Hiilinielut eli esimerkiksi metsät ovat toistaiseksi ainoa keino, jolla ihmiskunta pystyy poistamaan ilmastonmuutosta aiheuttavaa hiilidioksidia ilmakehästä.
Siksi EU:ssakin on jo vuosia tahkottu kasaan asetusta, jolla eri maiden hiilinieluja ja niiden kehitystä valvotaan. Niin sanottu LULUCF-asetus näyttää jäävän kuitenkin löperöksi yritykseksi huomioida hakkuiden nieluvaikutukset, sanoo komission asettama riippumaton asiantuntija, Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio.
– Ilmasto-ohjaussignaali jää tosi heikoksi. Tosi pieni osa hakkuiden nielua pienentävästä vaikutuksesta tulee tällaisen tilinpidon piiriin, niin että sillä olisi jotain ohjaavaa vaikutusta. Tältä tämä hyvin vahvasti näyttää, Soimakallio sanoo Ylelle.
Jotta asetuksella olisi merkittävästi vaikutusta EU:n ilmastopolitiikkaan, vertailutasot tulisi asettaa siten, että ne luovat vahvemmat kannustimet säilyttää ja lisätä nieluja.
Asetuksen vertailutasot on asetettu siten, että voidaan jopa lisätä hakkuita (vähentää nieluja) ilman, että maa joutuisi löytämään korvaavia nieluja tai vähentämään päästöjä muualla. Vasta tietyn tason ylittävien hakkuiden nielua pienentävä vaikutus tulee merkitykselliseksi laskennassa.
– Tiedämme, että hakkuut pienentävät nielua, joten meidän täytyisi oikeastaan laskea kaikki hakkuiden nielua pienentävät vaikutukset. Muuten laskemme puun käytön täysin hiilineutraalisti, ja se ei luonnontieteellisesti sitä ole, Soimakallio sanoo.
Asetuksen tarkoitus on ollut, että EU-alueen hiilinielut säilyvät, eikä niitä pienennetä.
– EU-tasolla näyttäisi siltä, että hiilinieluja on mahdollista pienentää (siitä vertailukauden tasosta) aika reippaastikin. Se tarkoittaa EU:n ilmastopolitiikan näkökulmasta sitä, että kunnianhimon taso heikkenee.
Hiilinielut nyt isompaan osaan?
Viime ja tällä viikolla julki tulleiden EU:n tiukempien ilmastotavoitteiden myötä, myös hiilinielujen tavoitetta olisi tarkoitus kiristää.
EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen esittää uudeksi vuoden 2030 ilmastotavoitteeksi vähintään 55 prosentin vähennystä verrattuna vuoden 1990 päästötasoon. Viime viikolla medialle vuodetun ehdotuksen mukaan varsinaisia päästövähennyksiä olisi tarkoitus tehdä 52 prosenttia ja kolme prosenttia siitä tulisi hiilinielutavoitteen kiristämisestä.
– Tuo kolme prosenttiyksikköä tarkoittaisi ymmärtääkseni noin 150 Mt CO2 EU-tasolla, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin se määrä, minkä verran metsien vertailutasot jäävät vertailukauden nieluja alhaisemmaksi, Soimakallio sanoo.
Paljonko metsiä sitten hakataan ja pieneneekö nielu?
EU:n komissio antoi kesällä oman alustavan ehdotuksensa hiilinielujen vertailutasoista kaudelle 2021-2025. Vertailutaso on asetuksen kriteereihin perustuva laskennallinen hiilinielujen taso, jota vasten verrataan kauden toteutuneita hiilinieluja.
Suomi on yksi niistä maista, joilla on ollut suuria vaikeuksia saada hiilinielujen laskentamalli näyttämään toteutuneilla hakkuilla toteutunutta nielua. Luonnonvarakeskus Lukessa on tehty laskentamallille monenlaista kalibrointia, kuten he itse toimenpidettä nimittävät.
– Tähän kalibrointiin on ihan yksiselitteiset ohjeet. Teimme sen komission virkamiesten kanssa yhdessä ja heidän näkemyksen mukaan loppujen lopuksi, sanoo Luken apulaisprofessori Aleksi Lehtonen.
