Itä-Suomen yliopiston tutkimusryhmä on julkaissut uutta tietoa siitä, miten naisen lisääntymiselimistö valikoi siittiöitä. Ilmiön ymmärtäminen voi tulevaisuudessa auttaa lapsettomuuden syiden selvittämistä.
Kahden uuden tutkimustuloksen mukaan siittiön hedelmöittämiskyky on voimakkaasti riippuvainen lisääntymiskumppanien välisestä geneettisestä yhteensopivuudesta. Immuunipuolustusta eli vastustuskykyä säätelevät HLA-geenit (human leucocyte antigen) ovat tässä ratkaisevassa asemassa.
Sukusolujen kohtaaminen on erittäin valikoivaa eli siittiöt kohtaavat evolutiivisen valintapaineen naisen lisääntymiselimistössä. Näin luonto suosii geeniyhdistelmä, jotka tuovat jälkeläiselle mahdollisimman hyvän immuunipuolustuksen.
– Aikaisemmin on osoitettu, että naiset mahdollisesti suosivat lisääntymiskumppanin valinnassa HLA-geeneiltään erilaisten miesten kehon hajua, mutta tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia. Ei myöskään tiedetä, onko HLA-geeneiltään erilaisilla miehillä parempi todennäköisyys hedelmöittää munasolut, sanoo tutkimusryhmän johtaja, apulaisprofessori Jukka Kekäläinen.
Tutkimuksissa havaittiin, että mies-nais-yhdistelmien HLA-geenien erilaisuus oli yhteydessä siittiöiden parempaan liikkuvuuteen ja elinkykyyn. Kekäläinen sanoo, että mahdollisimman erilainen geeniperimä ei kuitenkaan takaa sukusolujen geneettistä yhteensopivuutta.
– Toisessa tutkimuksessamme saatiin viitteitä siitä, että ratkaisevaa voi olla myös optimaalinen erilaisuus, mutta ei välttämättä maksimaalinen geneettinen erilaisuus. Tämän havainnon mekanismeja pitäisi kuitenkin tutkia tarkemmin.
Siittiöt liikkuvat eri tavalla eri naisten kohdunkaulan limassa ja munarakkulanesteessä
Tutkimuksessa jäljiteltiin naisen lisääntymiselimistön olosuhteita käyttämällä vapaaehtoisten luovuttajien munarakkulanestettä, kohdunkaulan limaa ja siittiöitä.
Eri miesten siittiöitä yhdistettiin eri naisten munarakkulanesteen ja kohdun liman kanssa. Näin saatiin testattua suuri määrä erilaisia mies-nais-yhdistelmiä kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa.
Tutkimuksissa tarkkailtiin esimerkiksi sitä, miten siittiöt liikkuvat ja miten kauan ne elävät eri nesteissä. Kohdunkaulan lima ja munarakkulaneste valikoituivat tutkimukseen, koska niitä oli mahdollista saada muiden tutkimusten yhteydessä ja niillä tiedetään olevan merkittävä rooli siittöiden fysiologian säätelyssä.
Todennäköistä on, että naisen lisääntymiselimistö kuitenkin tuottaa useita muitakin kemiallisia yhdisteitä, jotka voivat valikoida tai jopa estää siittöiden kulkua.
Aiemmin on ollut vallalla käsitys, että on sattumaa, mikä siittiö hedelmöittää munasolun. Aiemmassa tutkimuksessa on keskitytty esimerkiksi siittiöiden laatuun ja nopeuteen, ei niinkään naisen lisääntymiselimistön osuuteen hedelmöityksessä tai mahdollisuuteen, että se valikoisi siittiöitä niiden yhteensopivuuden perusteella.
– Jostakin syystä tutkimuksessa ei ole huomioitu, että ihmisillä voisi esiintyä tällaista sukusolujen välistä valintaa, vaikka eläinkunnassa kehon ulkopuolella hedelmöittävillä eläinlajeilla ilmiöstä on todisteita.
– Perinteisesti on ajateltu, että siittiöt kilpailevat keskenään ja naisen lisääntymiselimistön on oletettu olevan niiden passiivinen vastaanottaja. Tuloksemme viittaavat siihen, että asia voi olla päinvastoin, pohtii apulaisprofessori Jukka Kekäläinen.
Siittiön näkökulmasta naisen lisääntymiselimistö on pitkä.
– On viitteitä siitä, että naisen lisääntymiselimistö valikoi siittiöitä rankallakin kädellä. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että siittiöistä vain noin yksi miljoonasta pääsee edes munanjohtimeen, ja näistäkin vain osa munasolun lähelle.
On kuitenkin suuri mysteeri, miten valikoiminen molekyylitasolla lisääntymisjärjestelmässä tapahtuu. Se kuitenkin osoitettiin, että geeniperimältään yhteensopivien miesten siittiöt liikkuivat merkittävästi paremmin ja elivät selvästi pidempään naisen kohdunkaulan limassa ja munarakkulanesteessä.
– Emme voi eettisistä syistä tutkia itse hedelmöittymistapahtumaa ihmisellä, mutta pääsimme erittäin lähelle sitä tässä tutkimuksessa, toteaa Kekäläinen.
Uutta ymmärrystä lapsettomuuden syihin
Apulaisprofessori Jukka Kekäläinen arvioi, että lapsettomuuden hoidon kannalta uudet tutkimustulokset antavat ainakin yhden osaselityksen siihen, miksi joillakin pareilla lapsettomuuteen ei löydy mitään syytä.
– Selittämätön lapsettomuus on aika yleistäkin. Tuloksemme voisivat auttaa ymmärtämään myös, miksi osa ihmisistä saa paria vaihtamalla lapsen, vaikka oman kumppanin kanssa lapsen saaminen ei aina onnistu. Tietääkseni aiemmin ei ole osoitettu, että immuunipuolustuksen geenit voivat vaikuttaa näin vahvasti, sanoo Kekäläinen.
Vaikka uusi tieto ei tuo suoraa apua lapsettomuushoitoihin, se saattaa tuoda lohtua tilanteeseen, jossa lapsettomuuden syitä ei löydetä.
– Lapsettomuudesta kärsivien diagnosointiin naisten ja mieste HLA-genotyyppien vertailu ei välttämättä sovi, eikä vertailun avulla voida suoraan ennustaa, mikä pari saa lapsen, mikä ei. Toivoisin kuitenkin, että osoittamamme ilmiön parempi ymmärtäminen auttaisi kehittämään testejä, joilla sukusolujen yhteensopivuuden ja lapsettomuuden yhteyttä voisi tutkia ja diagnosoida, pohtii Kekäläinen.
Tutkimusten yhteistyökumppaneina olivat Pohjois-Karjalan keskussairaalan lapsettomuuspoliklinikka sekä Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu. Tutkimusta rahoittaa Suomen Akatemia.