Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Villi
hyvitysbisnes
Suomeen on syntymässä monenkirjava uusi ilmastobisnes. Firmat ja jopa yksityiset ihmiset haluavat hyvittää ilmastopäästöjään. Alalta puuttuvat kuitenkin säännöt. Toimittaja testasi kolme palvelua.
Tein kesällä automatkan Suomessa. Ajon aikana tupruttelin ilmakehään yli 300 kiloa hiilidioksidia.
Se ei ole paljon, jos vertaa vaikkapa tavanomaisen lomalennon päästöihin.
Päätin kuitenkin hyvittää ilmaston lämpenemistä aiheuttavat päästöt.
Autoilin kesällä 2000 kilometriä. Siitä syntyi 300 kiloa hiilidioksidipäästöjä.
Testasin kolmea suomalaista palvelua.
Lopputuloksena oli hämmennys. Koska bisnekseltä puuttuu yleispätevä sääntely ja valvonta, asiakas ei loppujen lopuksi tiedä täysin varmasti, saiko sitä mitä uskoi ostavansa.
Palvelut lupaavat hyvittää, kompensoida ja mitätöidä – termit vaihtelevat. Yrittäjät ovat tuotteistaneet palvelut hyvin: voit ostaa helposti ja edullisesti hyvityksen lentomatkasi ilmastopäästöille, vuoden ajokilometrien päästöille tai kaikille vuoden mittaan syntyville päästöillesi.
Mistään ei kuitenkaan löydy aukotonta selitystä sille, mitä ehtoja hyvittämisen tai kompensoinnin tulisi täyttää. Niitä ei ole.
Ministeriöiden virkamiehet ovat heränneet jopa villiksi luonnehdittuun toimintaan äskettäin. Maa- ja metsätalousministeriön, ympäristöministeriön ja sisäministeriön virkamiehet pohtivat tänä syksynä, mitä päästöhyvitysbisnekselle pitäisi tehdä. Valtio toivoo bisneksen pyörivän.
Suomen suolta tropiikin metsiin
Aloitin testaamisen puunistutuksesta suomalaiselle suolle. Sitten tutkin kehitysmaahankkeisiin pohjautuvaa systeemiä ja lopulta kokeilin yrityksille luotua EU:n päästöoikeuskauppaa.
Tässä ovat testaamieni palveluiden nimet:
Ilmastoapu
Compensate
CO2Esto
Ensin aiheutin siis hiilidioksidipäästöjä ilmakehään. Nyt maksan siitä, että joku toinen vähentää saman verran päästöjä jollain tavalla.
Puheenjohtaja säälii kuluttajaparkaa
Kuluttajan on lähes mahdoton tietää, voiko eri palvelujen kautta oikeasti hyvittää päästönsä. Siksi selvitin toimittajana asiaa virkamiehiltä, tutkijoilta, järjestöjen asiantuntijoilta ja alan yrittäjiltä.
Asiantuntijoista muun muassa Markku Ollikainen, Suomen ilmastopaneelin arvostettu puheenjohtaja, suhtautuu varautuneesti päästövähennyspalveluihin. Hän on yksi niistä asiantuntijoista, jotka kaipaavat alalle yleisiä pelisääntöjä.
Ollikainen peräänkuuluttaa julkista valtaa ja poliittisia päättäjiä luomaan alalle säännöt.
– Palvelujen tarjoajat pitäisi velvoittaa selittämään huolellisesti, miksi ne myytävät hyvitykset ovat oikeasti ilmastollisesti kestäviä, Ollikainen sanoo Ylen haastattelussa.
Nyt selvitysvastuu siitä, tuottaako palvelu todella lupaamansa määrän päästöhyvitystä vai ei, jää lopulta asiakkaalle. Se on työlästä ja vaatii osaamista.
Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen kehottaa ensin vähentämään päästöjä ja vasta sitten miettimään kompensointia.
Netistä löytyi puolikymmentä suomalaista palvelua, joista yksittäinen ihminen voi ostaa hiilidioksidipäästöjen hyvitystä. Yrityksille vaihtoehtoja on tarjolla runsaammin.
Lähdetäänpä ostoksille!
Ostin viisi männyntainta
Ensin ostin nettikaupasta viisi männyntainta.
Palvelu lupaa, että yritys istuttaa ostamani taimet käytöstä poistuneelle turvesuolle. Palvelun mukaan yksi mänty sitoo 600 kilogrammaa hiilidioksidia.
Pian laskun maksettuani saan sähköpostiini sertifikaatin. Se kertoo minun kompensoineen hiilidioksidipäästöjä kolmen tonnin verran. Hyvittäisin ajomatkani päästöt siis lähes kymmenkertaisesti.
Kuulostaa mainiolta!
Maan pintaa peittää lähes musta ja kostea turve. Korkeaa heinää kasvaa paikoitellen laajasti.