Saaga vertailutasojen kanssa on ollut täynnä erilaisia käänteitä: Professorit ovat varoittaneet, että veronmaksajat joutuvat sellutehdasbuumin maksajiksi, Luke on korjannut pieleen menneitä laskelmiaan ja laskelmissa on väitetty käytetyn väärää korkokantaa.
Soimakallio ihmettelee edelleen komission teknisessä arvioinnissa käytössä olleiden tietojen perusteella Suomen vertailutasolaskentaa.
– Metsänhoitokäytänteiden jatkuminen sellaisena kuin se oli vertailukaudella on asia, joka herättää ihmetystä. Uudistuskypsissä (=riittävän vanhoissa) metsissä näyttää Suomen esityksen mukaan siltä, että puuston määrä per hehtaari pienenee samalla, kun hakkuiden määrä per hehtaari kasvaa. Se herättää kysymyksiä, että kuinka hyvin toteutuneet metsänhoitokäytännöt jatkuvat vertailukaudelta, joka on kuitenkin asetuksen keskeinen prinsiippi. Hirveän vaikea ymmärtää, Soimakallio sanoo.
Lehtosen mukaan EU:n lainsäädäntö sanoo, että metsien vertailutaso tulisi määritellä jaksolle 2021-2030 siten, että metsiä hoidetaan kuten 2000-luvulla.
– Suomi on määritellyt metsänhoidon silloin pinta-alojen kautta, eli kuinka paljon on harvennus- ja päätehakattu. Näin Suomi on sen tehnyt, ja komission virkamiesten mukaan tämä on täysin linjassa lainsäädännön kanssa, Lehtonen sanoo.
Soimakallion mukaan laskelmien olettamuksia muuttamalla voidaan hyvin voimakkaasti vaikuttaa myös lopputulokseen.
– Suurin outous koko ajan on ollut se, että [laskelmissa] hakkuiden suhde pinta-alaan pysyy vakiona, mutta hakkuiden suhde puuston määrään kasvaa oleellisesti. Se herättää kysymyksen, että kuinkakohan hyvin siellä kuvautuu metsänhoitokäytänteiden jatkuminen samanlaisena vertailukaudesta sitoumuskaudelle, Soimakallio sanoo.
Luonnonvarakeskuksen mukaan asetus kyllä ohjaa metsien käyttöä. Toisaalta Lehtosen mukaan asetus ei määritä sitä, miten Suomi metsiään käyttää. Siinä voi ainakin olla suuriakin vuosittaisia vaihteluita.
– Meidän on pakko maankäyttösektorilla (metsät, maatalousmaat, turvetuotanto) miettiä päästövähennyksiä. Vaihtoehtona on se, että maksamme. Kyllä se tulee ohjaamaan. Monelle maalle nämä tavoitteet ovat kunnianhimoiset, Suomi mukaan lukien, Lehtonen sanoo.
Aluksi Suomi ehdotti EU:lle, että Suomessa voisi tehdä noin 83 miljoonan kuution verran metsien hakkuita vuodessa, eikä niiden hiilinielua pienentävää vaikutusta silti laskettaisi. Nyt Luken tekemässä korjatussa esityksessä hakkuutaso on 76-77 miljoonaa kuutiota vuodessa.
Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi se hakkuutaso, joka todellisuudessa toteuttaisi tämän kyseisen nielun. Vaikka Suomen edustajat ovatkin komission kanssa tämän tason nyt yhdessä määritelleet, Soimakallion mukaan metsiä ei kuitenkaan välttämättä voi hakata näin paljon saavuttaakseen vertailutason. Laskentamallissa oletetulla puuston kasvulla hakkuuvaraa on esitetyn vertailutason saavuttamiseksi Soimakallion mukaan oikeasti noin 70 miljoonaa kuutiota vuodessa.
– Kasvihuonekaasuinventaareissa puuston kasvun ja poistuman välisestä erotuksesta, nielun tasosta ja puutuotteiden nielusta päättelen, että noin 70 olisi sellainen taso.
