Oulun keskustassa Isokadulla ylimmän kerroksen yksiössä asuva 24-vuotias Pekka Timonen havahtuu outoon mekkalaan ja menee katsomaan ikkunasta kadun toiselle puolelle.
Hänen on vaikea uskoa näkemäänsä.
Poliisiauton ympäröinyt joukko nuoria hakkaa partioautoa ja poliisit näyttävät olevan todella ahtaalla.
Alhaalla kadulla lukion seuraavalla viikolla aloittava Sami Heikkilä seisoo noin viiden metrin päässä, kun Suomen sodanjälkeisen historian suurin mellakka saa alkunsa. Poliisi on ottanut kiinni murtovarkaan ja ympärillä oleva nuorisojoukko on raivostunut tästä.
Hetken päästä 16-vuotias Heikkilä näkee, kuinka autojen päällä pompitaan, poliisiautoa ja ikkunoita hajotetaan.
Suomen oloissa ainutlaatuiseen tuntikausia kestävään mellakkaan johtavat tapahtumat alkavat vyöryä.
Nuoret hyppivät kadulla parkissa olevien autojen konepelleillä. Muutaman kymmenen minuutin sisällä alkavat kadun varren suuret näyteikkunat räsähdellä rikki ja ryöstely alkaa. Paikalla on hetkessä tuhatkunta nuorta.
Väkijoukon piirittämä ja pahoinpitelyn kohteeksi joutunut poliisi ampuu kaksi varoituslaukausta ja onnistuu pakenemaan paikalta. Poliisiautoja tulee lisää, mutta lopulta poliisi joutuu perääntymään tilanteesta isona ryhmänä. Mellakka kestää useita tunteja ennen kuin poliisi saa tilanteen hallintaansa.
25-vuotias vanhempi konstaapeli Jyrki Kivirinta nukkuu vielä kotonaan. Hetken päästä hänet ja monet muut Oulun seudun poliisit hälytetään töihin, jotta kaupungin keskustaan saataisiin järjestys palautettua.
Mellakointi alkoi kahdesta kohteesta
Suomen oloissa poikkeuksellisten tapahtumien kimmokkeena oli kaksi kiinniottoa, kertoo nykyään Oulun poliisin valvonta- ja hälytystoimintayksikön johtajana toimiva ylikomisario Jyrki Kivirinta.
Keskustassa oli alkuhetkellä puolen yön aikoihin kaksi partiota yhtä aikaa hälytystehtävässä ihan lähekkäin.
Isokadulla otettiin kiinni Anttilaan murtautunut ja sieltä olutta varastanut henkilö, jolloin ympärillä ollut nuorisojoukko puuttui asiaan.
Kulman takana Saaristonkadulla poliisi rauhoitteli tappelua, josta otettiin kadulla olleiden nuorten mielestä syytön henkilö poliisin huostaan.
Ympärillä olleet nuoret kokivat tilanteen epäoikeudenmukaisena ja ryhtyivät koko ajan kasvavalla joukolla vastustamaan pidätystä. Tilanne eskaloitui ja porukka kävi kiinni poliisiautoon.
– Tuli vastakkainasettelu, kun koettiin, että poliisi toimii väärin. Se vain riistäytyi käsistä, sanoo Kivirinta.
Nykyään pankinjohtajana työskentelevä Sami Heikkilä kertoo, että muutama poliisin vanha tuttu, pahamaineisina tunnettuja miehiä, yritti hieman yllättäen puolustaa poliisia, mutta hekään eivät voineet mitään.
Myös Kivirinta on kuullut tapahtuneesta. Hän näkee poliisin vanhojen tuttujen asettumisen poliisin puolelle reiluna eleenä.
– He tunsivat pelisäännöt ja olivat varmaan parhaita arvostelemaan kiinniottotilannetta, sanoo ylikomisario Kivirinta.
Media saapuu paikalle
Unen rajamailta havahtunut sanomalehti Kalevan nuori toimittaja Pekka Timonen pisti takin päälleen, lähti seuraamaan tilannetta ja soitti mukaansa tutun työparin valokuvaaja Matti Pietolan, 25. Hänen mukanaan tuli kuudennella kuukaudella raskaana ollut 21-vuotias puoliso Soile Suvanto. Tämä osallistui Kalevan toimittajana jutun tekoon myös. He seurasivat puolen yön jälkeen alkaneita tapahtumia tuntikausia seuraavan aamuun saakka.
Toimituksen johdon oli seuraavana päivänä vaikea uskoa tapahtumia todeksi. Mieli muuttui, kun Pietola sai kehitettyä ottamansa kuvat ja nähtiin omin silmin, minkälainen yön tilanne oli ollut.
Vuorossa ollut Kalevan toimitussihteeri nimesi mellakan lasien särkemisen perusteella Oulun kristalliyöksi ja tällä nimellä tapahtuma jäi elämään. Alkuperäinen Kristalliyö oli natsien Saksassa organisoima juutalaisiin kohdistunut väkivaltaisku. (siirryt toiseen palveluun)
Jonkin ajan kuluttua myös Kalevan kolmikko joutui ammattinsa ja ennen kaikkea Pietolan kuvien takia pakoilemaan poliisia, Pietola jopa viikkojen ajan.