Yrittäjä Ari-Pekka Aaltonen on lupautunut näyttämään alueen, jolle hän aikoo istuttaa ostamani viisi tainta. Toiminta on niin aluillaan, että hän on saanut sopivan alueen käyttöönsä vasta pari viikkoa sitten.
Aaltonen on tehnyt maanomistajan kanssa yhteistyösopimuksen. Tuleva metsä jää maanomistajan omaisuudeksi. Autiolle maalle nousee talousmetsää.
– Tarkoitus on käyttää jatkuvan kasvatuksen menetelmää, joten täällä on koko ajan puusto eikä sitä avohakata koskaan, Aaltonen kertoo sopimuksesta.
Yrittäjä kertoo, että hän hoitaa taimikkoa muutamien vuosien ajan. Sitten metsä jää maanomistajan vastuulle.
Kymmenien vuosien odotus
Siinä se nyt on. Hiilidioksidin sitominen alkaa. Vai alkaako?
Entinen turvesuo ei ole mikä tahansa alusta. Yrittäjä Aaltonen kertoo, että nyt paljaana se tuottaa hiilidioksidipäästöjä. Hän tietää myös, että metsänkasvatus turvesuolla vaatii osaamista. Muun muassa vedenpinnan tasoa on osattava säädellä oikein.
Ilmastopaneelin puheenjohtaja, professori Markku Ollikainen pitää metsän istuttamista entiselle turvesuolle mahdollisesti ihan viisaana tekona.
– Jos metsä sopii siihen ja maan käsittelytapa pitää vedenpinnan riittävän korkealla, kyllä se ajan mittaan tuottaa lisäistä hiilensidontaa, Ollikainen sanoo.
Sitten tulee mutta.
Myös yrittäjä Ari-Pekka Aaltonen kaipaa alalle yhtenäisiä sääntöjä.
Markku Ollikainen ei ole lainkaan vakuuttunut siitä, että yhden männyn voi luvata sitovan 600 kiloa hiilidioksidia.
– Metsänkasvatus on hyvin monimutkainen prosessi ja hiililaskenta pitäisi toteutua oikein, Ollikainen jatkaa.
Ari-Pekka Aaltonen lähettää sähköpostissa nipun tutkimustietoa, jonka pohjalta hän on tehnyt laskelmansa. Lähteinä on niin Luonnonvarakeskuksen kuin Helsingin yliopiston selvityksiä.
Myös puheenjohtaja Ollikainen on tehnyt laskelmia suolle istutetusta metsästä. Professorin mukaan kuluu 30–40 vuotta ennen kuin suolle istutettu metsä muuttuu hiilinieluksi. Siihen saakka alue tuottaa enemmän ilmastopäästöjä kuin sitoo hiiltä.
Monimutkaista!
Ja vielä monimutkaisemmaksi muuttuu.
Myös yrittäjä toivoo lisää sääntöjä
Männyntaimen elämään sotkeutuu myös EU:n ilmastopolitiikka.
Sen seurauksena ei ole varmaa, voiko metsänistutusta EU:n alueella laskea yksittäisen ihmisen päästöhyvitykseksi lainkaan. Valtio laskee metsän sitoman hiilen ikään kuin omaan piikkiinsä. Mitä enemmän metsä sitoo hiilidioksidia ilmakehästä, sitä vähemmän Suomessa syntyviä ilmastopäästöjä tarvitsee vähentää.
Kansainvälisen oikeuden professori Kati Kulovesi ja viisi muuta asiantuntijaa kirjoittavat Itä-Suomen yliopiston nettisivuilla, että metsänistutus Suomessa ei olisi päästöhyvitystä.
Kasvihuonekaasujen inventaariossa uusi metsä lasketaan valtion hiilinieluksi. Istuttamalla metsää ikään kuin autan valtiota saavuttamaan velvoitteensa. Silloin ei ole tapahtunut mitään ylimääräistä automatkani päästöjen hyvittämiseksi.
Yrittäjä Ari-Pekka Aaltonen myöntää ongelman. Hänen mielestään se olisi ratkaistavissa sopimalla, esimerkiksi luomalla ihan oma kirjanpito vapaaehtoisille hyvityksille.
Sääntöjen luomiselle olisi tässäkin kohtaa siis tarve.
Yrittäjä lisää, että alalla kaikki yrittävät tehdä parhaansa olemassa olevan säännöstön ja tutkimustiedon perusteella.
Viisi taintani jäävät kasvamaan suolle Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan rajalle.
Automatkani päästöjen hyvittäminen vie seuraavaksi trooppisiin metsiin.
Säätiö arpajaishallinnon hampaissa
Testaan paljon julkisuutta saaneen Compensate-säätiön palvelua.