Luken mukaan metsiämme voidaan hakata tässä mielessä enemmän.
– Hyvin karkea alustava arvio on, että ehkä 72-77 miljoonaa kuutiota. Toki yhden vuoden hakkuut voivat olla paljon suuremmat, jos ne ovat seuraavana vuonna alhaisemmat. Markkinat ohjaavat meillä hakkuita, eikä meillä ole mitään keinoja mikä rajoittaisi tällä hetkellä hakkuita, Luonnonvarakeskuksen Lehtonen sanoo.
Kansallisen metsästrategian mukaan metsiä voi tällä hetkellä hakata maksimissaan 80 miljoonaa kuutiota vuodessa. Jos tähän tähdätään, onko alempaa tasoa vaikea saavuttaa?
– Tämä on hankala kysymys, koska emme tiedä mikä on puun kysyntä, millaisia investointeja Suomeen on tulossa, miten paljon vanhoja tehtaita suljetaan, kuinka paljon puuta tuodaan Venäjältä, Lehtonen sanoo.
Entä riittääkö Suomesta puuta esimerkiksi uusiin sellutehtaisiin näiden nielukiintiöiden puitteissa?
– Sitä on mahdoton arvioida. Riippuu, poistuuko vanhoja tehtaita, Lehtonen sanoo.
Nyt Suomessa hakataan metsää alle 70 miljoonan kuution, pari vuotta sitten oltiin ennätyshakkuissa eli 78 miljoonassa kuutiossa.
– Jos hakkuiden taso olisi tuo ennätykselliset 78 miljoonaa kuutiota vuosi toisensa jälkeen, niin silloin ei uusia sellutehtaita mahtuisi ilman lisäkustannuksia, Lehtonen sanoo.
Toisaalta EU:n hiilinielupolitiikassa noudatetaan viiden vuoden tarkasteluväliä. Viiteen vuoteen mahtuu toisina vuosina enemmän ja toisina vähemmän nieluja pienentäviä hakkuita. Asetuksessa arvioidaan viiden vuoden keskimääräisiä nielutasoja.
Vertailutasoesitys tuo kuitenkin lisäkustannuksen, mikäli hakkuita on viiden vuoden tarkasteluvälillä poikkeuksellisen paljon.
– Jos [hiili]nielumme on vertailutasoa pienempi, joudumme kompensoimaan tekemällä päästövähennyksiä muualla tai ostamaan päästöoikeuksia, Soimakallio sanoo.
Sitä, ovatko metsät jatkossa pienempi vai suurempi hiilinielu kuin nyt, ei voi tietää.
– Riippuu ihan miten metsät kasvavat, paljonko metsiä hakataan, paljonko maankäyttö muuttuu, miten metsiä hoidetaan, millaista taimimateriaalia meillä on, kuinka hoidamme peltoja. Ilmastotavoitteet koskevat koko maankäyttösektoria. Se on niin monen asian summa, että sitä on mahdoton arvioida, Lehtonen sanoo.
Siitä eri laitosten tutkijat ovat kuitenkin samaa mieltä, että maankäyttösektorilla eli metsissä, soilla ja pelloilla on tehtävä päästövähennyksiä.
– Meidän täytyy lisätä nieluja ja vähentää päästöjä. Meillä on siellä monia eri keinoja, joita voidaan toteuttaa; voidaan rakentaa kannustinjärjestelmiä, jotka kannustavat maanomistajia toimimaan aikaisempaa vielä enemmän ilmastoviisaasti. Lehtonen sanoo.
Komissio vahvistaa hiilinielujen vertailutasot lokakuussa. Nyt esillä olevat luvut todennäköisesti pysyvät, koska Suomen edustajat ovat ne komission kanssa yhteistuumin sorvanneet.
Lue myös:
Suomen metsien hiilinielun vertailutasot arvioitu EU:ssa – Komissio julkaisi alustavat ehdotuksensa
Selvitys: Vaikka päästöjä vähennetään kaikkialla Suomessa, päästöt eivät vähene