Hamina-Kotka-sataman kautta kulkee tänä vuonna noin kaksi miljoonaa tonnia lannoitteita. Lannoiteterminaalia operoivat Fertilog ja Rauanheimo tuovat Venäjältä rautateitse lannoitteita satamaan, josta ne laivataan vientiin.
Sataman ja sen edustan merialueita tarkkailevan Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n toiminnanjohtaja Esa Korkeamäki arvioi lannoitelastausten olevan pieni fosforikuormittaja.
Korkeamäen mukaan lannoitteiden laivaus voi aiheuttaa satunnaisia ravinnepäästöjä esimerkiksi hulevesien kautta, mutta mittauksissa niiden merkitys on hyvin pieni. Hulevesitarkkailussa on todettu vuosien varrella korkeita ravinnepitoisuuksia.
Itämeren satamien kautta kulkee vuosittain arviolta 30 miljoonaa tonnia lannoitteita. Laivausten sopimuksissa sallitaan puolen prosentin hävikki kuljetusten aikana.
Lannoitekuljetusten aiheuttama ravinnepäästöriski on nostettu esiin Itämeren suojelukomissio HELCOMissa vuosina 2018‒2019. Itämeren alueella toimivan Coalition Clean Baltic -järjestön mukaan varovaistenkin arvioiden perusteella lannoitekuljetuksista aiheutuva vuotuinen ravinnepäästö voi olla useita tuhansia tonneja.
Mistä ravinnepäästöt syntyvät?
Kun katsoo esimerkiksi kahden puolalaissataman esittelyvideoita satamien kotisivuilta, voi havaita nopeasti, miten laivoja lastatessa tai ruumaa tyhennettäessä lannoite pöllyää.
Hävikkiä syntyy Gdanskin satamassa, joka on Klaipedan ja Pietarin jälkeen Itämeren kolmanneksi suurin lannoitteita käsittelevä satama. Liettuan Klaipedan kautta lannoitteita laivataan yli kahdeksan miljoonaa tonnia vuodessa, Pietarin sataman kautta noin kuusi miljoonaa tonnia.
Satamissa on otettu käyttöön tekniikoita, joilla on pystytty välttämään jauhemaisen lastin pöllyäminen. Ruotsalainen Itämeren suojelua edistävä Coalition Clean Baltic CCB -kansalaisjärjestö on esitellyt näitä järjestelmiä, mutta laskenut myös Itämereen lannoitelastausten hävikin myötä päätyvän fosforikuorman suuruutta.
Jos lannoitelastauksia Itämeren satamissa on yli 33 miljoonaa tonnia vuodessa ( vuonna 2014 33 315 000 tonnia),on ravinnepäästöriski puolen prosentin hävikillä arvioituna 167 000 tonnia vuodessa.
Jos edes kymmenesosa eli 16 700 tonnia tästä puolen prosentin hävikistä toteutuisi ja edes viisi prosenttia kuljetetusta lannoitteesta olisi yhdistelmälannoitteille tyypillisesti fosforia, se tarkoittaisi koko Itämeren alueella fosforin osalta lähes 1000 tonnin vuosikuormaa.
Koko Suomesta tuleva ihmisperäinen fosforikuorma on vuodessa 2800 tonnia.
Kukaan ei tiedä tarkasti lannoitelastausten vaikutusta
John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeiden johtaja Marjukka Porvari sanoo ongelman olevan vielä huonosti tiedostettu.
– Tämä on sellainen ongelma, josta ei oikeastaan ole ennen tiedetty mitään. Tarkkaa määrää on mahdoton sanoa, koska sitä ei seurata ja raportoida missään maassa.
Lannoitelaivausten ravinnepäästöjen merkitystä mereen päätyvän kuormituksen osalta yritetään nyt hillitä. Satamien halutaan huomioivan paremmin mahdolliset riskit. Marjukka Porvarin mukaan parempaan suuntaan päästään pienilläkin käytännön muutoksilla.
Esimerkiksi lannoitetta ei pidä pudottaa korkealta ilmasta ruumaan laivaa lastatessa.
Ravinnepäästöriski on kuitenkin melkoinen, kun arvioidaan esimerkiksi 5000 tonnin lannoitelastin vaikutusta.
– Jos oletetaan, että viisi prosenttia lastista olisi fosforia ja siitä hävikki olisi yksi kymmenesosa, niin mereen menisi 125 kiloa päivässä yhdestä lastauksesta. Se vastaa Helsingin Viikinmäen puhdistamon päiväpäästöjä. Jos ajatellaan, että se on miljoonan ihmisen päiväpäästö, niin se on aika iso päästö, Marjukka Porvari havainnollistaa.
John Nurmisen säätiön Lannoitelaivaus-hankkeessa selvitetään satamien lastinkäsittelyyn ja laivojen lastiruumien pesuun liittyviä hyviä käytäntöjä. Seuraavaksi päästöjä vähentäviä toimia yritetään saada laajasti käyttöön Itämeren alueella.
Tällä hetkellä laivojen on luvallista pestä lastiruumiaan merellä. Lannoitepitoisten pesuvesien päästäminen mereen 12 merimailin päässä rannikosta on luvallista kansainvälisten sopimusten mukaan, koska pesuvesissä ei ole haitallisia aineita.
Marjukka Porvarin mukaan ongelmaa ei pidä vähätellä.
– Vaikka ajattelemme, että ongelma on enemmän Itämeren etelärannalla – ja niin varmaan onkin – ja siellä vielä vähemmän ymmärretään näiden ravinteiden merkitys merelle. Mutta ihan omassa Suomessakin on hurjia ne määrät, mitkä ovat olleet hulevesitarkkailussa joidenkin satamien hulevesikaivoissa, Porvari sanoo.
Hänen mukaansa yhteistyötä suomalaisten toimijoiden lisäksi on hyvä tehdä myös itänaapurin kanssa.
– Venäjä on erittäin suuri lannoitteiden valmistaja ja tuottaa globaalisti fosforilannoitteita. Säätiö on tehnyt pitkään yhteistyötä muun muassa Eurokemin kanssa, joka on yksi suurimpia lannoitevalmistajia. Uskon, että me löydämme yhteisen sävelen ja pienillä, järkevillä asioilla päästään eteenpäin.
KORJAUS 28.8. klo 13.40 Kappaletta täsmennetty Marjukka Porvarilta saatujen lukujen perusteella: Jos lannoitelastauksia Itämeren satamissa on yli 33 miljoonaa tonnia vuodessa ( vuonna 2014 33 315 000 tonnia),on ravinnepäästöriski puolen prosentin hävikillä arvioituna 167 000 tonnia vuodessa.
Jos edes kymmenesosa eli 16 700 tonnia tästä puolen prosentin hävikistä toteutuisi ja edes viisi prosenttia kuljetetusta lannoitteesta olisi yhdistelmälannoitteille tyypillisesti fosforia, se tarkoittaisi koko Itämeren alueella fosforin osalta lähes 1000 tonnin vuosikuormaa.
Lue myös: