Onko tässä Suomen erikoisin luksussauna? Tila on pieni, vain 12 neliötä. Pian tummat lauteet ja lattia asennetaan paikoilleen Supercellin uuden pääkonttorin spa-osastolla.
Lokakuussa valmistuvaa saunaa ei saa vielä kuvata, mutta suunnitelma on huima. Olemme kaupungin ytimessä, Helsingin Jätkäsaaressa, mutta saunan ovi on kuin portti toiseen maailmaan maan alle.
Valmiina sauna on kuin luola. Lauteet on rakennettu sadasta yksitellen metsästä valitusta myrskyn kaatamasta kuusenjuurakosta. Niistä on sahattu käsityönä laude-elementit, joissa ei ole yhtään liitosta. Saunoja istuu luolassa kuin kuusen sylissä.
Kolme seinää muistuttaa kalliota. Ne on tehty valtavista vuolukivilaatoista niin, etteivät saumat erotu. Yhdellä kallioseinistä lorisee vesiputous, kuin metsäpuro.
Suuruudenhullusta ideasta ja sen toteutuksesta vastaa Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa toimiva puuseppä Miikka Kotilainen, 30, työntekijöineen. Ei hassumpi saavutus nuorelta mieheltä, joka ei olisi selvinnyt läpi ammattikoulusta ilman äidin apua esseiden kirjoittamisessa.
Kirjojen lukeminen ei Kotilaiselta onnistu, mutta puuta hän käsittelee tavalla, joka on Suomessa uusi.
Roskapuusta tuleekin arvotavaraa
Puu on suomalaisille pyhä. Metsästä on aina revitty elantoa ja talot rakennettu hirrestä hartiapankilla. Nyt elintason mittareita ovat umpipuiset kalusteet, arvokas parketti tai näyttävä saunan panelointi. Laadukasta, kaunista ja kestävää.
– Minulle olennaisinta puussa on fiilis, tunteet ja ennen kaikkea tarina, jota puu kertoo, Miikka Kotilainen sanoo.
Puusepänverstaan karulla pihamaalla Kontiolahden haja-asutusalueella äkkinäinen näkee pinon kuivumassa olevaa sahattua roskapuuta. Mutta sitä se ei suinkaan ole. Lankkukasa onkin arvokasta tarinapuuta.
Puut ovat peräisin Joensuun keskustan Vapaudenpuistosta. Ne ovat monille kaupunkilaisille rakkaita vanhoja poppeleita, joiden kaatamisesta käytiin Joensuussa kiivas kansalaiskeskustelu.
Rangat olivat jo lähdössä energiapuuksi, kun Miikka Kotilainen hankki ne itselleen. Osasta on rakennettu penkkejä Joensuun kaupungille, osa odottaa vielä tarinansa jatkoa verstaan pihamaalla.
Ehkä löytyy asiakas, joka on rakastunut aikoinaan puiston poppelin alla ja haluaa teettää uniikin ruokapöydän juuri Vapaudenpuiston puusta.
Tämän kaltaisilla isoilla tai pienillä tarinoilla Kotilaisen Puuartisti-yritys tekee tuloksensa. Kun puusta tehdylle sisustukselle tai kalusteelle kirjoitetaan taustatarina sen historiasta, kyseessä ei ole enää tuote, vaan teos.
Ja se näkyy hinnassa.
Vuosien työ yhteen saunaan
Supercellillä saunoja saa kuulla tarinan myrskyn kaatamista pohjoiskarjalaisista kuusenjuurakoista ja niiden pitkästä matkasta pelifirman moderniin konttoriin Helsinkiin. Kertomukseen kuuluu saunan suunnittelijan oivallus mummon vanhoista kangaspuista: niissäkin on käytetty kuusenjuurakon mutkaa.
Tarinassa yhdistyvät isot asiat: suomalainen luontosuhde, muinainen savusaunaperinne ja uniikki puusepäntaide. Sauna itsessään on taideteos, elämys, jonka tarkoitus on hätkähdyttää.
Lopullinen hintalappu on salaisuus, mutta pelkkään työhön on budjetoitu kolme henkilötyövuotta. Tärkeintä on ainutkertaisuus: juurakkosaunaa ei ole tehty aikaisemmin eikä samanlaista tehdä tämän jälkeen.
Supercellin toimeksianto tipahti Kotilaisen syliin sattumalta. Eräs pelifirman työntekijä oli nähnyt Puuartistin mainoksen ja tilasi Kotilaiselta oman talonsa saunaan sisustuksen. Sitä seurasi tarjouspyyntö uuden pääkonttorin saunasta. Ja Supercellin kautta Miikka Kotilainen pyrkii nyt maailmalle.
– Uskon, että lopputulos herättää huomiota kansainvälisesti.
