Moni tietää, että e-pillereiden, kipulääkkeiden tai antibioottien jäämät päätyvät virtsan ja ulosteiden mukana viemäriverkostoon. Sekin tiedetään jo hyvin, että viemäriin huuhtoutuvat suihkuveden mukana myös kipugeelit ihon pinnalta.
Kaikkia lääkejäämiä ei saa vedenpuhdistamoilla poistettua. Lääkkeet sekä niiden ihmiskehossa muodostamat aineenvaihduntatuotteet kulkeutuvat ympäristöön ja niiden tiedetään vaikuttavan haitallisesti ainakin kaloihin ja muihin vesieliöihin.
Lähes kaikki lääkkeet aiheuttavat ongelmia eri eläinlajeille tai ympäristölle ympäristöön joutuessaan, muistuttaa HUSin kliinisen farmakologian yksikön osastonylilääkäri Outi Lapatto-Reiniluoto.
Hänen mukaansa lääkärin määräämiä reseptilääkkeitä on tietenkin käytettävä ohjeiden mukaisesti, eikä niistä pidä tuntea syyllisyyttä. Reseptejä kirjoittaessaan lääkärit huomioivat potilaan kokonaistilanteen ja valitsevat sen mukaisesti oikean lääkkeen. Lääkettä valitessa tärkeintä on sen todettu teho ja turvallisuus.
– Toivottavasti jatkossa ympäristövaikutukset voidaan kuitenkin huomioida myös tilanteen sen salliessa.
Kuluttaja voi itse vaikuttaa ainakin siihen, miten kotiin kertyneet vanhentuneet ja käyttämättömät lääkkeet hävitetään. Edelleen liian suuri määrä lääkkeitä heitetään roskikseen ja vessanpönttöön joko tiedon puutteen tai ajattelemattomuuden vuoksi.
Ja kuluttaja voi myös miettiä, tarvitaanko joka vaivaan ja kolotukseen aina lääkkeitä. Esimerkiksi monessa urheiluvammassa kipu ja lepo ovat myös terveyden kannalta se parempi vaihtoehto.
Kysy apteekista ja kohta tietää lääkärikin
Toistaiseksi lääkkeiden ympäristövaikutukset ovat vielä melko uusi asia, mutta aihe on alkanut kiinnostaa apteekkien asiakkaita. Kysymyksiä tulee jo päivittäin. Varsinkin nuoret farmaseutit tuntevat aihepiirin, sillä ympäristöasiat kuuluvat nykyään farmasian opintoihin.
Mutta tietoa on edelleen huonosti saatavilla. Suomeksi lääkkeiden ympäristötietoutta ei käytännössä ole vielä ollenkaan.
Tilanteen toivotaan muuttuvan, sillä Lääketietokeskus on nyt käynnistänyt hankkeen, jossa laaditaan kotimainen ympäristöluokitus terveydenhuollon ammattilaisten ja kuluttajien käyttöön. Luokitus mukailee ensi vaiheessa Ruotsissa jo pitkään käytössä ollutta FASS-luokitusta.
Suomen hankkeessa on mukana asiantuntijoita muun muassa Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoista, HUS:ista, Suomen ympäristökeskuksesta sekä lääkeyrityksistä. Valmista pitäisi olla parin vuoden sisällä.
Lääketietokeskuksen kehitysproviisori Elli Leppä sanoo, että lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset pääsevät tarkistamaan lääkkeen ympäristövaikutukset kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivassa muodossa ja kanavassa.
– Se tulee näkymään paitsi Pharmaca Fennica -kirjassa, myös potilastietojärjestelmissä ja apteekkitietojärjestelmissä, joissa se tarjoaa ajantasaista tietoa esimerkiksi lääkkeenmääräämistilanteissa
Suomalaislääkäreiden ulottuvilla on siis kohta paljonkin tietoa lääkkeiden ympäristöriskeistä.
Lääkevalinta voi johtaa ojasta allikkoon
Saman sairauden hoitoon tarkoitetuista lääkkeistä osa voi olla ympäristön kannalta parempia vaihtoehtoja kuin toiset. Lääkevalmisteen vaihtaminen toiseen ympäristösyistä kuulostaa yksinkertaiselta ratkaisulta, mutta ei sitä ole.
HUS:in kliinisen farmakologian yksikön osastonylilääkäri Outi Lapatto-Reiniluoto sanoo, että yksi lääke saattaa esimerkiksi kertyä vesiympäristöön ja toinen taas voi kaasumaisena olla haitallinen ilmaan päästessään.
Lapatto-Reiniluodon mukaan on myös huomioitava, että vaikka toinen vaihtoehto olisi ensimmäistä vähemmän haitallinen, niin ongelmia voikin tulla, jos kaikki siirtyvät käyttämään sitä.
– HSY:n (Helsingin seudun ympäristöpalvelut) alueella ei pystytä poistamaan jätevesistä diklofenaakkia juuri lainkaan, mutta ibuprofeeni pystytään poistamaan yli 90 prosentttisesti. Jos kuitenkin kaikki diklofenaakin käyttö siirtyy ibuprofeenin kulutukseen, niin sen määrä nousee huomattavasti ja siitä voi myös olla huonoja seurauksia.
Diklofenaakki tunnetaan ennen kaikkea Voltaren-kipugeelistä. Vastaavasti Buranagel-nimisessä geelissä taas vaikuttava aine on ibuprofeeni.
Maksaa mutta kuka maksaa?
Sisätautien ja kliinisen farmakologian erikoislääkäri Outi Lapatto-Reiniluoto työskentelee kliinisen farmakologian yksikön lisäksi myös HUS Apteekissa. Hän toivoo, että lääkkeiden ympäristökeskustelussa huomioitaisiin kokonaisuus eikä ainoastaan sitä, että loppupäässä lääkkeen käyttäjän virtsassa oleva lääke tai sen aineenvaihduntatuote voi saastuttaa meillä Itämerta.
– Paljon on jo puhuttu muun muassa Intian lääketeollisuudesta ja siitä, miten siellä lääketehtaiden ympäristö on hyvin saastunut. Vielä 10-15 vuotta sitten tällaisesta ei välitetty yhtään. Nyt ymmärretään paremmin, että kyseessä on yhteinen asia ja myös meitä koskee se, mitä alkupäässä tapahtuu.
Lääkkeitä on halvempi tehdä muualla kuin Euroopassa. Suomessa toimii kymmenkunta lääkkeitä valmistavaa yritystä. Meillä lääkkeiden valmistuksen ympäristövaatimukset ovat Lääketeollisuus ry:n mukaan olleet jopa muuta Eurooppaa kovemmat.
Mutta kyse on samalla rahasta. Suomessa esimerkiksi kela-korvaus rajoittaa lääkkeiden hintoja. Outi Lapatto-Reiniluoto sanoo, että asiasta vaadittaisiin nykyistä laajempi keskustelu.
– Jos potilas haluaisi joskus käyttää ympäristöystävällisempää valmistetta, niin maksaako hän itse erotuksen halvempaan valmisteeseen? Toisaalta, jos kyse on esimerkiksi julkisen puolen sairaalasta, niin paljonko verovaroja voidaan käyttää siihen, että myös lääkehankinnoissa mietitään ympäristöasioita ja mistä mahdollisesti säästetään, jotta näin voitaisiin tehdä.
Kuluttajien ympäristötietoisuus lisää painetta. Lapatto-Reiniluoto tietää, että mitä enemmän asioista on alettu keskustella, niin sen enemmän lääkemarkkinoille on myös alkanut tulla eri tavoin ympäristöä huomioivia valmisteita.
– Esimerkiksi astman hoidossa käytettävien lääkkeiden kohdalla on tapahtunut edistymistä teollisuuslähtöisesti. On huomattu, että ympäristöystävällisyys voi olla myös myyntivaltti.
Korjaus 3.8. klo 14.05: Jutusta poistettu kommentti, jossa käsiteltiin yleisesti kaatopaikoille joutuvien lääkkeiden ympäristövaikutuksia. Suomessa liki kaikki sekajäte nykyisin kuitenkin poltetaan tai kierrätetään.
Lue myös:
Haitallisia lääkeaineita päätyy Itämereen – ongelmaan etsitään ratkaisua uudella koemenetelmällä