Vihreiden entinen kansanedustaja Antero Vartia perusti säätiön muutama vuosi sitten. Se joutui ongelmiin viime vuonna, 2019.
Arpajaishallinnon virkamiehet epäilevät sitä rahankeräysrikoksesta. Asia on yhä epäselvä. Poliisi on tutkinut asiaa, mutta syyttäjä ei ole nostanut syytettä säätiötä kohtaan.
Arpajaishallinto on sitä mieltä, että säätiön toiminta ei ole vastikkeellista. Asiakas ei siis saa selkeää tuotetta tai palvelua rahojensa vastineeksi arpajaishallinnon tulkinnan mukaan.
Sisäministeri Maria Ohisalo taas on ilmaissut halunsa muuttaa arpajaislaki, jos se estää vapaaehtoisten kompensaatiopalvelujen myynnin.
Säätiön nettipalvelu toimii yhä moitteetta.
Raha ohjautuu kehitysmaihin
Säätiön vastuullisuusjohtaja Niklas Kaskeala tekee etätöitä kotonaan Itä-Helsingissä. Hän vahvistaa rivitaloasuntonsa pihalta, että palvelu pelaa ja säätiö toimii viranomaisvaikeuksista huolimatta.
Säätiö ostaa asiakkaidensa puolesta päästöhyvitysyksiköitä kansainvälisiltä markkinoilta.
Viimeisten kahdenkymmen vuoden aikana on syntynyt hämmästyttävä systeemi. Eri tahot luovat päästöjä sitovia tai vähentäviä hankkeita kehittyviin maihin. Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa esimerkiksi istutetaan puita tai suojellaan metsiä.
Ulkopuoliset tahot tarkastavat sen, kuinka paljon metsä sitoo tai varastoi hiiltä. Niistä järjestelmä luo päästöhyvitysyksiköitä. Yksi hiilidioksiditonni on yksi päästöhyvitysyksikkö.
Näitä yksiköitä säätiö ostaa.
– Jos hankkeita olisi Suomessa, olisi vaarana, että ne eivät olisi niin sanotusti lisäisiä, Niklas Kaskeala sanoo.
Säätiössä ajatellaan, että EU:n ilmastopolitiikka velvoittaa Suomen tekemään jo paljon asioita ilmaston hyväksi. Tilaa ilmastopolitiikan ulkopuolisille hankkeille on vähän. Lisäisyyttä ei siis syntyisi. Jos istuttaisin metsää Suomeen, tekisin sen todennäköisesti ikään kuin valtion puolesta – kuten aiemmin tässä jutussa jo kerrottiin.
– Kehittyvissä maissa tilanne on vielä toinen. On enemmän tehtävää ja on myös enemmän mahdollisuuksia, Kaskeala kertoo.
Myös hinta vaikuttaa säätiön päätöksiin. Kehittyvissä maissa yhden hiilidioksiditonnin hyvittäminen on halvempaa kuin vaikkapa Suomessa. Samalla rahalla saa enemmän.
Vastuullisuusjohtaja Niklas Kaskeala pitää yksittäisen ihmisen asemaa hyvitysmarkkinoilla hankalana.
Sadasta hankkeesta kelpaa alle kymmenen
Männyntaimet Kihniössä ovat konkreettisia. Pääsen tarkastamaan, kasvavatko ne suolla varmasti.
Suojelumetsä kaukana tropiikissa on tavoittamattomissa. Onko se enää edes olemassa? Se on suojeltu jo aikaisemmin, myytävät hyvitysyksiköt on myyty vasta sen jälkeen.
Compensate-säätiön Niklas Kaskeala myöntää, että kehityshankkeisiin liittyy epävarmuuksia.
Jos yksi metsä on suojeltu, puuta saatetaan kaataa sen sijaan viereisestä metsästä. Istutettu metsä voi palaa ja niin edelleen.
– Olemme tämän vuoden aikana arvioineet sata kovimpien standardien mukaista hanketta ja vain alle kymmenen on kelvannut meille, Kaskeala kertoo säätiön periaatteista.
Niklas Kaskeala tarkoittaa kovimmilla standardeilla Gold Standard- ja VCS-nimisiä standardeja. Sellaisen saadakseen päästövähennysyksikön takana olevan hankkeen on täytettävä laajat vaatimukset.
Compensate-säätiön apuna on joukko tutkijoita, jotka käyvät standardoituja hankkeita läpi. Suomalaistutkijoiden seula on siis tiukempi kuin kansainvälisten standardien myöntäjien seula.
Mitähän ilmastopaneelin johtaja sanoo tästä palvelusta?
– Kun puhumme nieluasioista, mikään ei ole sataprosenttisen varmaa, Markku Ollikainen aloittaa.
Hän arvostaa sitä, että säätiö käyttää tieteellistä paneelia hankkeiden tarkistamiseen. Se lisää luotettavuutta.