Joukkopsykoosin vallassa
Lahden kaupunginjohtajana nykyään työskentelevä Timonen muistaa kirkkaasti tuon yön tapahtumat.
– Se oli hyvin poikkeuksellinen yö, joka on jäänyt mieleen loppuiäksi. Todella iso joukko nuoria oli jonkinlaisen joukkopsykoosin vallassa. Siinä mentiin sisään ikkunoista tavarataloon ja vaateliikkeisiin. Nuorta väkeä tuli paikalle tosi laajasti.
Media puhui myöhemmin 1000–1500 hengestä.
– Poliisi menetti tilanteen hallinnan täysin ja pakeni viisaasti paikalta. Katumellakka tai joukkomellakka kadulla lienee oikea sana. Mitään johtajaa mellakalla ei ollut, ja kadulla oli aika vaarallista. Kiviä ja tiiliä lensi tämän tästä, muistelee Timonen.
Timonen muistaa kiihkeimmän vaiheen kestäneen noin tunnin. Poliisiauton kaatamista he katselivat Matti Pietolan kanssa kadun toiselta puolelta. Välillä käytiin huilaamassa Timosen ylimmän kerroksen asunnossa.
– Aikamoinen kiihko siinä oli, kun nuoriso tajusi, että katu on heidän, eikä siellä ole mitään järjestystä tai lakia. Se oli huikea tunne, sanoo Timonen.
Yksi mellakkaa paikanpäällä seuranneista oli 39-vuotias Radio Megan toimittaja Lyly Rajala. Hänkin oli huomannut jotain outoa olevan tekeillä liikkuessaan kaupungilla. Hän pysäköi autonsa varmuuden vuoksi reilusti keskustan ulkopuolelle Heinäpäähän ja soitti paikalle kaverinsa freelancekuvaaja Ilkka Jaakolan, 38. Tämä tuli videokameran kanssa paikalle, ja miehet alkoivat seurata tilannetta.
Jaakolan raamikkaan bordeauxinkoiran kanssa kadun vallannutta nuorisoa selvästi vanhemmat miehet tunsivat olevansa paremmin turvassa.
– Oli kuitenkin pelottavaa seurata sitä käsittämätöntä joukkohysteriaa. Katsoin, kun polkupyöräteline paiskattiin tavaratalon näyteikkunasta sisään ja sieltä mentiin hakemaan tavaraa, sanoo myöhemmin kansanedustajana toiminut Rajala.
Jaakola kuvailee mellakoineen nuorison tilaa jonkinlaiseksi transsiksi, joka on Suomessa tullut tutuksi vain vähää aikaisemmin lopettaneen supersuositun Dingon konserteista.
Jaakola kertoo, että hänen hyvin tuntemansa rikostaustainen otti tätä kädestä kiinni ja sanoi, ettei olisi ikinä uskonut pelkäävänsä Oulun kaduilla.
– Hän totesi pitkällä väkivaltakokemuksella, että nuoret voivat tehdä ihan mitä vain, sanoo Jaakola.
"Nyt siellä kokeillaan, miten kaksi poliisiautoa menee päällekkäin"
Lyly Rajala raportoi tapahtumista seuraavana päivänä, ja Ilkka Jaakola toimitti niistä videomateriaalia MTV:lle. Ensimmäisenä poikkeuksellisista tapahtumista raportoi kuitenkin toinen oululainen paikallisradio, Radio Oulun Kaiku, kun kaupungilta soitettiin suoraan radiolähetykseen.
Yölähetyksen juontajan jututtama nuori mies raportoi tilanteesta räväkästi.
Nyt siellä kokeillaan, miten kaksi poliisiautoa menee päällekkäin. Tää karkaa viranomaisten käsistä. Kytät ajaa päälle, niillä ei ole enää muuta tekemistä. Täällä on ehkä 12–13 poliisiautoa ja neljä ambulanssia. Ambulanssikin yritettiin kaataa. Poliisit lähtee pakoon, mut ei ne päästä niitä mihinkään. Nyt kaatuu maija. Jee. Tässä on sitä jotain. Virkavalta hyytyi.
Unesta ylimääräiseen työvuoroon hälytetty nuori poliisimies Jyrki Kivirinta kuunteli radiolähetystä autossaan matkalla poliisilaitokselle ja pohti, mitä mahtaa oikein olla vastassa.
– Vähän tunteet nousivat pintaan, kun kaveri oli niin innoissaan mellakasta ja itse tiesi, että siellä on työkavereilla pahat paikat, sanoo Kivirinta.
Silloisen poliisijohdon mielestä Radio Kaiku oli raportoinnillaan villinnyt lisää nuoria keskustaan hulinoimaan.
Radioaseman toimitusjohtaja Pentti Kiviranta oli hänkin nukkumassa mellakan aikoihin, mutta kertoo jälkikäteen hyllyttäneensä toimittajan tehtävästään tämän harkitsemattoman toiminnan vuoksi.
