Uskontotieteilijä ja kirjailija Johannes Nefastos on Suomen tunnetuin satanisti. Satanismilla tarkoitetaan magialla ja okkultismilla kuorrutettua ideologista ja filosofista oppia ja uskontoa, joka perustuu kertomukseen Saatanasta. Toisinaan satanismi sotketaan saatananpalvontaan, johon kuuluu oleellisena osana pahuuden palvonta.
Viime vuosina nimenomaan Nefastos (oik. Johannes Laine) on antanut kotimaiselle nykysatanismille kasvot – ja ennen kaikkea suunnan. Reilu vuosikymmen sitten hän perusti okkulttis-filosofisen Azazelin Tähti -seuran, jonka toiminnassa Saatanalla on keskeinen rooli.
Azazelin Tähti taas kulkee käsi kädessä Viides Askel -pienkustantamon kanssa, joka on erikoistunut esoteeriseen ja filosofiseen kirjallisuuteen, ja jonka keskiössä on nimenomaan Nefastoksen tuotanto.
– Tutustuimme Johanneksen kanssa toisiimme vuonna 2010. Noina aikoina lainasin hänelle pienen rahasumman omakustannetta varten. Syntyi ajatus siitä, että tällaista kirjallisuutta voisi tuoda suuremmankin yleisön ulottuville. Neljän muun aihepiiristä kiinnostuneen henkilön kanssa me sitten perustimme Viidennen Askeleen, kustantaja R.A. Pesonen muistelee.
Tähän mennessä Viides Askel on julkaissut myös käännöksen tanskalaisen mystikon Max Heindelin opus magnumista eli Ruusuristiläinen maailmankuva -suurteoksesta.
Muiden kustantamon kirjailijoiden, muun muassa Kenazisin ja Astrayan hahmoja verhoaa salaperäisyyden tiheä savuverho.
Saatanan moninaiset kasvot
Jo Viides Askel -kustantamon nimi viittaa enteellisesti okkultismin perinteisiin. Toisin kuin vakaa parillinen numero, heijastelee pariton luku dynamiikkaa ja liikettä.
Numero viiteen törmää esimerkiksi pentagrammissa ja se symboloi viittä planeettaa. Teosofian käsitteisiin taas kuuluu viides kulttuuri, jota ihmiskunta tällä hetkellä elää. Taustalla väijyy myös sanaleikki: astuminen viisauteen eli viis(i)astuminen.
– Okkulttisessa perinteessä puhutaan viidennestä vihkimyksestä. Siinä mestari vihitään viisauteen. Tässä yhteydessä numero viittaa siihen, kuinka alemmalla henkisellä tasolla olevasta ihmisesta tulee täydellisempi, R.A. Pesonen toteaa.
Viidennen Askeleen julkaisuissa tarkastellaan muun muassa J.R.R. Tolkienin Sormusten herraa okkulttis-mytologisesta maailmankuvasta käsin, tutkitaan Luciferia eli langennutta enkeliä ja esitellään rituaaleja sekä maagisia kaavoja.
Kustantamon tuoreimmassa julkaisussa, Johannes Nefastoksen Saatanan seitsemät kasvot -kirjassa tutkitaan Saatanan erilaisia kulttuurisia ilmenemismuotoja ja rooleja. Nefastokselle Saatana on inspiroiva mestari, syvällistä viisautta jakava ja hohkaava korkeampi voima – ei siis mikään absoluuttinen ja ehdoton paha, jollaisena hahmo kristillisessä perinteessä esitetään.
"Saatana ilmaisee itsensä niin kuolemana kuin vihkijänä, niin oidipaalisena vetona menneeseen suuruuteen kuin visionäärisenä voimantuntona uuteen", Nefastos julistaa kirjassaan.
– Minua kiinnostavat eniten Venus-planeettaan liittyvät Saatanan kasvot. Venus mielletään Luciferiksi ja valontuojaksi, joka antaa ihmisille tietoa ja valaistumista, Nefastos sanoo.
