– Täydellinen kuvaussää, huikkaa mies puiston laidalta puiden katveesta.
Joku jaksaa iloita kaatosateesta keskellä kuuminta kesälomakautta. Katuvalokuvaaja Kasperi Kropsu on luvannut ottaa minut keikalle mukaan. Kuvaamme ihmisiä, kun he vähiten sitä odottavat.
Kropsu käyttää sateenvarjoa maastoutuakseen katukuvaan ja rajatakseen kuvista pois epäoleellisen.
– Sade luo dokumentaarista tunnelmaa ja näyttää ihmiset aidoimmillaan.
Juuri hetkien aitous on se, mitä niin monet katukuvaajat haluavat työssään taltioida. Siksi he työskentelevät muiden huomaamatta.
– En kutsu tätä salakuvaamiseksi, mutta en myöskään kysy kuvattavilta lupaa. Kuvaan ensin, ja jos kohde näyttää siitä ärsyyntyvän, käyn sitten kertomassa, mitä olen tekemässä.
Toisenlainen marssijärjestys ei käy. Kun ihmiset huomaavat, että heitä kuvataan, he alkavat näytellä, ja kuva on pilalla.
Tien laidassa keski-ikäinen mies punaisessa pusakassa syöttää rahaa vihreän pensasrivisten edessä seisovaan pysäköintimittariin. Värien kontrasti vie valokuvaajan huomion, ja hän syöksyy kamera kädessä kohti. Mies ei näytä olevan moksiskaan, vaan on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
– Vain kerran minut on kunnolla haukuttu kadulla kuvaamisen takia, Kropsu sanoo.
Ammattiskeittari tarttui kameraan loukattuaan nilkkansa
Katuvalokuvaaja Kropsun kuvissa on menneiden aikojen nostalgiaa. Hän innostuu kauniista autoista, kesämekoista, tulppaaneista ja lierihatuista.
– Vanhoista herroista ja rouvista tyyli oikein hehkuu. En kiinnitä huomiota nykyajan pussihousukansaan. Se ei näytä hyvältä valokuvissa.
Kuviinsa Kropsu rajaa tarkoin valittuja paloja, jotka voisivat hyvin olla vuosikymmenten takaa. Jalkakäytävälle parkkeerattu sähköskootteri tai älypuhelinta tuijottava sivustakatsoja voi pilata muuten hyvän kuvan tunnelman.
– Nyt tuli money shot! Kropsu iloitsee.
Hän on juuri tallentanut torikojun vesipisaroiden peittämän muovi-ikkunan lävitse ohikulkijan polvipitkän hameen, sääret ja korkokengät. Kuva on 50-lukulaisittain aistikas mutta tahdikas.
Kropsun esikuvat, kuten Ernst Haas, Fred Herzog tai Saul Leiter, kuvasivat kinokoon Leica-kameroilla, kehittivät kuvansa pimiössä, ja julkaisivat aikakauslehdissä. Kropsu jäljittelee samaa varhaisen värifilmikuvan estetiikkaa, mutta kuvaa pienellä digijärjestelmäkameralla, käsittelee kuvat tietokoneella ja julkaisee vähintään kahdesti päivässä Instagramissa.
Katukuvaamisen Kropsu aloitti kaksi vuotta sitten sattumalta. Hän harjoitteli määrätietoisesti rullalautailun Suomen maajoukkueessa Tokion olympialaisiin, kunnes loukkasi nilkkansa. Skeittaaminen sai jäädä yhdeksän kuukauden ajaksi, ja oli pakko keksiä uutta tekemistä. Hän osti kameran, ja on siitä lähtien pitänyt sen aina matkassa.
Kropsu kuvaa joka päivä. Joskus hän kävelee kaduilla kamera kädessään vain kilometrin – toisinaan kymmenen. Edes lähikauppaan hän ei lähde ilman kameraa. Samaa hän suosittelee meille lajin parissa aloitteleville.
– Kamera käteen ja kadulle! Sisällä istuskelemalla ja mietiskelemällä ei synny kuvia.
Kiusallinen katukuvaus dokumentoi omaa aikaamme
Katukuvaus yleistyi toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa. Markkinoille tuli pieniä ja nopeita kameroita, joilla saattoi kuvata kenenkään huomaamatta. Katukuvaajat julkaisivat kultakauttaan elävien Lifen ja Lookin kaltaisissa aikakauslehdissä, mutta raivasivat tiensä myös gallerioihin.
Suomen valokuvataiteen museon johtajan Elina Heikan mukaan puhtaimmillaan katukuvaus on tilannekuvia ohikiitävistä hetkistä kadulla. Nykyään monet katuvalokuvaajat tosin ovat erkaantuneet perinteestä, ja kuvaavat nyt abstraktimpia aiheita – kuten valojen ja varjojen leikkiä.
Heikan mukaan taustalla on kulttuurin muutos.
– Nykyään ei ole ok, että kuvaaja saalistaa hetkiä kaduilla. Tuntemattomien kuvaaminen ilman lupaa on kiusallista. Mutta toisaalta, mitä me menetämme, jos katukuvausta ei tehdä? Me jäämme ilman aitoa dokumentointia omasta ajastamme, Heika pohtii.
Museonjohtaja Heika vilkaisee Kasperi Kropsun kuvia, ja näkee niissä genren klassisia piirteitä.
– Tulee mieleen Vivian Maier väreissä. Kuvista näkee, että sekä kuvaaja että kohteet ovat liikkeessä. Kuvissa on myös vahvaa tarinallisuutta. Tiedän, mitä on tapahtunut juurin ennen kuvaushetkeä, ja osaan aavistaa, mitä tapahtuu seuraavaksi, hän sanoo.
Kropsun tilannekuvien virran katkaisee aika ajoin pysähtyneet asetelmat ja sommitelmat. Ne tuovat yllätyksellisyyttä fiidiin, joka Instagram-ajalla on se varsinainen teos.
- Lue lisää katukuvaaja Vivian Maierista: Omalaatuinen lastenhoitaja valokuvasi ihmisiä ja salasi kuvat vuosikymmeniksi – maailmankuulut otokset Suomessa esillä ensimmäistä kertaa
Skeittarit ja katukuvaajat ovat häiriköitä julkisessa tilassa
Kasperi Kropsun nilkka on toipunut taannoisesta onnettomuudesta jo hyvän aikaa sitten ja hän on palannut rullalautailun pariin, mutta ei ota sitä turhan vakavasti.
– Jätin toistaiseksi kaikki sponsorit pois, ja olen sen myötä löytänyt taas skeittaamisen ilon, hän sanoo.
Rullalautailutaustasta on hyötyä katukuvauksessa. Aivan kuin skeittareihin, myös katukuvaajiin suhtaudutaan kuin häiriköihin julkisessa tilassa. Kropsu on kehittänyt paksun nahan, eikä pelkää ventovieraiden kuvaamista.
Sen myös huomaa. Porthaninkadulla tyhjää liiketilaa remontoiva mies kurkistaa ovesta kadulle, ja Kropsu kuvaa häntä ujostelematta suoraan silmiin. Kumpikaan ei näytä tilanteesta vaivaantuvan.
Toinenkin yhtäläisyys rullalautailuun on. Molempien lajien harrastajat etsivät jatkuvasti uusia spotteja kaupungista. Nyt Kropsulla on silmät sekä rullalautailulle että valokuvaukselle.
Kropsu toivoo, että voisi elättää itsensä valokuvaajana. Tänä keväänä Turun taideakatemian ovet eivät auenneet, mutta nyt hänen kuvansa ovat herättäneet mainostajien kiinnostuksen ja työtarjouksia on alkanut sataa.
– Jo 60-luvulla katukuvaajat lainasivat visioitaan muotibrändeille. Teen mielelläni kaupallisia kuvia, jos voin käyttää niissä omaa tyyliäni.
Ehkä jo pian voimme nähdä Kropsun kuvia kadunvarsien mainosständeissä.
Helsingin katukuvauksen Instagram-sukupolvi
Helsinki-kuvista kiinnostuneita Kasperi Kropsu eli @kasperikropsu suosittelee seuraamaan Instagramissa ainakin seuraavia katukuvaajia:
- Taru Latva-Pukkila / @tarulp
- Adam MacKintosh / @mackintosh.adam
- Jari Pulkkinen / @travelerjari
- Satu Söderholm / @satusod
- Henri Tuovinen / @hnxcam
- Jukka Vehmas / @jukkavehmas_
Lue myös:
Harvinainen ratkaisu: koronapandemia sai valokuvanäyttelyn kipuamaan Kansallismuseon muureille