Puusepänverstas IT-pöhinässä
Yritysten nimet listalla kuulostavat trendikkäiltä, samoin niiden toimialat: on it-palveluita, bisnessovelluksia ja luovia ratkaisuja. Startup100 Finland -alusta listaa kuukausittain trendaavia ja kasvuhakuisia nuoria yrityksiä.
IT-pöhinän rinnalla listalla on jo monta kuukautta roikkunut yksi puusepänverstas.
Kotilaisen yrityksen Tarinapuut-konsepti on rekisteröity tavaramerkki. Liikeidea on kuuma tässä ajassa, jossa maitopurkkikin on myytävä kertomuksella.
Tuotteesta tulee vielä houkuttelevampi, kun Kotilainen kertoo oman tarinansa: sankaritarinan pikkupojasta, jonka itsetunnon peruskoulu murskasi, mutta joka sittemmin löysi poikkeukselliset lahjansa.
Pieni koululainen takkusi sanoissa
Kun Kotilainen astuu huoneeseen, hän näkee muotoja. Miten linjat kohtaavat nurkissa? Miten liitoskohdat on toteutettu? Aivoissa käy jatkuva raksutus.
Sama hyrrä käynnistyy päässä, jos Kotilainen kuulee toimistoonsa verstaan puolelta jonkin kolahduksen. Mikä esine putosi? Minkä muotoinen se oli ja missä kulmassa se osui maahan?
Itse asiassa Kotilaisen on pakko työskennellä toimistossa vastamelukuulokkeet korvissa ja musiikkia kuunnellen. Muuten keskittyminen katkeaa jokaiseen kolahdukseen.
Kotilaisella on poikkeuksellinen avaruudellisen hahmottamisen kyky. Se selvisi erityisopettajan määräämissä testeissä alakoulussa.
Tokaluokkalainen poika ei millään meinannut oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Testeissä paljastui, että luku- ja kirjoitustaito oli päiväkotilapsen tasolla, mutta avaruudellinen hahmottaminen ja matemaattiset kyvyt viisi vuotta ikätasoa edellä.
Diagnooseiksi asetettiin lukihäiriö ja efferentti motorinen afasia. Käytännössä se tarkoitti vaikeuksia kaikenlaisessa kielellisessä ilmaisussa: rivit hyppivät Kotilaisen silmissä eikä hän ymmärtänyt lukemaansa. Esitelmän pitäminen luokan edessä oli pahin painajainen.
– Jos yritän lukea kirjaa, saatan yhä tankata samaa lausetta moneen kertaan. Keskittyminen herpaantuu yleensä toisella sivulla, Kotilainen sanoo.
Peruskoulusta tarttui päähän kaksi totuutta
Koulu oli yhdeksänvuotinen tuskien taival. Alakoululaisena Kotilainen ihmetteli, kun isoveli oppi venäjän alkeet tuosta vain, mutta hänellä itsellään ei onnistunut edes suomeksi kirjoittaminen. Miksi muut osaavat, mutta minä en, pieni koululainen pohti.
Yläkoulu kului lähinnä tukiopetuksessa lusiessa. Muistot ruotsin kieliopista tai äidinkielen kirjoitustehtävistä nostavat vieläkin hien pintaan.
Kotona tuettiin ja autettiin, muttta siitä huolimatta peruskoulusta käveli ulos poika, jonka päähän oli iskostunut kaksi totuutta: minä en osaa mitään. Minusta ei ole mihinkään.
Puuartesaanilinjalla ammattikoulussa Kotilainen loisti, mutta se ei paikannut murentunutta itsetuntoa. Kaikki parhaimmat kaverit olivat päätyneet lukioon. Heistä tulisi vielä jotakin.
Mitä väliä oli sillä, että osasi jo ammattikoulun ensimmäisellä kurssilla tehdä täydellisen kuksan, jota opettajat hämmästelivät? Tai sillä, että useampana vuonna pärjäsi loistavasti ammattikoululaisten Taitaja-kisoissa?
Ammattikoulun väliseminaarista Kotilainen lintsasi, koska ajatus luokan edessä esiintymisestä tuntui mahdottomalta. Valmistuminen meinasi jäädä kiinni kirjallisista töistä.
"En puutu someen, siinä menisi maine"
Jos asiat olisivat menneet toisin, Miikka Kotilainen olisi luultavasti taitava puuseppä.
Nyt hän on sitä, mutta sen lisäksi käyntikortissa lukee “luova johtaja”. Kotilainen on mainettaan hyvää vauhtia kasvattava visionääri, johon puskaradion välityksellä ottavat yhteyttä myös poikkeuksellisen maksukykyiset asiakkaat.
– Suomessa on pilvin pimein taitavia puuseppiä, jotka eivä kerro itsestään kenellekään, Kotilainen sanoo.
Hän kertoo, mutta se on pitkälti hänen veljensä ansiota. Isoveli Joona Kotilainen pyörittää Joensuussa markkinointitoimistoa ja omistaa viidenneksen myös Puuartistista.