Saatanan seitsemät kasvot -kirjan kannessa komeilee ranskalaisen symbolistitaiteilija Gustave Moreaun Hercule et l'Hydre de Lerne -maalaus, jossa myyttinen Herkules valmistautuu surmaamaan hirviömäisen olennon, yhdeksänpäisen hydran.
Moreau ja renessanssitaiteilija Albrecht Dürer kuuluvat Nefastoksen ehdottomiin visuaalisiin suosikkeihin.
Menneisyys löytyy mustasta metallista
Vaikka Viidennen Askeleen julkaisuissa liikutaan okkultismin ja satanismin syvissä vesissä, haluavat Nefastos ja Pesonen painottaa toimintansa eettistä pohjaa. Pesonen ei esimerkiksi ole ihastunut kaikkien satanististiryhmien tapaan julistaa aatettaan.
– Monet satanistiset liikkeet korostavat työskentelytapoja, joihin liittyy muiden ihmisten vahingoittaminen. Tällaiset ryhmät saattavat myös kietoutua poliittisiin ääriliikkeisiin. Perinteisten satanististen ryhmien tuottama teksti ei mielestäni ole ollut kovinkaan korkeatasoista, ja aika iso osa nykysatanistisista teoksista jäisi meiltä varmaan julkaisematta.
Sekä Pesosen että Nefastoksen taustoilta löytyy black metal -menneisyyttä: Pesonen on esimerkiksi soittanut Cosmic Churchissa ja Deathcraftissa.
– Samat asiat inspiroivat minua vieläkin. Musiikkityylin ilmaisumuoto ei kuitenkaan enää ole minulle kovin ajankohtainen, koska en koe tuollaista vastakkainasettelua tarpeelliseksi.
Johannes Nefastokselle black metal on yksi emotionaalinen venttiili muiden joukossa, tosin hän haluaa tehdä selkeän eron taiteen ja henkisen kirjallisuuden välillä.
– Totta kai black metalin kaltainen taide saa olla kaksijakoista ja joka suuntaan harottavaa, kun taas okkulttinen ja esoteerinen kirjallisuus ei missään nimessä saisi ratsastaa shokkireaktioilla.
Black metalia voimakkaammin Pesosen ja Nefastoksen nykyajatteluun on vaikuttanut – ja vaikuttaa – teosofia, Helena Petrovna Blavatskyn 1800-luvun lopulla perustama esoteerinen liike, johon on ripoteltu elementtejä monien uskontojen salaisista opeista.
– Nykysatanismin kannalta Blavatskyn elämäntyö on valtava kulttuurinen harppaus. Hän on puhdistanut Saatanan ja Luciferin nimeä ja häivyttänyt kirkon taantunutta taikauskoa, joka liittyy pimeisiin voimiin ja sarvipäisiin, pukinsorkkaisiin hahmoihin, Pesonen kiteyttää.
Kirkollisia ongelmia
Paradoksaalista kyllä, Nefastos viittaa teksteissään usein Raamattuun, ja esimerkiksi Azazelin Tähdessä toimii lukupiiri, joka analysoi ja kommentoi Raamattua. Äskettäin Nefastos huomasi, että esimerkiksi Matteuksen evankeliumin 21. luku on "täyttä mustaa magiaa".
– Siinähän Jeesus matkustaa ensin aasilla Jerusalemiin ja kuihduttaa sitten kirouksellaan kokonaisen viikunapuun. Tulkitsen – ja me Azazelin tähdessä tulkitsemme – Raamattua ja kristillistä symboliikkaa hieman erilaisesta näkökulmasta, mikä voi joillekin olla vieraannuttavaa.
Kyse ei kuitenkaan ole kristillisyydestä tai antikristillisyydestä, vaan esityksistä ja kannanotoista. Nefastos kokee Raamatun eräänlaisena kulttuurisena kaikupintana, jonkinlaisena seinänä, johon voi heitellä palloa.
– Koen, että pitää olla jotakin, johon voi itseään reflektoida – oli se sitten kommunismia, kapitalismia, islamia, kristinuskoa tai juutalaisuutta. Jos tuottaa kirjallisesti pelkkää omaa maailmaansa, on runoilija, ei filosofi tai esoteristi.
Kristillistä kirkkoa kohtaan Nefastos löytää runsaasti kritisoitavaa. Viime vuonna Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen julkilausumassa todettiin, että kirkko seisoo vahvasti nykytieteen rinnalla. Myöhemmin eräältä piispalta kysyttiin, kuinka hyvin tällaiseen kontekstiin sitten sopii syntiinlankeemus. Piispan vastaus oli kiertelevä.
– On hyvin kuvaavaa, että piispa eli uskonnollinen auktoriteetti ei ota suoraan kantaa edustamansa opin ydinkysymykseen. Tämäntapainen yritys kumarrella joka suuntaan on tehnyt Suomen kristillisen kirkon asemasta hyvin tukalan. Ihmettelen myös, mikseivät kirkolliset auktoriteetit voisi ilmaista teologisia kannanottoja rohkeasti ihan vaan mielipidetasolla.
Myös R.A. Pesonen on kotimaisen nykykirkon tilanteesta samaa mieltä.
– Toki kristinuskon piiristäkin löytyy esoteerisia suuntauksia, jotka tarjoavat avaimia vaikeisiin kysymyksiin, mutta se tapa jolla kirkot kauppaavat aatettaan ei nykypäivän älyllisesti ajattelevaa ihmistä oikein tyydytä.
Nykymaailma johdattaa peruskysymysten äärelle
Viidennen Askeleen suosituimpien kirjojen myyntimäärät lasketaan sadoissa, joten kyse ei ole suurten massojen lukuviihteestä. Toisaalta myyntiluvut ovat kivunneet pikkuhiljaa yhä korkeammalle, ja myös Azazelin Tähden jäsenmäärä on kasvanut.
R.A. Pesosen mukaan kyse ei ole niin sanotuista protestiäänistä, vaan ihmisten lisääntyneestä halusta löytää henkisyyttä ja merkitystä erilaisille asioille.
Aiemmin Viidennen Askeleen ja Azazelin Tähden pariin hakeutui pääasiassa henkilöitä, joiden juuret olivat vahvasti black metalin synkissä maisemissa.
– Nyt mukana on ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa mustaan metalliin. Heillä ei välttämättä myöskään ole kristillisyydestä kumpuavia traumoja, joita pitäisi ryhtyä kääntämään ympäri, ja joita vastaan halutaan kapinoida.
Johannes Nefastos puhuu "paineistetusta nykymaailmasta", joka johdattaa ihmisiä yhä helpommin henkisten peruskysymysten äärelle.
– Totunnaista ja sovinnaista elämää on yhä vaikeampaa elää. Sieltä pinnan alta nousee esiin raaempi ihokerros, joka kaipaa toisentyyppisiä vastauksia.
Viides Askel ja Azazelin Tähti sanoutuvat irti kaikenlaisesta poliittisesta toiminnasta, mutta se ei estä Johannes Nefastosta haluamaan maailmaan suurta muutosta.
– Syy tekemiseeni on laajemman, jopa kulttuurisen muutoksen aikaansaaminen. Sellainen ei kuitenkaan tapahdu pintatason käännytyksellä, vaan ihmiset on saatava omakohtaisesti muuttamaan itseään. Maailma voisi olla paljon merkityksellisempi, kauniimpi ja pyhempi paikka, jos me ihmiset vain tekisimme siitä sellaisen.
Mutta miksi Saatana, miksei Jumala?
– Jumala ei ole pystynyt hoitamaan maailman ongelmia kuntoon, Nefastos huokaa.