Libanonilaiset tunnetaan maailmalla kyvystään sietää vastoinkäymisiä. Viidentoista vuoden sisällissota, lukuisat räjähdykset sekä poliittiset jännitteet naapurimaiden kanssa ovat luoneet maalle melkein myyttisen maineen, jossa sitkeät libanonilaiset bilettävät luotisateessa arabipopin tahtiin.
Menneisyydestä huolimatta ilmassa on aiemmin ollut optimismia. Maa on ollut avoin uusille ideoille, jopa toiveikas tulevaisuudesta. Keskiviikkona kaikki pysähtyi. Tähän mennessä sataviisikymmentä ihmistä on kuollut ja viisituhatta haavoittunut räjähdyksessä, jonka syynä on välinpitämättömyys ja eliitin korruptio.
Räjähdys vei libanonilaisten optimismin savuna ilmaan. Historiansa pahimmasta talouskriisistä kärsivä maa on erittäin huonosti valmistautunut näin laajamittaiseen tuhoon.
Katastrofin seuraukset ulottuvat moneen suuntaan. Vuonna 2019 veimme WTSUP! Beirut - projektin vapaaehtoisryhmän kanssa suomalaista yrittäjyyskoulutusta Beirutiin. Nuorten naisyrittäjien koulutukseen keskittyneen pilotin jälkeen yritimme kasvattaa hanketta, auttaa Libanonia uudistumaan tasa-arvon ja yrittäjyyden saralla. Toisin kävi. Koulutuspaikka, sisällissodan raunioille rakennettu Beirut Digital Districk startup-keskittymä on tuhoutunut. Beirutin oli tarkoitus toimia porttina meille, josta vietäisiin suomalaista tasa-arvoa naisyrittäjyyskoulutusta laajemmin koko Lähi-itään. Se ei ole enää talouskriisin jäljiltä mahdollista.
Maassa on totuttu veritekoihin, joissa Israel, Hizbollah, ISIS tai Syyrian hallitus ovat olleet syntipukkeina. Nyt tappajilla oli yllään pommiliivien ja käsikranaattien sijaan kravatit. Syy löytyy julkishallinnosta sekä korruptoituneesta vallankäytöstä. Vuosikymmeniä jatkunut vallan väärinkäyttö loiedellytykset katastrofille.
Saamme todennäköisesti kuulla hallitukselta lukemattomia versioita räjähdyksen syistä.
Libanonin hallintojärjestelmä on jaettu vallan ja resurssien suhteen eri uskontoryhmittymien kesken. Se on merkittävä osa taloudellista ja sosiaalista elämää. Ranskan siirtomaa-ajalta peräisin oleva järjestelmä on ylläpitänyt maan sisäistä rauhaa, mutta sen kääntöpuolena on korruptio. Vallanjako ja resurssien käyttö toteutuu virkojen sekä rahan kierrätyksellä pienessä piirissä, kansan kustannuksella.
Saamme todennäköisesti kuulla hallitukselta lukemattomia versioita räjähdyksen syistä. Tämän hetken totuus on tämä: 2750 tonnia herkästi syttyvää ammoniumnitraattia makasi vuodesta 2014 lähtien Beirutin sataman varastossa. Rakennustöiden seurauksena lähistöllä varastoidut ilotulitteet syttyivät tuleen ja aiheuttivat räjähdyksen, joka tuhosi täysin kaupungin sataman. Eri intressiryhmät kontrolloivat osia satamasta, jonka ansioista syyttävä ja kyräilevä ryhmittymien välinen byrokratia loi puitteet onnettomuudelle.
Maailman kolmanneksi velkaisinta maata pidetään kirottuna. Syksyllä 2019 alkaneen talouskriisin seurauksena puolet väestöstä elää köyhyydessä ja ihmiset jopa näkevät nälkää. Libanonin liiran arvosta on hävinnyt 80 prosenttia tämän vuoden aikana. Valtaapitävä eliitti ei ole edistynyt erittäin tarpeellisen kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tuen neuvotteluissa ja muutamaa päivää ennen räjähdystä eronnut ulkoministeri Nassif Hitti varoitti maan täydellisestä luhistumisesta.
Jopa keskiluokkaiset ihmiset ovat syöksyneet kuiluun, jossa ei ole töitä, sähköä, terveydenhuoltoa, koulutusta tai pian mahdollisesti edes ruokaa.
Pankit ovat lukinneet ihmisten säästöt ja hyperinflaatio saavutti ennätysnopeuden kesäkuussa. Kyseessä on ensimmäinen Lähi-idän maa, joka kokee Zimbabwen ja Venezuelan talouksien kaltaista talouden syöksyä. Jopa keskiluokkaiset ihmiset ovat syöksyneet kuiluun, jossa ei ole töitä, sähköä, terveydenhuoltoa, koulutusta tai pian mahdollisesti edes ruokaa.
Poliittisen luokan on syytä varautua, sillä shokin jälkeen koittaa viha. Eliitti on kuitenkin tottunut pitämään puoliaan, sillä vallankumouksen toteutumisen esteenä on hajanainen hallinto, jota vastaan liittoutuminen on ongelmallista. Toivon kipinää on, sillä viimeisin lokakuun kansannousu tapahtui rauhanomaisesti, naiset eturintamassa, jotka vaativat maan mädäntynyttä johtoa luopumaan vallasta ja luomaan uskonnoista riippumattoman järjestelmän.
Kansainvälisen avun rooli tämän muutoksen auttamisessa on kriittinen, mutta Foreign Policy - lehden mukaan kansainvälistä talousapua ei ole enää tarjolla, sillä aiemmat tuet ovat pääosin valuneet väärin taskuihin.
Muu maailma, Suomi mukaan lukien, ei voi kääntää katsettaan pois räjähdyskatastrofista.
Libanonin järjestelmän uudistamisen moraalinen oikeutus on korkeammalla kuin koskaan. Vaarana on, että korruptoitunut eliitti tulee hyödyntämään tragediaa oman asemansa pönkittämiseen. Jo ennen räjähdystä ihmisten kasvava kurjuus paljasti, miten haavoittuva Lähi-idän kruunuksi kutsuttu valtio on tullut ja avaa siten ovea uudistuksille, jotka ovat tarpeen tulevaisuudessa.
Libanonilaiset ovat kärsineet tarpeeksi hauraasta hallinnosta ja alueen epävarmuudesta. Tästä johtuen muu maailma, Suomi mukaan lukien, ei voi kääntää katsettaan pois räjähdyskatastrofista. Lokakuun kansannousun henki on yhä ihmisten muistissa, ja meidän tulee tarjota humanitäärisen avun lisäksi solidaarisuutta ja koulutusta maalle. Kansainvälisellä yhteisöllä on nyt tilaisuus oppia uudenlaisia toimintatapoja, sillä Libanon tuskin on viimeinen valtaapitävän eliitin korruptioon luhistuva valtio.
Jukka-Pekka Heikkilä
Kirjoittaja on helsinkiläinen extreme-toimintaympäristöjen tutkija ja kouluttaja. Hän toimii Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa sekä vierailevana tutkijana Stanfordin ja Harvardin yliopistoissa. Heikkilä uskoo luovaan yhdessätekemiseen ja luottaa prosessiin missä ei esitetä prosessikaaviota.
Kolumnista voi keskustella 8.8. klo 23:00 asti.