Kun suomalainen yleisurheilu on vaeltanut mitalien osalta nollakerhossa jo neljät aikuisten arvokisat putkeen, kansainvälisissä ympyröissä sanat Suomi ja jatkuvuus yhdistetään mitalien sijaan dataraamattu Tilastopaja-palveluun.
Jatkuvuudessa keihäsmies on toki ollut paras suomalainen yleisurheilija jo 15 arvokisoissa putkeen – pelkästään vuosina 2010–2016 mitaleita tuli yhteensä kahdeksan, mutta nykyiset näkymät eivät enteile vuonna 2016 Rio de Janeiron olympialaisista alkaneen kuivan kauden päättymistä.
Tilastojen valossa suomalaisen yleisurheilun uusi sateentekijälaji löytyy silti jatkossakin pitkistä heitoista. Pelkkä vilaus Tilastopajan tulospankkiin riittää toteamaan, että moukarimiehet ja -naiset ovat nostaneet kesällä lajiryhmistä eniten kurssiaan mitä tulee omiin ennätyksiin.
Aaron Kangas lähti koronakauteen ennätyksellä 74,40, joka on kohentunut lukemiin 79,05. Tätäkin merkittävämpi fakta on ollut, että Kangas on kilpaillut kesällä 11 kertaa ja heittänyt joka kerta pidemmälle kuin entinen ennätyksensä. 22-vuotiaan Suomen mestarin tulosvarmuus on ollut silmiinpistävä.
Sama fakta, jokaisessa kisassa päälle viimevuotisen ennätyksen, pätee myös naisten Suomen mestariin, vasta 17-vuotiaaseen Silja Kososeen. Hänen ennätyksensä 71,34 jää alle 20-vuotiaiden maailmanennätyksestä vain 1,90 metriä.
Naisissa junorit jyräävät
Kun tutkaillaan tulevaisuuden suomalaisnäkymiä naisten moukarissa, on huomionarvoista, että yhdeksästä vähintään 60 metriä heittäneestä urheilijasta vanhin on syntynyt vuonna 1996. Suomen ennätyksen 72,12 kesäkuussa heittänyt Krista Tervo täyttää marraskuussa vasta 23 vuotta.
Vielä kun Noormarkun Nopsaa edustava virolaisheittäjä Kati Ojaloo, 30, on noussut kuluvana kesänä 70 metrin kerhoon, niin kärkinaisille kuin lupaaville heittäjänaluille on jatkuvasti tarjolla tasokkaita kotimaan kisoja.
Terävimmän kärjen takana 70 metriä tavoittelevat lähivuosina nuorten arvokisoissa mitaleita tuoneet Suvi Koskinen, 23, Kiira Väänänen, 21, Sara Killinen, 19, ja Sija Kososeen lahjakkuutensa puolesta verrattu Aada Koppeli, 18.
Alle 20-vuotiaiden maailmantilastossa Kosonen on ykkönen, Koppeli viides ja Killinen kahdeksas. Jatkuvuudesta kertoo, että kyseisessä kausitilastossa suomalaiset ovat olleet hyvin edustettuina kärkikymmenikössä vuodesta 2015. Kun Aleksi Jaakkolalla, 22, on myös ollut kotiintuomisina nuorten kisojen arvometallia, moukariyhteisöllä on syytäkin pitää 2020-lukua lahjakkuuden ulosmittauksen vuosikymmenenä.
Kansainvälinen kokemus arvossaan
Puitteiden puolesta suomalainen moukariväki on ottanut haasteen vastaan. Viime vuosina muun muassa Somerolle ja Raisioon on luotu talkoovoimin harjoitusolot, joissa heittoharjoittelu onnistuu talvisin lämmitetyissä tiloissa. Vuonna 2019 perustettu Suomen Moukarinheittäjät ry ajaa puolestaan lajin asemaa isossa kuvassa. Yle Urheilu avaa moukarinheiton tilaa ja tulevaisuudennäkymiä perusteellisesti ensi viikolla julkaistavassa laajassa ilmiöartikkelissa.
Jotta kotimaassa tehtävä työ lajin eteen jalostuisi 2020-luvun arvokisoissa mitaleiksi, Yle Urheilun artikkeliin haastattelemat asiantuntijat pitävät äärimmäisen tärkeänä, että uusi sukupolvi kartuttaisi lähivuosina kullanarvoista kansainvälistä kisakokemusta.
Tämä tekijä loistaa toistaiseksi Suomen kärkiheittäjillä poissaolollaan. Tilanne on kaukana ideaalista, jos kokemuspankkia kartutetaan ensi kertaa arvokisoissa. Koska Suomen ykköstoivot ovat iältään nuoria, kokemukset ulkomailla heittämisestä rajoittuvat vielä pääasiassa SUL:n edustustehtäviin, maaotteluihin ja Euroopan joukkuemestaruuskisoihin. Jatkossa omatoimisen matkailun kisojen perässä on lisäännyttävä.
On aivan eri asia räjäyttää pankki tutulla heittopaikalla kuin toistaa sama tuntemattomassa miljöössä. Viime vuosilta esimerkkinä käy keihään puolelta Oliver Helander.
Oma kasvutarinansa oli myös moukaritähti Olli-Pekka Karjalaisella, edellisellä aikuisten arvokisavoittoa juhlineella suomalaisella ei-keihäänheittäjällä. Vaikka Karjalainen heitti edelleen voimassa olevan alle 20-vuotiaiden ME:n 78,33 jo vuoden 1999 Kalevan kisoissa ja ylitti 80 metriä vuosina 2000–2004, kansainvälistä kisoista kertynyt oppimateriaali jalostui mitaliksi vasta Göteborgin EM-kisoissa 2006.
Jokainen voi käydä katsomassa Tilastopajasta, kuinka monta omatoimista kisamatkaa nuori Karjalainen ehti tehdä ulkomaille ennen lopullista läpimurtoaan kansainväliseen eliittiin. Tänä kesänä nähdyllä tulostasolla ainakin Kangas, Tervo ja Kosonen pääsevät koronapandemian hellitettyä testaamaan tasoaan muuallakin kuin tutussa ympäristössä. Vasta sen jälkeen on oikeasti mielekästä arvioida, mihin kenenkin rahkeet riittävät.
Lue lisää: