Mitä kaikkea voittaminen jääkiekossa vaatii? Tuota kysymystä Topi Jaakola on pohtinut vuosikaudet. Ja kukapa jääkiekkoilija ei olisi.
Huippu-urheilussa on kyse voittamisesta. Kaikki toiminta tähtää viime kädessä siihen. Jokainen pelaaja, valmentaja ja joukkue miettii, miten yltää huippusuoritukseen, joka tuo toivotun tuloksen.
Jääkiekko on ottanut Suomessa isoja harppauksia ammattimaisempaan ja urheilullisempaan suuntaan reilun vuosikymmenen aikana. Fitness-aikakausi on nyt arkea lätkäjätkillekin. Harjoittelu, ravinto ja lepo on suunniteltu millintarkasti. Yksityiskohtia hiotaan pelaajien fysiikassa, taidoissa, pelin teknisissä ja taktisissa puolissa.
Jotain olennaista näyttää kuitenkin unohtuneen – tai jääneen ainakin selvästi vähemmälle huomiolle.
Suomen jääkiekkoilijoiden pelaajayhdistyksen (SJRY) ja Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) toteuttama tuore tutkimus kertoo, että lukuisat SM-liigapelaajat kärsivät stressistä. Joka viides kyselyyn vastannut pelaaja arvioi kärsineensä kuormituksesta, joka vaikutti hyvinvointiin negatiivisesti. Useampi kuin joka neljäs pelaaja kertoi, ettei hänellä ollut ketään, keneltä pyytää kauden aikana tukea ja apua. Suomessa pelaavien jääkiekkoilijoiden työhyvinvointia tutkittiin nyt ensimmäistä kertaa.
Työhyvinvointi. Olisiko se yksi olennainen tekijä voittamisessa? Jaakola havahtui miettimään sitä jo kymmenen vuotta sitten. Ensin hän tutki asiaa itsensä kanssa. Sitten puolustaja alkoi puhua aiheesta muillekin. Jaakola toi esiin eriäviä näkemyksiä siitä, mitä kaikkea pelaajan hyvinvointi vaatii, ja mitä kaikkea sitä kautta voi saavuttaa.
– Jääkiekkoyhteisö tarvitsee kehittyäkseen ja säilyttääkseen asemansa yhteiskunnassa tämän asian pohtimista. Kiekkoyhteisöllä, suurimpana lajina Suomessa, on mahdollisuus vaikuttaa tähän asiaan, Jaakola sanoo.
Lopulta Jaakolan aloitteesta syntyi tutkimus Kuormittavuustekijät, koettu stressi, työtyytyväisyys ja sosiaaliset tukiverkostot ammattilaisjääkiekkoilijan arjessa, jonka ovat Jaakolan kanssa tehneet KIHUn johtava asiantuntija Niilo Konttinen ja erikoistutkija Kaisu Mononen.
Jaakola on voittanut urallaan paljon. Hän on jääkiekon maailmanmestari ja nelikertainen Suomen mestari. Mitä kaikkea voittaminen vaatii, siihen kysymykseen Jaakola palaa toistuvasti.
– Minulle voittaminen tarkoittaa sitä, että kiinnitetään huomiota yksityiskohtiin. Ja silloin voittamisessa on kyse myös siitä, että kiinnitetään huomiota siihen, miten kaikki jaksavat. Ja kun niin tehdään, se johtaa aina parempiin tuloksiin, hän sanoo.
Jaakola on nähnyt työssään, mitä tapahtuu, jos työntekijä tai esimies kokee tulleensa kohdelluksi huonosti.
– Hän vähentää työpanostaan. Kaikkein yleisintä on sitoutumisen heikkeneminen työnantajaa kohtaan. Se on äärimmäisen loogista ja luonnollista.
“10 pisteen Jarnosta saadaan 20 pisteen Jarno”
Jos jääkiekkoilijalla on ongelmia tai puutteita pelaamisessaan, vaikeuksia lähestytään usein pelaajan ominaisuuksia aliarvioimalla. Tähän Jaakola on huipputasollakin törmännyt monta kertaa.
– Ajatellaan, ettei pelaaja joko yritä tai osaa riittävästi. Mutta kannattaisiko miettiä, miten sitä pelaajaa voisi auttaa. Jos näyttää siltä, että joku ei saa itsestään kaikkea irti, niin voisi miettiä, että miksi ei saa. Pitäisi selvittää, onko pelaajalla kaikki hyvin. Mitä pelaajalle kuuluu, miten pelaaja ihmisenä voi? Miltä tekeminen tuntuu?
Kulunut fraasi siitä, kuinka huipulla marginaalit ovat pieniä, pitänee paikkansa. Mutta kuinka usein tuota hokemaa on sovellettu työhyvinvointiin? Voisiko joukkueen etulyöntiasema muihin nähden tulla siitä, että työntekijöiden hyvinvoinnista huolehditaan mahdollisimman hyvin?
– Me kaikki pelaajat hypimme, harjoittelemme laukauksia, treenaamme mahdollisimman hyvin, olemme teknisesti ja taktisestikin aika samalla viivalla. Harva siellä jäällä keneltäkään karkuun luistelee. Väitän, että erot tulevat siitä, miten ihmiset voivat ja miten he pääsevät tilaan, jossa pelataan vaistojen varassa, Jaakola sanoo.
Hän kaivaa esimerkin yllättävästä paikasta.
– NASA on tutkinut paljon prosesseissa onnistumista ja tavoitteisiin pääsemistä. Siellä tultiin siihen tulokseen, että tärkein yksittäinen asia prosessin onnistumisen kannalta on ystävällisyys. Ja se on aika tyhjentävästi sanottu.
Avaruustutkimuslaitoksen tekemät johtopäätökset voi helposti soveltaa myös jääkiekkoon.
– 10 pisteen Jarnosta saadaan 20 pisteen Jarno, jos pidetään huolta Jarnon hyvinvoinnista. Sitä kautta se harppaus tapahtuu, Jaakola sanoo.
“Pitää olla maailma, jossa voi vain antaa mennä”
Ystävällisyys, ihmisistä välittäminen, työhyvinvointi. Kaikki kuulostaa yksinkertaiselta. Senhän voisi kuka tahansa konsultti käydä kertomassa vaikkapa lätkäjoukkueen pukukopissa. Hyvinvoinnin luominen ei kuitenkaan tapahdu yhtä nappia painamalla tai kuuden sadan euron tuntipalkalla. Se vaatii aikaa, sillä kaikki lähtee luottamuksesta.
– Luottamuksen saavuttaminen ryhmässä vie tutkimusten mukaan yleensä noin puoli vuotta, kunhan se ympäristö on turvallinen vastoinkäymisten ja onnistumisten läpikäymiseen. Jos luottamusta ja hyvinvointia ei rakenneta, voi haitallisista malleista eroon pääsemisessä kestää jääkiekkojoukkueessa vaikka koko runkosarjan ajan, siis Suomessa syyskuusta maaliskuuhun.
Jaakola esittää tukun kysymyksiä, joita jokaisen pelaajan ja valmentajan pitäisi pohtia.
– Mikä on pelaajan tehtävä? Pelaajan tehtävä on kehittyä. Mitä kehittyminen vaatii? Epäonnistumisia ja virheiden tekemistä, jotta oppii asioita, joita ei ennen osannut. Kaikki kehitys hidastuu, jos jokaisen virheen jälkeen täytyy käydä tunneskaala itseinhosta vihaan, jos epäonnistumiseen on liittynyt häpeää ja pelkoa. Oppimisen pitäisi tapahtua turvallisessa ympäristössä. Jos niin ei tapahdu, oppiminen viivästyy.
Turvallinen ympäristö on monella muullakin alalla huippusuorituksen elinehto. Jaakola löytää esimerkin taiteen puolelta.
– Suuri suomalainen näyttelijä Tommi Korpela on sanonut, että näyttelemistä opiskelevien täytyisi käydä katsomassa, miten Melrose esiintyy: miten he ovat lavalla ja esiintyvät. Olen itse päässyt näkemään Melrosen livenä. Siinä ei jää kenellekään epäselväksi, että ovatko nuo läsnä, osaavatko he tuon homman.
Aivan kuten näyttelijöiden tai muusikoiden estradilla, läsnäolo perustuu kaukalossakin luottamukseen. Siihen, että jokainen työyhteisössä uskaltaa tehdä asioita, ilmaista itseään vapaasti. Vailla pelkoa virheistä ja epäonnistumisista.
– Itselleni kiekkoilu on ilmaisumuoto, tapa ilmaista itseä. Lava ja estradi. Ja mikäli siellä ei ole täydellisesti läsnä, eikä uskalla toimia vaistojensa varassa, se välittyy tekemisestä. Pitää olla maailma, jossa voi vain antaa mennä. Sitä tunnetilaa kaiken toiminnan pitäisi tukea. Että saa olla utelias ja voi kohdata jotain, mitä ei ole ennen kohdannut, Jaakola sanoo.
Suomalaisella jääkiekolla on vielä pitkä matka siihen maailmaan, jossa voi vain antaa mennä. Kun neljännes SM-liigapelaajista ei saa kuormittuneisuuteen ja stressiin riittävästi apua, jää vaistojen varassa pelaaminen ja täydellinen läsnäolo haaveeksi.
Jaakola muistuttaa, että mitään täydellistä jääkiekkomaailmaa, jossa kaikki toimii hyvinvoinnin, luottamuksen ja ystävällisyyden ehdoilla, ei ole eikä tule. Mutta hän toivoo, että nämä asiat huomioitaisiin uuden tutkimuksen valossa entistä paremmin. Ja ymmärrettäisiin, että voittaminen, jota kaikki janoavat, on lähempänä siellä, missä ihmisten työhyvinvoinnista huolehditaan.
– Jääkiekkoilijan työssä sen tunnetilan luominen, että pelaajan kannattaa antaa kaikkensa, on elintärkeää. Silloin sitoutuu tunnollisesti rooliinsa.
Kun kaikki toimii
Syksyllä 2010 Jaakola pääsi tekemään työtään jääkiekkoilijana yhteisössä, jonka hän koki olevan alan edelläkävijä. Tuolloin hän siirtyi pelaamaan Ruotsin pääsarjajoukkue Luulajaan.
– Pelaajille kerrottiin avauspalaverista lähtien, että miksi tehdään ja miten tehdään. Ja se on opetuksen näkökulmasta aivan oleellinen asia, Jaakola kertoo.
Kaikki pelaajat olivat Luulajassa valmentajille tasa-arvoisessa asemassa. Kaikilta vaadittiin sama sitoutuminen. Ja mikä tärkeintä, kukaan ei ollut koirankopissa, eli ketään ei joukkueessa syrjitty. Yhteisössä pystyi työasioiden lisäksi keskustelemaan myös muista asioista vapautuneesti.
– Työnteko tuntui silloin aivan mahtavalta. Pelaajilla oli hauskaa tehdä töitä tehdessä ja arki tuntui merkitykselliseltä. Keskinäinen kilpailu ja työmoraali olivat todella korkealla tasolla. Jonas Rönnqvist on ollut urallani kenties vaativin, mutta samaan aikaan reiluin valmentaja. Luulajassa oltiin edelläkävijöitä, lähes samalla tavalla kuin Suomessa Harri Hakkaraisen valmennusosaaminen on ollut edellä aikaansa.
Toinen oivallinen esimerkki löytyy viime keväältä. Jaakola pelasi kauden lopun Sveitsissä, Zürichin joukkueessa. Siellä hän huomasi, kuinka pienet yksityiskohdat voivat vaikuttaa työhyvinvointiin. Joukkueen valmentaja Rikard Grönborg antoi pelaajilleen pienellä eleellä tilaa.
– Hänellä oli tapana olla tulematta pelin jälkeen koppiin. Tämä oli mielestäni erinomainen osoitus johtamisesta. Hän osallistutti pelaajia pelin ja ilmapiirin kehittämiseen, antoi pukukopissa tilaa käydä juuri päättynyttä suoritusta läpi. Pelaajat nostivat hyvin avoimesti esiin asioita, joihin piti kiinnittää huomiota. Samaan aikaan Grönborg itse aloitti ottelun analysoimisen ja alkoi käydä läpi havaintojaan. Sen sijaan että olisi juuri ottelun päätyttyä, voimakkaiden tunteiden vallassa, yrittänyt valmentaa joukkuettaan. Usein heti pelin jälkeen voi olla vaikeaa löytää suorituksesta se oleellisin.
Silloin Jaakolalle valkeni jotain oleellista.
– Kun suhtautumista urheilijoita kohtaan halutaan kokonaisvaltaisemmaksi, on hyvä muistaa, että asiat ovat moniulotteisia, eikä kehitykseen ole yksinkertaista tietä. Prosessit ovat yleensä hankalia ja mutkikkaita.
Tärkein oppi on kristallinkirkas.
– Vain kohtaamalla asioita ja ihmisiä rehellisesti, voi aidosti tapahtua muutos.
Topi Jaakola ja Niilo Konttinen keskustelivat urheilijoiden hyvinvoinnista Jussi Paasin isännöimässä Urheiluhullut-ohjelmassa. Kuuntele keskustelu Yle Areenasta. Urheiluhullut maanantaisin Radio Suomessa kello 18.08.
Lue myös: