Vuokatinvaaran nousu on tullut 28-vuotiaalle Iivo Niskaselle vuosien varrella tutuksi, sillä sitä hän on saanut tahkota aina lukiovuosista lähtien. Matka on vaihdellut puolestatoista kilometristä kahteen ja puoleen kilometriin, välillä reittiä on voinut nousta rauhalliseen tahtiin maisemia katsellen, välillä maksimisykkeellä numerolappurinnassa ja kaikkensa antaneena.
Heinäkuun loppupuolella Niskanen asettui yhdeksän muun miesten maajoukkuehiihtäjän kanssa reilun kilometrin mittaisen nousupätkän alkupäähän ja aloitti tehoharjoituksen. Edessä oli reilun kilometrin mittainen matka, jossa oli korkeuseroa runsaat 80 metriä. Tämä oli hiihdettävä rullasuksilla ja vapaalla hiihtotavalla kilpailuvauhtia kahdeksan kertaa. Yhteen suoritukseen meni noin neljä minuuttia.
Kun harjoitus oli ohi, ehti Ristomatti Hakola todeta “kovin maajoukkuetreeni ikinä”, ennen kuin lakosi makaamaan asfaltille. Eikä Hakola ollut ainoa itseään keräillyt hiihtäjä maalissa. Tiukkaa teki Niskasellakin.
– Sain itseni kesytettyä. Viimeiseen nousuun minulla oli jo aika suora jalka, Niskanen myönsi myöhemmin Yle Urheilun haastattelussa.
– Kun vedot ovat noin lyhyitä, niin kyllä siinä laktaatti nousee koko treenin ajan.
Kyseinen harjoitus ei suinkaan ole valikoitunut maajoukkueen treenivalikoimaan sattumalta. Sillä haettiin tuntumaa jo ensi kevään arvokisoihin, koska Oberstdorfin MM-radoilta löytyy vastaavanlainen nousu ja sitä noustaan lähes jokaisella matkalla.
Ei vain viidenkympin tähden
Oberstdorfin MM-kilpailut ovat Iivo Niskaselle kauden päätavoite. Edellisissä MM-kisoissa Seefeldissä Niskanen oli Suomen joukkueen ainoa mitalisti ottamalla pronssia paraatimatkallaan 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kisassa. Tästä huolimatta moni asia jäi häntä kaihertamaan.
– Arvokisat muistetaan ja sieltä jäi nälkää. Ne ovat henkisesti paljon isompia asioita käsitellä kuin esimerkiksi jos olisi maailmancupissa kolmas eikä onnistuisi aivan parhaalla mahdollisella tavalla, Niskanen sanoi.
– Se on karu maailma.
Vuonna 2018 Niskanen voitti Pyeongchangin olympialaisissa 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökisan. Sama matka on ohjelmassa Oberstdorfissakin, joten tuntuisi luonnolliselta, että kisojen päätösmatka olisi jälleen Niskasen päämatka. Kuopiolainen kuitenkin hieman epäröi merkitä itselleen vain yhtä pääkilpailua.
– Totta kai ominaisuudet suosivat viittäkymppiä, perinteisellä ja yhteislähdöllä, mutta siellä on muitakin hyviä matkoja, joissa haluan onnistua, hän totesi.
Kohtalaisen päivänkin pitäisi riittää
Niskanen halusi viime kaudella sijoittua maailmancupin kokonaiskilpailussa ja etenkin normaalimatkojen cupissa korkealle, joten hän kilpaili aikaisempia vuosia enemmän. Viime vuosina Niskanen on valmentajansa Olli Ohtosen kanssa keskittynyt myös vapaan hiihtotekniikkansa kehittämiseen. Panostus kannatti, sillä Niskanen sijoittui viime talvena kokonaiscupissa kuudenneksi ja normaalimatkoilla kolmanneksi.
– Pienet asiat ratkaisivat siinäkin. Viime kaudella tuli hyvin paljon tehtyä aina reissuun lähtiessä kontrollitreeniä ja seurattua vireystilaa muutenkin kuin pelkästään kilpailuissa, hän kertoi.
Niskasen mukaan esimerkiksi ulkona rullahiihtäen ajat ja vire antavat vain suuntaa. Jos hän haluaa todella tietää kuntonsa ja vireensä, pitää hänen tehdä mattotesti, jossa olosuhteet ovat vakiot.
– Harjoituskauden vire vaihtelee hyvin paljon. Siellä ollaan väsyneitä ja välillä vähän enemmän kuormittuneessa tilassa. Kun lähestytään kilpailukautta, niin silloin täytyy olla paljon tarkempi. Silloin kropan pitää vastata niihin tuntemuksiin, mitä on ohjelmoitu, ja silloin joutuu miettimään enemmän sitä vireen fiilistelyä kuin vielä heinä-elokuun taitteessa.
Viime kauteen Niskanen ja Ohtonen löysivät sapluunan, joka toimi ja jonka avulla Niskanen jaksoi viedä koko kilpailukauden läpi.
– Oma fysiikkani oli suhteellisen vakio koko ajan. Nyt pitää vain saada perustaso nousemaan sille tasolle, että kohtalainenkin päivä riittää hyviin sijoihin. Silloin on helppo kilpailla enemmän.
Jos kaikki on kunnossa, silloin vain hiihdetään
Tuleva maailmancupin kalenteri on lyöty osittain lukkoon, mutta koronaviruspandemian takia siihen saatetaan hyvinkin tehdä lukuisia muutoksia. Niskasen mukaan Kansainväliseltä hiihtoliitolta ei ole kuulunut tietoa varasuunnitelmista, joten hän harjoittelee tämän hetkisen kisakalenterin mukaan.
– Jos normaalilla kalenterilla mennään, niin sitten mennään aika lailla viikonlopusta toiseen. Jos turvaudutaan toiseen suunnitelmaan, että hiihdetään yhdessä paikassa tai yhdessä maassa useampia kisoja, niin se muokkaa sitten kalenteria, Niskanen pohti ja arveli varasuunnitelman sopivan hyvin urheilijoille, koska silloin matkustamista tulisi vähemmän.
Niskanen uskookin, että jos hänen terveytensä on hyvä, hänen ei tarvitse karsia kilpailuja kalenteristaan.
– Jos kaikki on kunnossa, niin silloin hiihdetään vain kilpaa. Viime kausi oli aika tasainen ja onnistuin myös loppukaudesta, vaikka olin hiihtänyt aiempaa enemmän kilpaa.
Niskasella on tulevaan kauteenkin yksinkertainen tavoite: hän haluaa menestyä joka kerta, kun hän asettaa numerolapun rintaansa. Tosin hän myöntää, ettei joka kisaan ole samanlaista latausta, vaikka esimerkiksi maailmancupissa jokaisesta osakilpailusta on saman verran pisteitä jaossa.
– Ilman muuta siellä on sellaisia kisoja, joihin tähdätään vähän enemmän kuin toisiin. Jos karkeasti aletaan hiihtämään kahta kolmea kisaa viikossa, niin kyllähän niitä kertyy paljon. Se alkaa omalta osaltaan käydä rutiininomaisesta työnteosta, Niskanen sanoi.
– Sitten kun on lumihiutaleita (MM-mitaleja) jaossa, niin lataus nousee automaattisesti kovemmaksi. Arvokisat on se, mihin haluan ladata henkisesti sen sata prosenttia.
Lue myös: