Melkein päivälleen seitsemän vuotta sitten Harri Haavikon isä kuoli turvesuolle työnsä ääreen.
Tuolloin 29-vuotias Haavikko ajoi syysmyrskyssä pimeälle suolle. Käsissä oli äkkisurun lisäksi yhtäkkiä 145 hehtaaria turvesuota, koko kesän nostetut turpeet ja kymmenkunta työntekijää.
– Vettä tuli kuin aisaa. Kaikki oli mustaa. Työntekijät kysyivät vähän kuin silmäkulmastaan, että oliko tämä nyt tässä.
Kauppatieteitä opiskelleesta Haavikosta tuli kertaheitolla turvetuottaja. Hän teki Mikkelin lähellä Joroisissa sijaitsevalla suollaan pitkää päivää, perusti päälle aivan toisen alan yrityksen, jottei kaikki olisi yhden kortin varassa, ja paloi loppuun.
Nyt turvesuota on enää 60 hehtaaria, ja Haavikko on tehnyt sen tuotannosta viimeiset sopimukset. Vuonna 2025 turvesuosta tulee entinen turvesuo.
Henkinen tilinpäätös on jo tehty.
– En halua enää tehdä sellaista asiaa, joka on yleisen moraali- ja etiikkakäsityksen vastaista. Pahantekijän roolissa oleminen on henkisesti todella raskasta pitemmän päälle.
Nyt tapellaan turpeesta
Turve on juuri nyt poliittisesti tulenarka aihe.
Se horjuttaa ensi viikon budjettiriihen alla jo koko hallitusta – niin eri mieltä keskusta ja vihreät ovat "mustan kullan" käytöstä.
Mutta mistä oikein on kyse? Faktat tuppaavat jäämään kiivaan kiistelyn jalkoihin, joten kerrataanpa lyhyesti.
Turve on tärkeä polttoaine Pohjanmaalla, idässä ja pohjoisessa. Se työllistää suoraan (siirryt toiseen palveluun) runsaat 2 000 ihmistä ja välillisesti tai osa-aikaisesti joitain tuhansia päälle.
Suomi on turpeenpolton suurvalta. Vaikka turvesoita on pohjoisella pallonpuoliskolla monissa maissa, Suomi polttaa hämmästyttävän suuren määrän eli noin puolet koko maailman energiaturpeesta (siirryt toiseen palveluun). Poltolla tuotetaan erityisesti kaukolämpöä monelle kaupungille.
Suomen turpeenpoltto ei ole mitenkään ikiaikaista kansanperinnettä, vaikka näinkin voisi ajatella, vaan vasta 1970–80-lukujen tuote. Silloin tuotantoa kasvatettiin isosti.
Sitten ongelmat: turve on erittäin hitaasti uusiutuva ja hiilipäästöiltään kivihiiltäkin pahempi polttoaine. Juuri päästöjen vuoksi se luetaan yleisesti (siirryt toiseen palveluun) fossiilisten polttoaineiden joukkoon, vaikka puolustajat hellivät Suomessakin mielikuvia hitaasti uusiutuvasta biovoimasta.
Verotusmielessä turve on halpaa polttoainetta. Valtiovarainministeriö (VM) laskee, että turve saa alhaisen verokannan vuoksi itse asiassa tänä vuonna 196 miljoonan euron verotuet. Verotusta on pidetty matalana muun muassa siksi, ettei ulkomainen kivihiili tekisi paluuta voimalaitoksiin.
Mutta nyt menossa on iso käänne.
Tuotantoa pitää Suomessakin leikata ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Hallitus haluaa puolittaa turpeen energiakäytön vuoteen 2030 mennessä, mutta ensi viikon budjettiriihessä kiistellään siitä aiotaanko tätä nopeuttaa.
Viime viikon lopulla VM:n vetämä energiaverotyöryhmä ehdotti, että turpeen verotaso kolminkertaistettaisiin vuoteen 2023 mennessä 10 euroon megawattitunnilta.
Muun muassa vihreät ja ympäristöjärjestöt vaativat veroon tuntuvaa kiristystä. Se ajaisi kulutusta pois turpeesta. Suomen luonnonsuojeluliiton Irti turpeesta -kansalaisaloite tähtää turpeenpolton lopettamiseen (siirryt toiseen palveluun) viidessä vuodessa ja on kerännyt nopeasti 15 000 allekirjoitusta.
Keskustalle tämä on kirosana: se haluaa tuottajille rauhaa toimia markkinoiden kysynnän mukaan. Viikonloppuna puolueen tuore puheenjohtaja Annika Saarikko teki jälleen selväksi, että puolue on sitoutunut hallitusohjelmaan muttei enempään.
"Turvetuotanto häviää, halutaan me sitä tai ei"
Harri Haavikon suolla on nyt hiljaista.
Korjuukausi on päättynyt, koneet lepäävät suon laidalla ja kesän tuotto on koottu suon laidalle kasoihin eli ammattikielellä aumoihin. Haavikko raapii runsaan kymmenentuhannen kuutiometrin auman pintaa.
– Tässä on noin tuhannen asunnon sähköt ja lämmöt vuodeksi, Haavikko näpyttää puhelimensa laskimella.
Turvetta ei nosteta suon syvyyksistä vaan jyrsitään pinnalta. Aines on ikivanhaa ja täynnä siihen varastoitunutta hiiltä. Haavikon turve on alkanut kehittyä arviolta 2 000–3 000 vuotta sitten, suunnilleen silloin kun Julius Caesar hallitsi Rooman valtakuntaa.
Haavikon mielestä päivänpoliittisilla riidoilla ei ole isossa kuvassa väliä. Peli on jo pelattu ja alasajo käynnissä. Haavikon mielestä alan tulisi herätä siihen, ettei pyristely enää auta.
– Turvetuotanto häviää Suomesta, halutaan me sitä tai ei. Maailmanlaajuisten trendien iso aalto pyyhkäisee, eikä sille voi mitään. Joka vuosi tullaan alas näin, hän sanoo ja näyttää kädellään jyrkästi alaviistoon.
Ihan niin jyrkkä pudotus ei ole ollut, kun katsoo tilastoja. Käyttö heittelee myös talven mukaan: mitä enemmän pakkasta, sitä enemmän turvaudutaan turpeeseen.
Mutta enää turve ei tee paluuta. Voimalat korvaavat turvekattiloita kovaa vauhtia, ja päästöoikeuden hinnannousu lähelle 30:tä euroa on tehnyt turpeesta hintavaa, kevään koronakuoppaa lukuun ottamatta.
Monia tuottajia yhdistää katkeruus. Kun Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra kysyi alkuvuonna (siirryt toiseen palveluun) tuottajien näkemyksiä tilanteesta, vastauksia yhdisti ärtymys.
Eilenki yks kaveri soitti ja sano, että kyllä kai hänen pittää alaa vaihtaa, ku tyttö tuli koulusta ja sano, että mee sinäki isä oikeisiin töihin, että sinä oot luonnon tuhoaja, yksi vastaajista kertoi.
Turpeesta on tullut paha imagohaitta. Sekä energiayhtiöt että salaatinkasvattajat vaikenevat kuin muuri siitä että käyttävät turvetta, ellei asiaa erikseen kysytä. Samalla kuitenkin valtaosa kotimaisista ruukkusalaateista ja -yrteistä kasvaa turpeessa.
Haavikon perustama toinen yritys Harri Haavikko Oy valmistaa Mikkelissä teknisiä tiloja ja tarjoaa palveluja teollisuudelle. Sen liikevaihto on noussut jo yli kahden miljoonan euron, kun turpeessa on kiinni vain puolisen miljoonaa.
Käänne ei ole sattumaa vaan määrätietoisen työn tulos.
– Kyllä minä ymmärrän tuottajien katkeruuden. Moni on investoinut paljon mutta hyväksyntää ei ole tullut, vaikka mitä parannuksia on tehty vaikkapa vesiensuojelussa, Haavikko sanoo.
– Mutta itse en osaa olla katkera. Olen nähnyt tämän mahdollisuutena löytää muuta tekemistä, joka soveltuu osaamiselle ja kalustolle.
Alan mahtitoimija Vapo kääntää kelkkaansa
Samaa tekee alan mahtitoimija Vapo.
Se on iso turvetta tuottava valtionyhtiö, joka myy nyt maitaan ja vähentää energiaturpeen tuotantoa. Vapo lisää kasvuturpeen tuotantoa ja avaa tällä viikolla Ilomantsissa Suomen ensimmäisen aktiivihiilitehtaan.
Kasvuturve on puutarhoissa ja kotipihoilla käytettävää kasvualustamaata, jonka kysyntä on kasvussa. Sen päästöongelmat ovat samat kuin energiaturpeenkin, mutta tuotanto on vähäisempää. Kovaa on myös erilaisissa suodattimissa tarvittavan aktiivihiilen kysyntä. Ilomantsin tuotannosta valtaosa on saman tien menossa vientiin.
Vapon toimitusjohtaja Vesa Tempakka uskoo, että nykymenolla energiaturpeen tuotanto puolittuu vuoden 2030 sijaan jo vuonna 2025.
