Illusia Juvani makaa pimeällä hiekkatiellä turkki päällä, vereksi värjätty neste suusta valuen. Videoteos on kuvattu kesällä Ylitorniolla, jonne Juvani ei enää menisikään kuin taiteen vuoksi. Ylitornio Exit – näyttelyssä 32-vuotias taiteilija jättää kitkerät jäähyväiset lappilaiselle pikkukunnalle ja samalla traumaattiselle lapsuudelle.
Näyttelystä lähtee viestejä kotikylään Kuivakankaalle. Isäsuhdetta käsittelevässä teoksessa on mielialalääkkeistä rakennettu kruunu. Teoksia on syntynyt myös äitisuhteesta ja suhteesta kavereihin.
– En usko, että he ymmärsivät tehneensä väkivaltaa minua kohtaan. Tämä on terve tapa kostaa, Juvani sanoo.
Naurahtaa tosin.
Väkivalta tarkoittaa asennetta, jossa tehtiin selväksi, että Juvani oli epäsopiva. Köyhä, lihava, liian herkkä. Ja vielä muunsukupuolinen maailmassa, jossa tehdasasetuksena on heteromies. Aineen taidemuseon näyttelyssä Juvani hieroo katsojan naamaan sen, miltä tuo tuntui. Ympärillä leijuvat ilmapallot, joissa lukee "You fat fucking faggot". Suomeksi se tarkoittaa suurin piirtein "vitun läski hintti".
– Toivon, että ihmiset kokevat tässä näyttelyssä syyllisyyttä etuoikeuksistaan. Toivon, että heteroihmisillä on epämukava olo. En toivo, että he nauttivat.
"Kyllästyin piilottelemaan itseäni"
Mihin Illusia Juvani ajoittaisi hetken, josta lähtien hän on ollut avoimesti oma itsensä? Hän päätyy siihen, että muutos tapahtui neljä vuotta sitten. Takana olivat opinnot Kuvataideakatemiassa, jossa yhteiskunnan normeja ja odotuksia oli katsottu kriittisin silmin.
Suurin syy lopulliseen kaapista tuloon oli yksinkertaisesti väsymys.
– Vihdoin viimein minulle tuli sellainen olo, että kyllästyin. Siitä siinä oli kysymys, kyllästyin piilottelemaan itseäni.
Kun samassa naamassa on parransänki ja huulipunaa, joutuu yhä kuulemaan monenlaista. Jos vieressä "känniset heteromiehet ölisevät homofobista läppää", Juvani pysyy vaiti ihan oman turvallisuutensa vuoksi.
– Mutta en anna puheiden enää vaikuttaa siihen, miten toimin tässä maailmassa.
Videoista, valokuvista ja teksteistä koostuva taide on rikkonut sukupuolirooleja, mutta näin henkilökohtaista ja huumoria vailla se ei ole aiemmin ollut. Tuulikone puhaltaa murheen valtakunnan mustavalkoista lippua. Se liehuu Ylitorniolle, vaikka voisi tietysti olla mikä tahansa suomalaistaajama.
Lihava voi olla, kunhan on hauska
Ensimmäisenä ymmärsin olevani köyhä ja sen jälkeen, että olen lihava, Juvani muistelee. Kiusaajia koululainen taltutti onnistuneesti olemalla vielä heitäkin julmempi suustaan.
Kavereitakin oli silloin, kun Juvani jaksoi olla suulas viihdyttäjä.
– Jotkut sietivät läskiä ja seksuaalivähemmistöön kuuluvaa ystävää niin kauan kuin olin hauska, Juvani arvelee.
Lihavaa lasta vietiin lääkärille, mutta kilot eivät muuksi muuttuneet. Ahmiminen oli selviytymismekanismi, Juvani sanoo. Lohtusyömistä. Taustalla oli ahdistus siitä, että hän "tyttömäisenä poikana" on häpeän aihe.
– Systeemi teki minulle selväksi, etten kuulu siihen. Että en pääse osaksi sitä, ellen teeskentele olevani jotain muuta kuin olen.
Oleminen helpottui pikkuhiljaa sen jälkeen, kun Juvani 16-vuotiaana muutti pois, aikaa kului ja vastaan tuli ihmisiä, jotka eivät myöskään solahtaneet heteromiesten ja heteronaisten maailmaan.
Kilot ovat yhä tallella, eikä Illusia Juvani jaksa niihin kovin kehopositiivisesti suhtautua, mutta yrittää suhtautua neutraalisti ja toisinaan onnistuukin. Mielialalääkkeitä hän arvelee syövänsä loppuiän.
Hyvästi Ylitornio
Vuoden 2018 nuoreksi taiteilijaksi valittu Illusia Juvani pilailee totutuilla sukupuolirooleilla kaikin mahdollisin tavoin. Monille näyttelyissä käyneille se on ollut helpotus ja sitä samaa Juvani toivoo nytkin.
– Toivoisin että transihmisille ja queer-ihmisille tämä näyttely olisi lohdullinen. Että se että asioista puhutaan, voisi auttaa myös muita. Minulla meni vuosikymmeniä, että pystyn puhumaan tällä tavalla kuin tässä näyttelyssä.
Muiden mielipiteistä hän ei enää välitä, eikä lopulta siitäkään onko kotikulmilta tulijoita näyttelyyn. Äiti menehtyi jo 13 vuotta sitten, mikä oli tuolloin Juvanille suuri järkytys. Sana perhe tarkoittaa nyt ystävistä koottua perhettä.
Ylitornio Exit -näyttelyn myötä Juvani aikoo jättää lapsuuden painolastin taakseen, ainakin symbolisesti. Seuraavaksi kiinnostaa kuolema, pelkuruus ja runous, muiden muassa.
Niin paljon kuin hän taiteilijan vapautta ja ajattelutyötä rakastaa, taloudellinen epävarmuus kuristaa toisinaan niin paljon, että Juvanin on ollut pakko ajatella kakkosammatin hankkimista.
– Seksuaaliterapeutin ammattia olen miettinyt. Siinä mä olisin tosi hyvä, Juvani sanoo.
Ja nauraa päälle.