Lappeenrannassa oli 1900-luvun alkupuolella kirkko, jollaista ei ole Suomessa sen koommin nähty. Lappeenrannan sotilasleirin alueella sijainnut ortodoksinen leirikirkko oli puurakenteinen ja kurotteli noin 25 metrin korkeuteen.
Kirkko on ollut monilla mittapuilla valtava, sillä sen sisään mahtui peräti 700 henkeä. Tuohon aikaan Lappeenrannan väkiluku ilman sotilaita oli noin 400 ihmistä ja rakennuskanta oli hyvin matalaa, joten leirikirkko on ollut maamerkkinä merkittävä.
Kirkko on omana aikanaan ollut vähintäänkin eräs Suomen suurimmista, puisista sotilasleirikirkoista. Erityisesti puiseksi ortodoksikirkoksi se on ollut Suomessa poikkeuksellisen kookas.
Kirkko oli olemassa alle 20 vuotta vuosina 1904–1921. Kun kirkko purettiin, sen sijainti unohtui vähitellen. Aikalaishavaintoja kirkosta ei enää juuri ole, mutta valokuvia on hämmästyttävän paljon. Niiden perusteella lappeenrantalaiset historianharrastajat ovat nyt selvittäneet, missä kirkko ja sen huomattavasti vaatimattomampi edeltäjä aikanaan olivat.
Yksi heistä on arkkitehti Martti Muinonen, jonka äänessä kuuluu valtaisaa intoa, kun hän kertoo selvitystyön mielestään suurimmasta voitosta. Ensimmäisen leirikirkon paikalle pystytettiin sen purkamisen jälkeen muistokivi, joka katosi ja se löydettiin vasta nyt.
– Muistokivi on työnnetty Lentokentäntien ja Kesämäenkadun risteyksen ojaan, Muinonen sanoo järkyttyneenä.
Mutta miten Lappeenrantaan on päädytty rakentamaan peräti kaksi suurta puukirkkoa ja mitä niille sitten tapahtui? Sen selvittämiseksi on käytävä pikaisesti 1700-luvulla.
“Vaatimaton leirikirkko ei ole riittävän edustava”
Turun rauhan jälkeen 1743 venäläiset sotilasjoukot saapuivat Lappeenrantaan korjaamaan Linnoitusta Lappeenrannan taistelun jäljiltä. Heidän perässään tulivat venäläiset kauppiaat, ja venäläisten osuus alueen kaupunkiväestöstä saattoi olla 1700-luvun lopulla jopa lähes kolmannes.
Lappeenrannan Linnoituksessa vihittiin vuonna 1785 käyttöön ortodoksinen kivikirkko, joka on nykyään Suomen vanhin, edelleen käytössä oleva ortodoksikirkko. Suomen autonomian aikana 1800-luvun lopulla Linnoituksen venäläinen varuskunta kasvoi, ja erityisesti kesän sotilasleirien aikaan kirkko kävi auttamattomasti liian pieneksi.
Venäläisille perustettiin leirialue Lappeenrannan Leiriin, nykyisen Maasotakoulun alueelle vuonna 1893. Leiri sijaitsee noin kilometrin päässä Linnoituksesta, ja Lappeenrannan nykyinen keskusta sijoittuu suunnilleen alueiden väliin.
Venäläiseen sotilaskulttuuriin on aina kuulunut olennaisena osana kirkko, ja uudelle leirialueelle päätettiinkin rakentaa yksinkertainen leirikirkko vuonna 1901. Se oli puupaneloitu, neliskulmainen hirsirakennus, jonka harjakorkeus oli noin 11 metriä. Kirkon kelloilla oli erillinen pieni kellotorni.
Vaatimaton rakennus ei kuitenkaan miellyttänyt Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia, joka ei pitänyt sitä riittävän edustavana.
Pieni kirkko purettiin vain muutamaa vuotta myöhemmin vuonna 1904 ja paikalle pystytettiin ortodoksisten perinteiden mukaisesti muistokivi.
Mieskuoro houkutteli siviilitkin Leirikirkkoon
Jo kesällä 1904 vihittiin käyttöön uusi ja merkittävästi suurempi Leirikirkko. Sen piirustukset on signeerannut sotilasinsinööri, kapteeni M. Redko. Ei kuitenkaan ole varmuutta siitä, oliko hän kirkon varsinainen arkkitehtisuunnittelija.
Martti Muinosen mukaan kirkko edustaa kaunista ja perinteistä puukirkkotyyliä. Kirkko oli tarkoitettu kesäkäyttöön, ja sen takia kirkossa ei ollut lämmitysuuneja.
– Outoa kyllä, kirkossa oli katon harjalla harvemmin meillä nähdyt pitsikuvioidut, puiset harjakoristeet, jollaisia on käytetty muun muassa vanhavenäläisessä puurakennustaiteessa, Muinonen sanoo.
Hänen mukaansa vastaavaa puurakenteista ja pelkästään sotilasleirin käyttöön tarkoitettua leirikirkkoa ei ole rakennettu ainakaan muualle Suomeen.
Uusi kirkko rakennettiin noin kilometrin päähän edellisestä ja se sijaitsi lähempänä Lappeenrannan Keisarinasemaa, joka noudatteli kirkon kanssa samaa, ruskehtavaa värimaailmaa. Simola-Lappeenranta-rautatien Keisarinasema rakennettiin vuonna 1885 Venäjän keisarin Aleksanteri III:n vierailua varten ja se paloi vuonna 2013.
Vaikka Leirikirkko oli rakennettu sotilaskäyttöön, kävivät siellä myös siviilit. Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran Timo Tynkkysen mukaan seurakunnalla on hallussaan Linnoituksen kirkon silloisen papin valituskirjelmä siitä, että Linnoituksen kirkkoon ei tullut ketään. Kaikki menivät Leirikirkkoon.
– Syy oli siinä, että Leirikirkossa oli sotilaista koottu mieskuoro ja Linnoituksen kirkossa ei ollut kuoroa. Väki ei mennyt Linnoitukseen, ja se vaikutti tietysti papin tuloihin, kun kukaan ei pyytänyt toimituksia, Tynkkynen kertoo.
Kirjettä säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan arkistossa.
Ehtoolliskalusto edelleen käytössä
Kun Suomi itsenäistyi, Venäjän valtion omaisuus jäi Suomeen ja venäläisistä varuskunnista rakennuksineen tuli Suomen valtion omaisuutta. Kirkkokin oli ollut sotaväen, ei seurakunnan omaisuutta, ja koska Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan pääkirkko oli Linnoituksessa, jäi leirikirkko tarpeettomaksi.
1918 Lappeenrannan Linnoitus suljettiin, koska alueesta tehtiin punaisten vankileiri eikä kirkkoonkaan siten päässyt. Silloin Leirikirkko sai toimittaa hetken sijaiskirkon virkaa.
– Kesällä 1918 varmaan ihan viimeisiä Leirikirkossa tehtyjä toimituksia oli isotätini avioliittoon vihkiminen, Tynkkynen arvelee.
Kun Leirikirkko lopulta jäi pois käytöstä, siihen alkoi kohdistua vandalismia. 1920-luvun nuoressa Suomessa venäläisten kirkkojen ylläpito ei ollut valtion ja kuntien asialistalla kovinkaan korkealla, ja valtiovalta päätti purattaa kirkon vuonna 1921.
Huutokaupan seurauksena tehtailija Pekka Kinnunen osti rakennuksen purkumateriaalit. Hirsien uudesta sijoituspaikasta ei ole tietoa, mutta on todennäköistä, että niitä on käytetty uudelleen jossain toisessa rakennuksessa. Kaksi kirkon kelloista on puolestaan sijoitettu Lemin kirkkoon.