Poliisi ottaa keskustan haltuun etelästä käsin
Vähän myöhemmin yöllä poliisi sai koottua rivinsä ja vahvistuksia sekä Oulusta että lähikunnista.
Töihin hälytetyt poliisit ohjattiin partio kerrallaan keskustan tuntumaan.
– Lähdettiin etenemään rintamasta etelän suunnasta Albertinkadun kulmasta kohti Anttilan edustaa, joka oli se kuumin paikka. Mitään mellakkavarusteita tai mellakkapoliisia ei vielä silloin ollut, sanoo ylikomisario Jyrki Kivirinta.
Väkijoukko oli siinä vaiheessa jo harventunut ja suurin osa lopuistakin kiirehti alta pois, kun sana poliisin lähestyvästä ketjusta tuli.
Jäljelle jäänyt joukko teki silti vastarintaa. Poliisia lyötiin ja kiviä lenteli kohti. Yksi päällystöön kuuluva komisario sai kiven päähänsä. Joitakin henkilöitä otettiin kiinni ja vietiin säilöön.
Armeija tuli vartioimaan avonaisina ryöstelylle olevia liikkeitä aamuyöstä kolmen jälkeen.
Matti Pietola muistaa heidän päivystäneen keskustassa aamukuuteen.
Poliisi varautui seuraavana viikonloppuna kovin ottein
Seuraavana viikonloppuna Oulun poliisi varautui kovin ottein estämään vastaavan mellakoinnin. Esimerkiksi liike-elämän edustajat vaativat poliisia estämään tällaiset tapahtumat jatkossa keinolla millä hyvänsä. Yrittäjien keskuudessa alettiin myös miettiä turvajärjestelmiä aikaisempaa tarkemmin.
Vaikka mellakka jäi syntymättä, säilöön otettujen määrä oli viikkoa myöhemmin melkein kolminkertainen Kristalliyöhön verrattuna.
Myös muissa suurissa kaupungeissa varauduttiin Oulun tapauksen innoittamiin mellakoihin. Mitään isompaa ei kuitenkaan tapahtunut.
Ainutlaatuinen tapaus Suomessa
Poliisi ei ollut pystynyt ennakoimaan, että tällainen mellakka voisi syntyä. Siitä ei ollut etukäteen mitään viitteitä.
Nykyään levottomuuksia saattaa syntyä mielenosoitusten yhteydessä. Mutta Oulun Kristalliyö on epäpoliittisena mellakkana ainutlaatuinen tapaus Suomessa.
Vastaavia ryöstelyyn ja poliisiin käsiksi käymiseen johtaneita mellakoita Suomessa ei ole ollut.
– Onhan se kiinnostavaa, miksi näin isolla joukolla aikuisuuden kynnyksellä olleita nuoria syntyi tällainen tunnetila. Siinä vallitsi aikamoinen yhtenäiskulttuuri ja he puolustivat toisiaan, sanoo Pekka Timonen.
Mellakka jätti jälkensä moneen poliisiin
Ylikomisario Jyrki Kivirinnan mukaan tapaus jätti moneen poliisiin jäljen. Moni koki henkensä olleen uhattuna, ja monelle jäi tietynlaiset toimintamallit päälle loppu-uralle.
Oulun poliisilaitoksen kriittisten tilanteiden jälkitoimista ja purkukeskusteluista vastaavan Kivirinnan mukaan poliisin puolella vuoden 1990 mellakasta opittiin paljon, mutta joihinkin se jätti hyvin epämiellyttävän muistijäljen.
– Sitä eivät välttämättä kaikki ole saaneet purettua pois. Voidaan puhua posttraumaattisena stressireaktiosta niin kuin sotatilanteissakin, sanoo Kivirinta.
Hänen mukaansa nykyään poliisissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että kiinniotot hoidetaan rauhallisesti, asiallisesti ja turvallisesti. Poliisi pyrkii tuomaan esille sen, miksi toimitaan, niin kuin toimitaan.
Vapauttamisyritykset on myös tehty vaikeammiksi. Esimerkiksi autojen lukot toimivat nykyään vähän eri tavalla kuin ennen.
Vuoden 1990 ja vuoden 2020 tilanteissa on yhtäläisyyksiä. Koronaviruspandemian takia tulevaisuus on taas epävarma ja ollaan todennäköisesti uudestaan taloudellisesti poikkeuksellisen vaikeiden aikojen edessä.
Kivirinta miettii voisiko vastaavaa tapahtua nyt. Voisivatko ihmiset samanlaisessa tilanteessa herkistyä osoittamaan mieltä virkavaltaa ja hallintokoneistoa vastaan?
– Toivotaan, että sitä ei tapahdu. Toki poliisin ennakointi on noista ajoista kehittynyt. Me pyrimme nykyään valmistautumaan muuttuviin tilanteisiin ennakoimalla asioita, sanoo Kivirinta.
Keskustele jutusta 11. elokuuta kello 23:een saakka.