Turve oli vielä parikymmentä vuotta sitten kuin sellu nyt. Kun bulkkituotannosta sai isot voitot, jalostetumpia ja luonnon kannalta järkevämpiä tuotteita ei kannattanut kiirehtiä. Nyt turve on siirtymässä pois bulkista, ja kasvuturvetta tarvitaan vain pieni määrä verrattuna siihen, paljonko voimaloiden polttokattilat nielevät.
Kattilat ovatkin oikeastaan ainoa kanto kaskessa.
– Meidän pitää huolehtia siitä, että kaupungit pysyvät lämpiminä. Kovana talvena joudutaan vielä kääntymään turpeeseen, ja sille ei ole muita vaihtoehtoja kuin öljy ja kivihiili. Mutta kyllä turpeen käyttö koko ajan vähenee ja polttokattiloista pyritään eroon, sanoo mikkeliläisen Etelä-Savon Energian (ESE) toimitusjohtaja Erkki Karppanen.
Mikkelin kaupunki lämpiää nyt 20-prosenttisesti turpeella. ESE on tehnyt päätöksen, että turpeenpoltto lopetetaan vuoteen 2035 mennessä. Siirtymäajan pituus kuvaa korvaamisen tämänhetkistä hankaluutta.
Monet kattilat tarvitsevat turvetta vielä teknisistäkin syistä, polton seosaineeksi. Lisäksi uhkakuvissa on väläytelty sitä, että ellei kattiloihin saada kohtuuhintaista turvetta, sinne kaadetaan pian raakapuuta metsistä. Ylen haastattelemien asiantuntijoiden mukaan tämä uhkakuva on nykyhinnoilla liioiteltu.
Mutta mitä luultavimmin alasajoon ei Mikkelissäkään mene viittätoista vuotta. Sillä pallo on poliitikoilla, ja ilmastotavoitteet on naulattu oveen jossa lukee exit.
"Haluaisin, että tuotannolle annettaisiin päättämispäivä"
Harri Haavikko on kulttuuri- ja turvesukua. Hänen vaarinsa veli oli kirjailija Paavo Haavikko, itsekin turvetuottaja.
Kun isä kuoli turvesuolle ja Harri Haavikko ryhtyi tuottajaksi, myös sisko Hanna Haavikko otti vastuuta. Hänestä tuli isän perintönä alan etujärjestön eli Suomen Turvetuottajien puheenjohtaja.
Kun Hanna Haavikolle soittaa, saa lähes vaarin veljen tuotannon mitalta perusteellista turpeenpuolustusta. Siitä mahtuu tähän vain pieni osa.
– Vastakkainasettelu loukkaa tuottajia, joille turve on suorastaan osa identiteettiä. Ihannemaailmassa kysyttäisiin, miksi me ihmiset käytämme niin paljon energiaa ja pitääkö sähköä ja lämpöä saada rajattomasti. Mutta kun näin halutaan ja energian pitäisi olla vieläpä halpaa ja kotimaista ja päästötöntä, niin ihmettelen millä se tuotetaan. On absurdia ajatella, että puun poltto olisi päästötön vaihtoehto, hän sanoo.
Turvetuottajia on enää 60, ja heidän keski-ikänsä on 50–60 vuotta. Luopumiseen on kaavailtu myös EU-apuja. Osana koronatukipakettia sovittiin niin sanotusta oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta, josta on kaavailtu kymmenien miljoonien eurojen siivua turvetuottajille tuotannosta luopumisen tueksi.
Harri Haavikon mukaan alan uudistaminen unohtui 2000-luvun alussa, koska moni repi turpeella silloin hyvät rahat.
– Vähän kärjistäen sanottuna kesällä tehtiin pirusti töitä ja loppuvuosi vihelleltiin. Tämä ala oli monelle kultakaivos.
Hän sanoo, että on suututtanut suorapuheisuudellaan muita tuottajia, vaikka puhuu muista pelkkää hyvää: tuottajien osaaminen riittäisi hänen mukaansa vaikka mihin, kunhan on rohkeutta antaa turpeen olla.
Harri Haavikko toivoo poliittista päätöstä, joka lopettaisi arpomisen.
– Haluaisin, että tuotannolle annettaisiin päättämispäivä, hän sanoo.
– Sen ei tarvitse olla sama kaikkialla, koska turpeen merkitys on erilainen eri alueilla. Mutta se antaisi tuottajille mahdollisuuden miettiä elämää eteenpäin. Tästä suosta ei enää nousta.
Lue myös:
Valtiovarainministeri Matti Vanhanen: Suomi aikoo käyttää EU:n elpymisrahoja turpeesta irtautumiseen