– Kirkon pienempi esineistö siirrettiin Linnoitukseen, mutta esimerkiksi ikonostaasi on lähetetty Sortavalaan silloiseen kirkollishallitukseen, kertoo Tynkkynen.
Varasto tuhoutui toisessa maailmansodassa, jolloin myös ikonostaasi eli alttarin kirkkosalista erottava kuvaseinä on viimeistään tuhoutunut. Tekstiilejä ja kirjoja kirkosta on kuitenkin säilynyt paljon. Kun Imatralle rakennettiin 50-luvulla ortodoksinen kirkko, varastoitua esineistöä siirrettiin sinne. Esimerkiksi alkuperäinen ehtoolliskalusto on edelleen käytössä.
Muistokivi löytyi ojasta
Molempien leirikirkkojen sijainnit hämärtyivät ja unohtuivat vähitellen, sillä rakennuksista ei ole jätetty minkäänlaisia merkkejä alueelle. Tynkkysen, Muinosen sekä Matti Hakulisen ja Juhani Sirkiän muodostama harrastelijaryhmä on nyt vanhojen valokuvien ja karttojen perusteella selvittänyt metrien tarkkuudella, missä kirkot todennäköisesti sijaitsivat.
Toisen, suuremman leirikirkon paikalla on nykyään kerrostalo ja se sijaitsee nykyisen Suonionkadun varrella Lappeenrannan Leirin kaupunginosassa. Paikan kyljessä on pesäpallokenttänä toimiva Vanha kenttä ja aivan sen lähettyviltä alkaa Prisman liikekeskuksen parkkipaikka.
Koska kirkosta on useita valokuvia, sen sijaintia on pystytty vertailemaan ilmakuviin, joissa erottuu kirkkoa ympäröivä aita, mikä auttoi sen paikantamisessa.
Ensimmäisen leirikirkon sijainnin selvittäminen puolestaan oli aavistuksen mutkikkaampaa. Ilmakuvia 1900-luvun alkuvuosilta ei alueelta hevin löydy, mutta sattumalta Muinonen törmäsi kuvaan, jossa on hahmotettavissa kirkon alkuperäisellä paikalla seisova muistokivi.
Nyt kivi seisoo onnettomana muutaman sadan metrin päässä lentokentän toisella puolella, keskellä pusikkoa. Vaikka kivi on suhteellisen julkisella paikalla, ei sitä ole osattu yhdistää Leirikirkkoon, sillä sen risti on rikottu ja muistolaatta poistettu. Kiven löytymisessä auttoi Muinosen kaveri Jukka Luoto, joka muisteli nähneensä tuntomerkkejä vastaavan kiven ulkoilureissullaan.
Muinonen arvelee, että muistokiven siirto alkuperäiseltä paikaltaan on tapahtunut vuosien 1920-1930-välisenä aikana, kun Leirikenttä on otettu lentokenttäkäyttöön. Eniten hän ihmettelee kuitenkin sitä, miksi kivi on päätynyt ojaan.
– Se on suunnilleen samalla leveysasteella kuin tämä alkuperäinen kirkko. Ovatkohan suomalaiset ajatelleet, että siirretään se hienovaraisesti tänne metsään?
Muinonen ryhmineen on sitä mieltä, että muistokivi ansaitsisi edustavamman paikan. Juhani Sirkiän mukaan kivi siirretään lähiaikoina ortodoksisen kirkon pihaan Linnoitukseen, mutta sen ei ole tarkoitus jäädä loppulliseksi paikaksi.
Ehkäpä vielä tulevaisuudessa lappeenrantalaiset pääsevät ihastelemaan Leiriin, toisen leirikirkon paikalle siirrettyä muistokiveä ja näkevät sielunsa silmin Suomen suurimman, puisen leirikirkon kohoavan edessään.
Juttua muokattu 1.8. 11.27: Lisätty tieto kiven siirtämisestä pois nykyiseltä paikaltaan.