Harvalla puusepällä on selustallaan usean hengen markkinointikoneisto.
– Meillä on Joonan kanssa selkeä työnjako. Hän ei astu verstaan puolelle, koska siinä lähtisivät peukalot. Minä en puutu yrityksen someen, koska siinä menisi maine.
Veljen yrityksen tuottamat markkinointitempaukset ovat olleet näyttäviä. Puuartisti valmisti Ähtärin pandoille lahjaksi kaksi lujatekoista palloa puusta. Kun pallot luovutettiin eläinpuistolle, mukana oli kuvaajien ja copywriterin tiimi.
Lumi-panda innostui pallosta välittömästi ja alkoi leikkiä sillä. Videot levisivät samana päivänä moneen mediaan.
Supercellin saunan rakentamisesta julkaistaan videoita firman Youtube-kanavalla ja hankkeesta on tekeillä myös dokumenttielokuva.
Kun Miikka Kotilainen saa puusta vision, veljen markkinointitoimisto takoo kylkeen tunteellisen tarinan puun historiasta ja alkuperästä. Jos Puuartistin nimissä täytyy tehdä hankehakemus, veljekset istuvat yhdessä koneen ääressä.
– Minä pystyn tuottamaan lauseen: “Tarvitsemme höylän.” Joona pystyy rakentamaan sen ympärille kolmen sivun perustelut, Miikka Kotilainen sanoo.
Kymmenen minuutin piirros riitti kauppoihin
Kaikki kieleen liittyvä oli Kotilaiselle koulussa ongelmallista, mutta yrittäjänä hän on luonut nahkansa.
Neljä vuotta sitten Kotilainen tärisi pelosta Kontiolahden yläkoulun jumppasalin takahuoneessa. Hän oli lupautunut kertomaan yrittäjätarinansa koululaisille. Vaikka taju oli lähellä lähteä, Kotilainen käveli lavan eteen ja alkoi puhua.
Hän aloitti omista kouluvuosistaan. Jatkoi siitä, kuinka teki töitä rakennusfirmassa, mutta joutui lopulta irtisanotuksi. Ja kuinka hän päätti 25-vuotiaana perustaa oman yrityksen työllistääkseen itsensä.
Lavalla Kotilainen huomasi, että kun puheen alkuun pääsi, sen jatkaminen oli helppoa. Esiintyminen olikin hänelle luontaista, kun aiheena olivat omat kiinnostuksen kohteet.
Yrittäjänuran suurimmat tunne-elämykset syntyvät nyt siitä, kun Kotilainen saa markkinoida ideoitaan mahdolliselle uudelle asiakkaalle.
– Ne ovat sellaisia flow-hetkiä. Omatkin ihokarvat nousevat pystyyn, kun saan puhua siitä, mikä innostaa ja minkä osaan.
Markkinointipuheitaan Kotilainen ei käsikirjoita etukäteen. Puuartistilta on jo tilattu seuraava saman kokoluokan saunateos.
Kauppoihin riitti kymmenessä minuutissa mustekynällä piirretty luonnos. Kun Kotilainen höysti piirroksen tunnin puheella, jossa hän kertoi visiostaan, asiakas oli vakuuttunut.
Saadaanko George Clooney Kontiolahdelle?
Harvalla yrittäjällä on tavoitteena, että asiakkaita olisi vähemmän. Kotilaisen yrityksessä tämä tavoite on täyttynyt: viime vuonna Puuartisti teki projekteja yli 40 asiakkaalle, tänä vuonna vain neljälle. Silti liikevaihto on yli tuplaantunut muutamassa vuodessa.
Yksikin asiakas vuodessa riittää, jos tilaus on tarpeeksi suuri. Kotilainen uskoo, että maailmalta löytyy kyllä maksukykyä. Unelmien projekti olisi luonnon keskellä sijaitsevan luksushotellin aulasisustus.
Öisin Kotilainen remontoi omaa taloaan. Kun talokaupat tehtiin, avopuoliso tilasi ensimmäisenä pihalle telttasaunan, sillä hän arvioi, ettei oma valmistuisi ihan hetkessä.
Talossaan Kotilainen haluaa tehdä kaiken itse, jotta kädentaidot säilyvät. Oma sauna rakentuu samalla periaatteella kuin isot tilaustyöt: ensin on huima idea, ja vasta sen jälkeen aletaan pohtia, miten mahdoton toteutetaan.
Kontiolahden verstaan yhteyteen Kotilainen aikoo rakentaa näyttelytilan majoituspaikkoineen. Show roomissa kansainväliset asiakkaat voisivat todella nähdä, haistaa ja tuntea, mitä kaikkea puusta voikaan tehdä.
– Sitten se George Clooneykin voi tulla Kontiolahdelle fiilistelemään, millaisen sisustuksen haluaa huvilalleen, Kotilainen sanoo.