Hallitus esittää uutta lakia, jossa konkurssitilanteessa koronaepidemian takia peruuntunut pakettimatka tai siitä annettu voucher eli matkakuponki korvattaisiin kuluttajalle valtion kassasta.
Ideana on, että matkustaja ei joudu kärsimään matkanjärjestäjän varattomuudesta ja että rahojen palauttamisen vaihtoehtona olevat matkakupongit tuntuisivat turvallisilta. Matkakupongeista halutaan tehdä kuluttajille houkuttelevia.
Laki olisi väliaikainen ja kestäisi vuoden 2022 loppuun. Se on leivottu osaksi hallituksen viidettä lisätalousarviota, jossa kustannuksiksi arvioidaan 2 miljoonaa euroa tänä vuonna ja 3 miljoonaa ensi ja sitä seuraavana vuonna.
Jos kaikki menee metsään ja huonoimman skenaarion mukaan koko matkailuala kaatuu konkursseihin, rahaa palaa palautuksina 22,5 miljoonaa euroa. Rahat voisi hakea Kuluttaja- ja kilpailuvirastosta (KKV).
Matkailuala tyrmistyi
Nopeasti ajateltuna esitys kuulostaa kuluttajan kannalta hyvältä. Matkaan pannut rahat ovat aina turvassa.
Matkailualan mielestä lakiesityksessä on moni asia pielessä.
– Ei olla kauhean tyytyväisiä. Kyllä se oli aika tyrmistyttävä lakiesitys, kun näimme sen ensimmäisen kerran. Ihan oikeastiko otetaan jo lähtökohdaksi se, että yritykset menevät nurin ja ainoa asia, josta valtio on kiinnostunut on kuluttajien suojaaminen, Suomen matkailualan liiton (SMAL) toimitusjohtaja Heli Mäki-Fränti sanoo.
SMAL:in antama asiantuntijalausunto lakiesityksestä on karu:
"Mitään suoraa alakohtaista tukea matkatoimistoille ei Suomessa, päinvastoin kuin monessa muussa jäsenvaltiossa, ole kuitenkaan otettu käyttöön. Kaikista niistä vaihtoehdoista, joita komissio on suosittanut koronaepidemian erityisen voimakkaiden haittavaikutusten piiriin kuuluvalle toimialalle ja joita esityksen mukaan kerrotaan puntaroidun, on valittu ainoana se, että valtion varoista korvataan matkustajalle maksusuoritukset peruuntuneista matkoista, jos matka on peruutettu koronaepidemian vuoksi ja matkanjärjestäjä on ajautunut konkurssiin. Tässä vaihtoehdossa hyväksytään ja jopa pidetään todennäköisenä matkatoimistoalan yritysten konkurssiaaltoa, joka olisi voitu ja vielä nytkin voitaisiin estää, jos alalle suunnattaisiin sen kipeästi tarvitsemaa tukea. Ainoaksi valtion vastaantuloksi jää esityksen nojalla se, että matkustajien maksunpalautukset hoidetaan valtion toimesta matkanjärjestäjän konkurssitilanteessa. Yritysten näkökulmasta tätä ei voida katsoa alan tukitoimeksi."
Matkapakettidirektiivissä on valuvika
Mäki-Fränti pitää esitystä "tyhjänä kirjaimena", koska siinä väitetään muuta kuin mikä on jo ollut alan käytäntönä.
– Koemme sen, että väitetään matkakuponkien nyt tulevan vakuuden piiriin melkein huijauksena alaa kohtaan. Yritykset ovat maksaneet niistä vakuudet ja ne ovat jo olemassa. Nyt yhtäkkiä väitetään tässä lainsäädännössä, että ne eivät ole olleet aikaisemmin suojattuja.
Mäki-Fräntin mukaan hyvää on se, että vakuuksiin kiinnitetään nyt huomiota, sillä euroopanlaajuisessa matkapakettidirektiivissä on koronan kannalta moka: matkan peruuntuminen korvataan viranomaisille maksetuista vakuuksista nimenomaan silloin, kun matkanjärjestäjä tekee konkurssin. Sen sijaan nyt on ollut kyse koronapandemian aiheuttamista perumisista, eikä vakuuksia ole voinut käyttää.
Matkakupongit houkutteleviksi vain pakolla
Uusi laki ei hänen mielestään myöskään tuo helpotusta matkakuponkien kautta. Ne ovat edelleen vaihtoehtoinen tapa korvata peruttu matka eikä niitä ole käytetty kuin alle viidenneksessä palautuksista.
– Mitä kalliimpi matka, sen todennäköisemmin ihmiset haluavat rahat takaisin. Nyt lakiesityksessä yritetään tehdä matkakupongeista houkuttelevia. Me kuitenkin tiedämme, että ne eivät ole houkuttelevia.
Mitä sitten pitäisi tai olisi pitänyt tehdä?
Mäki-Fränti kertoo esimerkkinä 13 EU-valtion hankkeen, jossa ne muuttivat lakejaan väliaikaisesti siten, että matkustajille korvattiin matka vain ja ainoastaan matkakupongilla. Yritysten ei kriisissä tarvinut tyhjentää kassaansa ja joutua konkurssin partaalle.
Matkakuponki taas toimii kuluttajalle maksuvälineenä tietyn ajan. Jos sitä ei käytä, sen voi rahastaa myöhemmin. Suomi ei tällaista poikkeusta tehnyt, vaan rahojen palauttaminen säilyi ensisijaisena keinona.
Suora tuki tarpeen
Lisäksi hänen mukaansa olisi voinut perustaa jonkinlaisen rahaston, josta palautuksia olisi voinut lainata. Parasta olisi ollut suora tuki matkailualalle ravintoloiden tapaan, sillä rajojen sulkeuduttua koko matkailubisnes pysähtyi kuin seinään.
Tukea on saatu SMAL:in mukaan todella vähän ja se on osunut vain harvoille. Laaja tuki olisi nyt puitavan lakiesityksen mukaan näyttäytynyt yhden toimialan valtiontukena, joka taas olisi pitänyt jumpata Euroopan komission kanssa.
Mäki-Fräntin mukaan matkailuryitykset ovat kaikesta huolimatta sinnitelleet olosuhteisiin nähden hyvin vielä tähän asti. Mutta kohta on odotettavissa rytinää.
– Lomautusten 200 päivän raja tulee pian vastaan ja silloin työtekijä voi irtisanoutua siten, että sitä käsitellään kuin työnantaja olisi irtisanonut. Alalla on paljon pitkiä työsuhteita ja irtisanomisajan palkka voi olla kuusi kuukautta. Niihin voi moni kaatua, kun lomarahojenkin kanssa oli jo vaikeuksia.
Lomautusrajaa pitäisi Mäki-Fräntin mukaan pidentää, jotta konkurssiaallolta säästyttäisiin.
Kuluttajavirasto huolissaan tasavertaisuudesta
Uusi lakiesitys ei ole ongelmaton Kuluttaja- ja kilpailuvirastonkaan mielestä. Se kiinnittää omassa asiantuntijalausunnossaan huomiota kuluttajien yhdenvertaisuuteen.
KKV:n mukaan asiakas, jolla olisi saatavia konkurssiyrityksestä, olisi suojattu. Samaan aikaan maksukyvyttömän, mutta toimintaansa jatkavan yrityksen asiakas ei saisi rahojaan – ei yritykseltä, ei yrityksen KKV:lle maksamista takuurahoista eikä valtion kassasta.