María Orosa, filippiiniläinen elintarviketieteilijä, jonka keksintö pelasti valtavan määrän ihmisiä nälkäkuolemalta ja joka toisen maailmansodan aikana liittyi viisikymppisenä sisseihin salakuljettaakseen japanilaisten vankileirille itse keksimäänsä ihmeravintoa.
Mathurine, nopeasta älystään kuuluisa ranskalainen hovinarri, kivenkova narriammattilainen, joka palveli ainakin kolmea kuningasta 1500-luvulla ja – ainakin tarinoiden mukaan – kamppaili yhden kuninkaansurmaajan kanssa ja pani hänelle turpaan.
Historian sisukkaat naiset ja jännittävät naiskohtalot ovat kiinnostaneet toimittaja Maria Petterssonia lapsesta saakka. Historiankirjoista niitä ei kuitenkaan juuri löytynyt, eikä varsinkaan koulujen historianopetuksesta.
– Maailmassa on valtava määrä kiinnostavia, jännittäviä, uskomattomia naisia, joista emme kuule mitään. He ovat ihmisiä, joiden tarinat ansaitsevat tulla kerrotuksi, mutta myös ihmisiä, joiden tarinat on niin uskomattomia, että ihmiset ansaitsevat kuulla heidän tarinansa, Pettersson sanoo.
Historianörtiksi itseään kutsuva Pettersson alkoi jo teini-ikäisenä keräillä talteen kiinnostavien naisten nimiä. Yhtäkkiä nimiä olikin satoja. Viime kesänä hän alkoi twiitata naisten elämäntarinoita.
Kävi ilmi, että hän ei suinkaan ollut ainoa naisten tarinoista kiinnostunut. Seuraajia oli tuhansia.
Monet alkoivat pyytää Petterssonilta kirjaa aiheesta. Alkoi suuren suosion saanut joukkorahoituskampanja, ja nyt Historian jännät naiset -kirja (Atena) on ilmestynyt. Syyskuussa Yle Areenassa käynnistyy myös Petterssonin podcast samasta aihepiiristä.
Taistelijoita merirosvoista mongolihallitsijoihin
Edith Margaret Garrud, jujutsumestari ja henkivartija 1800-luvun lopussa. Hän opetti englantilaisille suffrageteille eli naisten äänioikeuden puolustajille erilaisia taistelulajeja salaa. Hän perusti henkivartijajoukot ja taistelukerhon sekä vastusti poliiseja väkivalloinkin.
Petterssonin kirja on yli sadan naisen tarinoiden kokoelma, jossa on niin tieteen tekijöitä, kulttuurin vaikuttajia, sotilaita, vallanpitäjiä kuin seikkailijattariakin.
– Monet ovat lähteneet sellaisista tilanteista, joissa nainen hädin tuskin voi poistua kotoaan, mutta siitä huolimatta he ovat lähteneet kiertämään maailmaa ja tehneet aivan ihmeellisiä tekoja, Pettersson kuvailee.
La Maupin, oopperatähti, miekkamestari ja seikkailijatar 1600-luvun Ranskassa ja Belgiassa. Hän harrasti laittomia kaksintaisteluita, kiersi kapakoissa laulamassa pilkkalauluja, vietteli aatelismiehiä ja nunnia. Häntä syytettiin – ja aivan aiheellisesti – kidnappauksesta, ruumiinhäpäisystä ja tuhopoltosta, mutta Aurinkokuningas Ludvig XIV armahti hänet.
Pettersson kuvailee La Maupinia tuliseksi henkilöksi, joka raivasi itsensä maailman oopperalavojen estradeille. Petterssonin yksi lempihenkilöistä oli hänen mukaansa yhtä aikaa intomielinen kaksintaistelija ja puolirikollinen ja toisaalta myös valtava oopperadiiva.
– Minua ovat kiehtoneet sellaiset henkilöt, jotka eivät ole mitenkään erityisen esikuvallisia, vaan joissa on sekä pimeitä että sankarillisia puolia.
Naiset ovat saattaneet olla myös rikollisia: esimerkiksi maailman suurimman merirosvolaivaston päällikkö, Zheng Shi (s. 1775), hirveitä asioita tehnyt rikollinen, mutta henkilönä hän on kuitenkin kiinnostava.
– Tälläiset henkilöt ovat tyyppinä kiehtovia. He ovat tehneet asioita, joita kukaan ihminen maailmassa, mies tai nainen, ei ole tehnyt ennen häntä. Heillä on ollut intohimoa ja halua tehdä omista unelmistaan totta, vaikka ne unelmat ovat olleet ehkä karseitakin.
Monet henkilöistä kelpaisivat sellaisenaan Game of Thronesiin.
Töregene Khatun (k. 1246) mongolikaanitar, joka hallitsi silloisen maailman suurinta valtiota. Hän raivasi tiensä ryöstetystä morsiamesta maailman suurimman valtakunnan hallitsijaksi. Töregene pelasi julmaa poliittista peliä, teloitutti kilpailijoitaan, mutta teki myös suuria uudistuksia valtakunnassaan.
– Hän hallitsi rinnallaan elämänkumppaninsa Fatima, joka oli vapautettu orjatar, eli maailman suurimman valtakunnan johdossa oli naispari – 1200-luvulla!
Sisukkuus yhdistää
Lily Parr (1905–1978), ammattijalkapalloilija aikana, jolloin naisten jalkapallo Englannissa veti helposti 50 000 katsojaa.
Ammattilaisena 14-vuotiaana aloittanut Parr oli maailman parhaita jalkapalloilijoita, laitahyökkääjä, joka oli kuuluisa erityisesti voimakkaasta keskityksestään. Parr saattoi potkaista palloa niin kovaa, että maalivahdin käsi murtui. Hän oli myös avoimesti lesbo.
Mielenkiintoinen on myös taustatarina: Lopulta Englannin jalkapalloliitto oli huolissaan naisten jalkapallon suosiosta, joten liitto kielsi naisia pelaamasta hyvillä kentillään ja tuomareita tuomitsemasta naisten pelejä. Seurauksena naisten jalkapallo valui marginaaliin, jossa se osin yhä on.
- Lue lisää naisten jalkapallosta tästä Ylen uutisesta: Kymmeniä tuhansia katsojia villinnyt naisten jalkapallojoukkue nousi Englannissa maan suosituimmaksi – sitten miehet kielsivät jalkapallon naisilta 50 vuodeksi
Petterssonin mukaan kirjan naiset eivät suinkaan ole samasta muotista.
– Osa heistä on hyvinkin etuoikeutetusta lähtökohdasta ja osa heistä on ponnistanut suunnilleen katuojasta.
Heitä kuitenkin yhdistää se, että heillä on sisua.
– He ovat menneet vastavirtaan tilanteessa, jossa heidän ei pitäisi ryhtyä vaikka tekemään tiedettä, mutta he ovat sen tehneet. He ovat raivanneet tietä tuleville sukupolville, minkä takia meidän myös kannattaa olla heistä kiinnostuneita, Pettersson muistuttaa.
– Kun yksi nainen on hirveän kamppailun jälkeen saanut hinattua itsensä maailman ensimmäiseksi matematiikan professoriksi, hän on raivannut tilaa, ja seuraavalla naispuolisella matematiikan professorilla on jo vähän helpompaa.
Sonja Kovalevskaja (1850–1891), venäläinen matemaatikko. Nuori Sonja haltioitui matematiikasta isänsä kielloista huolimatta. Päästäkseen opiskelemaan hän solmi nuorena valeavioliiton, muutti maasta ja lopulta hylkäsi lapsensa päästäkseen etenemään urallaan.
39-vuotiaana Kovalevskaja valittiin Tukholman yliopistoon matematiikan professoriksi, ensimmäisenä naisena maailmassa hoitamaan matematiikan professuuria.
Naiset moniulotteisina ihmisinä
Kovalevskajan elämä on hyvä esimerkki siitä, että naiset ovat saattaneet joutua tekemään rajuja valintoja. Monet toimivat hyvinä esikuvina esimerkiksi työelämässä, mutta muuten he ovat saattaneet olla vähemmän täydellisiä.
– He saattavat olla pioneerejä esimerkiksi tutkimuksen alalla tai he saattavat olla uskomattoman hienoja taiteilijoita, ja sitten he saattavat olla henkilökohtaisessa elämässään aivan täysiä paskiaisia, Pettersson huomauttaa.
Hänen muistuttaa, että harva ihminen nykyäänkään on puhtaasti hyvä tai puhtaasti paha. Kaikissa meissä on erilaisia sävyjä, Pettersson sanoo.
Viime aikoina on ilmestynyt paljon kirjoja naispuolisista esikuvista. Ne ovat Petterssonin mukaan tärkeitä, koska hänen mielestään naispuolisia esikuvia ei ole maailmassa tarpeeksi.
– Mutta jos vain nostamme naisia jalustalle, niin se tarkoittaa, että me emme kerro koko totuutta. Mielestäni maailma on valmiina kohtaamaan naiset täysinä ihmisinä!
Aatelisneitoset tsaarin murhaajina
Venäjältä nousee esimerkki myös naisten turhautumisesta, joka sitten johtaa väkivaltaisuuksiinkin.
Pettersson on opiskellut venäjää ja asunut Venäjällä useita kertoja. Häntä itseään kiinnostaa erittäin paljon 1800-luvun jälkipuolisko Venäjällä.
– Silloin tilanne oli se, että aatelisneidot pääsivät jo opiskelemaan. Yliopistoon piti lähteä ulkomaille, koska yliopisto-opintoja ei Venäjällä naisille siinä vaiheessa tarjottu. Moni niin myös teki.
Takaisin tullessaan nuorilla naisilla oli kaikki mahdollisuudet ryhtyä yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi: heillä oli korkea koulutus, he olivat fiksuja, sivistyneitä ja yhteiskunnallisesti valveutuneita. Yhteiskuntaan heitä ei kuitenkaan huolittu, vaan lähinnä tarkoitus oli mennä naimisiin.
– Kävikin niin, että kymmenet aatelisneidot ja säätyläisneidot ryhtyivät vallankumouksellisiksi. Kirjassa kerron neljän tarinan, mutta heitä oli runsaasti.
Vera Figner (s. 1852), Sofia Perovskaja (s. 1853), Anna Jakimova (s. 1856) ja Tatjana Lebedeva (s. 1853) olivat venäläisiä aatelis- ja säätyläisneitoja, joista tuli vallankumouksellisia ja terroristeja.
Nämä neljä menivät sinne, missä naisilla oli joitain mahdollisuuksia, eli terroristijärjestöön. He nousivat terroristijärjestön johtoon, he olivat räjähde-eksperttejä ja he suunnittelivat ja myös toteuttivat tsaari Aleksanteri II:n murhan.
– Tästä mielestäni opimme, että mikäli naisille ei anneta valtaa, niin he ovat kyllä sen valmiita ottamaan. Venäjällä ei oltu ollenkaan varauduttu siihen, että aatelisneitoset ryhtyisivät tsaaria murhaamaan.
Naisia ei ole aina alistettu
Maria Petterssonin mukaan on ollut kuitenkin hyvä huomata, että kaikkina aikoina naiset ovat löytäneet tukijansa. Aina se ei ole ollut mies, mutta usein myös miehet ovat halunneet auttaa lahjakkaita naisia.
– Kaikkina aikoina ja kaikissa historian vaiheissa on ollut myös miehiä, jotka ovat tukeneet fiksuja, lahjakkaita naisia pääsemään eteenpäin. On ollut miehiä, jotka ymmärtävät, ettei ole mitään järkeä, etteivät lahjakkaat naiset saa toteuttaa itseään.
Pettersson sanoo havainneensa kirjaa kootessaan, että tasa-arvo on ollut historian aikana aaltoliikettä. Ei niin, että se koko ajan paranisi ja naisten oikeudet lisääntyisivät, vaan välillä tasa-arvo on ollut parempi ja välillä huonompi.
– Tasa-arvo on sellainen asia, että se voi hyvin lähteä pois, se voidaan ottaa pois, ja se on historian aikana otettu useita kertoja pois. Minusta on mielenkiintoista ajatella, missä vaiheessa tätä aaltoliikettä me olemme, että olemmeko menossa kohti lisääntyvää tasa-arvoa vai kohti taantuvaa tasa-arvoa.
Korjattu juttua 23.8. klo 8.31: vaihdettu sukunimi Pettersson oikeaan kirjoitusasuun.
Lue myös:
Professori Kirsi Vainio-Korhonen: Naisten ja lasten historia ei ennen ollut historiaa lainkaan