Compensate-säätiön nettipalvelussa voi laskea kaikki vuoden aikana aiheuttamansa hiilidioksidipäästöt. Yksittäisen automatkan päästöjä en pääse laskemaan enkä hyvittämään.
Tarjolla on vain kuukausimaksullinen palvelu. Sitä en halua.
Mutta nyt jotain ihan muuta kuin metsiä!
Ostan päästöoikeuden EU:n systeemistä
Eemeli Tsupari luottaa EU:n päästöoikeussysteemiin.
Kolmas testaamani palvelu perustuu systeemiin, joka on luotu suuria tupruttelijoita varten. Se on 15 vuotta vanha EU:n päästöoikeusjärjestelmä.
Suomesta siihen kuuluvat esimerkiksi polttoaineyhtiö Neste, teräsyhtiö Outokumpu ja liuta energialaitoksia. Ne joutuvat hankkimaan päästöoikeuksia omien hiilidioksidipäästöjensä verran. Systeemi on EU:n laajuinen.
Suomalainen nettikauppa välittää samoja oikeuksia tavalliselle ihmiselle. Testaan sitä.
Näpyttelen kesälomamatkan ajokilometrit palvelun nettikaupan laskuriin. Se kertoo hiilidioksidipäästöikseni yhden tonnin. Sen pienempää yksikköä en voi palvelussa mitätöidä.
Kun olen maksanut ostokseni, saa sähköpostiini täältäkin sertifikaatin.
Systeemi vähentää teollisuuden päästöjä
Yksi palvelun perustajista kertoo kotipihaltaan Jyväskylässä , mikä palvelun idea on.
– Euroopan päästökauppasysteemi perustuu siihen, että päästölähteillä on joka vuosi vähemmän ja vähemmän oikeuksia käytettävissään, Eemeli Tsupari aloittaa.
Koska päästöoikeudet vähenevät, myös päästöt vähenevät.
Kun Tsuparin palvelu ostaa päästöoikeuksia pois systeemistä, tehtaiden ja energialaitosten on pienennettävä omia päästöjään saman verran. Samalla päästöt vähenevät enemmän kuin EU tavoittelee.
– Kyllä se paras menetelmä tällä hetkellä on, Tsupari vakuuttaa systeemin kykyä kompensoida yksittäisten kuluttajien päästöt.
Ostos ei ehkä takaakaan mitään
Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen pudottaa takaisin epävarmuuteen. EU:n päästöoikeusmekanismissa on heikkouksia.
– Mikään ei nykytilanteessa takaa, että päästöt vähenevät, jos ostaa päästöoikeuden pois, Ollikainen sanoo.
Mekanismia on arvosteltu paljon siksi, että sen tarjoamia päästöoikeuksia on liikaa. Oikeuksia on jäänyt käyttämättä. Siksi systeemi ei arvostelijoiden mukaan toimi tarpeeksi tehokkaasti.
EU:ssa on päätetty, että ylimääräisiä oikeuksia mitätöidään vuonna 2023.
Päästöoikeuttani säilötään ikuisesti
Palvelun pyörittäjä tunnustaa EU-systeemin heikkoudet.
EU:n päätös mitätöidä päästöjä muutti palvelun tapaa toimia. Eemeli Tsupari kertoo, että toiminnan alussa palvelu mitätöi ostamansa oikeudet. Siten se vähensi isojen tupruttelijoiden käytössä olevia päästöoikeuksia.
Kun EU päätti itse mitätöidä päästöjä, Tsuparin ja kumppaneiden toiminta uhkasi muuttua osittain turhaksi. He ikään kuin tekisivät työtä EU:n puolesta. Sen ei tarvitse mitätöidä päästöjä niin paljon itse, jos joku tekee sitä jo.
– Jotta meidän toiminta aidosti olisi lisäistä, päätimme pitää päästöoikeudet päästöoikeustilillämme, Tsupari kertoo.
Taas tuo lisäistä-termi ilmestyy keskusteluun. Kun Tsuparin palvelu pitää vaikkapa minun ostaman päästöoikeuden ikuisesti hallussaan, se on aidosti pois markkinoilta. Se ei myöskään vaikuta siihen, kuinka paljon EU mitätöi päästöoikeuksia.
.
Tein ilmastotekoja - hyvitys jää epävarmaksi
Kolmen testaamani palvelun lisäksi varsinkin yrityksille ja vaikkapa kunnille on tarjolla mitä erilaisimpia keinoja hyvittää päästöjään.
Testauskierroksen jälkeen jää epäselväksi, sainko hyvitettyä automatkani päästöt todella. Joka tapauksessa tein ilmastotekoja. Syntyy hiilinieluja ja päästöt vähenevät.
Epävarmuus jää kuitenkin leijumaan alan ylle kunnes pelisäännöt ovat olemassa.