Pikadieettejä ei ole enää pitkään aikaan suositeltu painonhallintaan, mutta tuoreen väitöskirjan mukaan epäonnistuneet laihduttamisyritykset saattavat jopa lisätä lihomisen riskiä.
Kasvavan ylipaino-ongelman myötä myös laihdutus on yleistynyt. Moni normaalipainoinenkin kertoo laihduttavansa, mutta silti vain pieni osa onnistuu painonpudotuksessa.
Laura Sares-Jäske väitteli itseraportoidun laihduttamisen yhteyksistä taustatekijöihin, painonnousuun ja 2-tyypin diabeteksen ilmaantuvuuteen tällä viikolla Helsingin yliopistosta.
Jopa puolet laihduttaa
Laura Sares-Jäsken tutkimuksen mukaan naisista 39 prosenttia ja miehistä 24 prosenttia oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana.
Hän kertoo, että vuonna 2017 tehdyn FinTerveys-tutkimuksen mukaan laihduttaminen on vielä yleisempää: naisista yli puolet on joskus yrittänyt laihduttaa. Jopa 65 prosenttia työikäisistä naisista ja 43 prosenttia työikäisistä miehistä kertoi joskus laihduttaneensa.
Naiset siis laihduttavat enemmän kuin miehet. Myös normaalipainoiset naiset laihduttavat usein, kun taas miehet laihduttavat tavallisesti vasta, kun ylipainoa on jo kertynyt. Korkeasti koulutetut ja nuoret laihduttavat enemmän kuin matalasti koulutetut tai vanhemmat ihmiset.
Alle puolet heistä, jotka Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan kertoivat yrittäneensä laihduttaa edellisen vuoden aikana, onnistuivat.
Siinä on väitöstutkijan mukaan riskin paikka. Ne, jotka yrittävät laihduttaa, myös lihoivat todennäköisemmin kuin ne, jotka eivät yrittäneet laihduttaa.
Epäonnistunut laihduttaminen lihottaa
Jo pitkään on tiedetty, että jos laihduttaa nopeasti, kilot tuppaavat usein tulemaan takaisin.
Tutkija Sares-Jäsken mukaan laihdutusyritykset saattavat kuitenkin jopa lisätä riskiä lihoa pidemmällä aikavälillä.
Taustalla on biologisia mekanismeja: Kun ihminen ryhtyy laihduttamaan, energian saanti, rasvamassa ja rasvaton massa vähenevät. Tällöin elimistö yrittää hidastaa laihtumista, Sares-Jäske selittää.
– Aineenvaihdunta madaltuu ja nälkää lisäävien hormonien määrä lisääntyy. Mekanismit saavat aikaan sen, että ihminen lihoo helpommin takaisin ja mahdollisesti jopa yli lähtöpainon.
Tämä johtuu siitä, että laihduttaessa ihminen menettää myös rasvatonta kudosta eli lihasmassaa. Jos ihminen palaa takaisin vanhoihin rutiineihin ja alkaa lihoa, rasvakudos kasvaa takaisin nopeammin kuin lihasmassa.
– Takaisinlihomisvaihe voi kestää suhteellisesti pidempään ja lopulta ihmisellä voi olla enemmän rasvamassaa ja suurempi rasvaprosentti kuin laihdutusta aloittaessa.
Sares-Jäske havaitsi myös laihdutusyritysten lisäävän 2-tyypin diabeteksen ilmaantuvuuden riskiä pitkällä aikavälillä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että laihdutusyritykset usein epäonnistuvat ja paino saattaa jopa nousta.
Ylipaino kasvava ongelma
Pitäisikö laihduttaminen siis lopettaa kokonaan? Ei, sanoo väitöstutkija.
Lihavuus yleistyy Suomessa erityisesti työikäisillä. Yli 30-vuotiaista vain neljännes on normaalipainoisia.
Lisääntyvän ylipainon takia Suomella onkin vaikeuksia saavuttaa WHO:n terveystavoitetta, jonka mukaan lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen lisääntyminen pitäisi saada pysähtymään vuoteen 2025 mennessä.
2-tyypin diabetesta sairastavien määrä on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun ajan. Varsinkin nuorten, alle 20-vuotiaiden, keskuudessa sairastavien määrä on noussut.
Tällainen laihdutus voi kuulostaa tylsältä, mutta se on tutkimuksissa todettu toimivimmaksi pitkän aikavälin painonhallinnan kannalta.
Laura Sares-Jäske
Kun Sares-Jäske tutki eri ryhmiä painoindeksin mukaan, hän havaitsi, että alun perin lihavien henkilöiden painnonnousussa ei huomattu eroja laihduttajien ja ei-laihduttajien välillä.
Jos laihduttamisesta siis on terveydellistä hyötyä, laihtuminen kannattaa asettaa tavoitteeksi. Toisaalta jos taustalla on useita epäonnistuneita laihduttamisyrityksiä, voi olla järkevää ottaa painoneutraali lähestymistapa, jossa keskitytään terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen.
Sen sijaan normaalipainoisilla laihduttamisyritykset nostivat riskiä lihoa 11 vuoden seurannan aikana. Normaalipainoisten tulisikin tutkijan mukaan välttää turhia laihdutusyrityksiä tai ainakin harkita tarkoin niihin ryhtymistä.
Ja jos laihdutukseen ryhtyy, Sares-Jäske kannustaa elintapamuutokseen. Siis ruokailu- ja liikuntatottumusten muuttamiseen pikku hiljaa, jotta kroppa ei menetä lihaskudosta niin paljon kuin nopeammassa laihduttamisessa.
– Tällainen laihdutus voi kuulostaa tylsältä, mutta se on tutkimuksissa todettu toimivimmaksi pitkän aikavälin painonhallinnan kannalta.
Painopuhe armollistuu
Tänä keväänä sosiaalisessa mediassa puhuttiin 'koronakiloista' ja netissä on levitetty lihavuusmeemejä. Ilmiö on osaltaan lisännyt ulkonäköpaineita.
Sares-Jäske näkee, että painoa stigmatisoidaan arkipuheissa edelleen, mutta myös positiivista muutosta on tapahtunut; puhutaan esimerkiksi kehopositiivisuudesta ja hyväksytään eri kokoisia ihmisiä.
– Kun lähes kymmenen vuotta sitten aloitin väitöskirjani, silloin tuntui olevan enemmän esillä kaikenlaisia ihmedieettejä. Ehkä niitä on edelleen, mutta enemmän tuodaan myös ilmi sitä, mikä on järkevää painonhallintaa.
Ei siis ajateltaisi liikaa kaloreita, kulutusta ja tiukkoja sääntöjä, vaan suuria linjoja, Sares-Jäske sanoo.
– Liikunnan lisäämiseen pyrkimisessä tärkeintä olisi, että löytäisi lajin, josta saa liikunnan iloa. Liikunnan ei pitäisi olla vain väline laihtua, vaan itseisarvo.
Lue myös:
Oletko sinä joskus yrittänyt laihduttaa? Oletko onnistunut, miksi tai miksi et? Voit keskustella aiheesta 15.8. klo 23:een asti.