyminen työelämään vaikeutunut
Sanna Aaltonen kertoo, että jo ennen koronaa nuorten työllistyminen valmistumisen jälkeen on vaikeutunut ja hidastunut. Siirtymästä työmarkkinoille on tullut entistä kuoppaisempi.
– Nuorisotutkijat puhuvat koulutuksen ja työelämään siirtymisen välisen yhteyden hapertumisesta ja koulutusinflaatiosta. Aseman saavuttaminen työmarkkinoilla on vaikeampaa kuin aiemmin sukupolvilla, hän kertoo.
Toki on aloja, joissa koulutusta vastaava työpaikka on helpompi saada, mutta nyt valmistuvien on vaikeampi löytää oman alansa töitä.
Nuorten elämän epävarmuus on siis lisääntynyt.
Tutkija: Yhä useampi voi jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle
Nuorten jääminen työtä vaille on valtava ongelma, sanoo myös Nuoristotukimusverkoston erikoistutkija Anu Gretschel.
Hän painottaa, että esimerkiksi kesätyön saaminen voi monille nuorille merkitä koko työuran kannalta olennaista askelta.
– En arvottaisi, että kesätyö on pienempiarvoinen kuin työelämään astuminen. Se saattaa olla iso asia silloin ja vaikuttaa siihen, asettuuko nuori kierteeseen, joka vie yhteisöjen ja yhteiskunnan sisäpuolelle vai ulkopuolelle, Gretschel sanoo.
Työttömyys koskettaa kaikenikäisiä nuoria, hän toteaa.
Gretschel tutkii työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten ajatuksia. Hän näkee ongelmana sen, että koko yhteiskunta on jo aiemmin jakautunut kahtia. Monen nuoren mielestä yhteiskunnan jäseniksi lasketaan kouluttautuneet ja työssäkäyvät, muut jäävät ulkopuolelle.
Ja jos yhä useampi nuori jää koronan takia vaille töitä, luvassa on yhä enemmän nuoria ihmisiä jotka kokevat olevansa yhteiskunnan ulkopuolella. Jo ennen koronaa olleet ongelmat korostuvat.
– Tästä seuraa yksilötason tragedioita ja toivon puutetta. Moni on ajatellut pääsevänsä töihin ja koulutukseen, mutta eivät pääsekään, Gretschel sanoo.
– Edessä saattaa olla pitkä ajanjakso, kun tilanne on heikko. Jos nuorilta menee toivo, meillä on edessä ongelma.
Hän muistuttaa, että monilla on myös isoja opintovelkoja, erityisesti niitä on opintonsa jo useasti keskeyttäneillä. He eivät tiedä, miten voisivat lainansa maksaa.
– Nyt tarvittaisiin henkisesti ja rahallisesti yhteiskunnalta vastaantulemista, hän toteaa.
Gretschel toivoo hallitukselta konkreettisia toimia työmarkkinoiden avaamiseksi nuorille.
– Olen nähnyt Tuula Haataisen lupaavan, että nuoria ei jätetä yksin. En ole nähnyt riittävästi konkreettisia keinoja, mitä hallitus aikoo tehdä nuorten työllisyyden hyväksi.
– Joku laskee varmasti myös euroja, mitä tämä merkitsee. Toivon menetys tarkoittaa myös menetettyjä ihmishenkiä. Osa ei jaksa. Se tarkoittaa köyhyydessä elämistä, sen oheisilmiöitä. Osa nuorista kokee olevansa yhteiskunnan ulkopuolella köyhyyden takia.
Anu Gretschel kertoo, että nuorten oma viesti on, että heidät pitäisi ottaa enemmän mukaan suunnittelemaan erilaisia tukevia toimia ja nuorille suunnattuja palveluita. Näin oli jo ennen koronaa.
– Nuoret eivät ole passiivisia asiakkaita, heidän kanssaan pitää tätä uuttakin tilannetta tulkita.
Lue myös: