Venäjän presidentti Vladimir Putin vastaanottaa tänään maanantaina Sotšissa hankalan vieraan. Valko-Venäjää 26 vuotta johtanut Aljaksandr Lukašenka on maassaan ennennäkemättömien protestien kohde.
Lukašenka on ollut Kremlille vaikea ja omapäinen liittolainen, mutta Venäjän johto on tehnyt valintansa – tällä erää.
– Lyhyellä aikavälillä Venäjä tukee ehdottomasti Lukašenkaa. Olemme nähneet sen jo lähes kuukauden ajan. Venäjä asettui hänen puolelleen ja on avaintekijä hänen vallassa pysymisensä takana näiden laajamittaisten protestien aikana, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Ryhor Nizhnikau sanoo.
– Mutta he eivät ole varmoja, mitä tehdä hänelle pitkällä aikavälillä.
Nizhnikau pitää mahdollisena, että Venäjä voisi ajatella Valko-Venäjää ilman Lukašenkaa esimerkiksi parin vuoden päästä.
Venäjän johto ei erityisesti rakasta Lukašenkaa, mutta se ei ole valmis sallimaan protesteihin perustuvaa vallanvaihdosta läheisessä naapurimaassaan.
Sellainen voisi nimittäin luoda Kremlin kannalta vaarallisen ennakkotapauksen myös venäläisille.
Mitä Lukašenka voi tarjota Kremlille?
Suuri kysymys on, millaisen hinnan Venäjän johto vaatii tuestaan. Lukašenka voi lupailla Venäjälle vahvempaa liittolaisuutta ulkopolitiikassa, ennen kaikkea vastakkainasettelussa lännen kanssa.
Tähän asti Valko-Venäjän johtaja on tasapainottanut Venäjän vaikutusvaltaa lämmittelemällä aika ajoin suhteita länteen.
Nyt Lukašenka on esimerkiksi kyseenalaistanut läntiset tiedot venäläisen oppositiojohtajan Aleksei Navalnyin myrkytyksestä.
– Se on signaali, että me olemme nyt todella takananne, jos tosiaan haluatte, tutkija Ryhor Nizhnikau sanoo.
Valko-Venäjä voisi myös esimerkiksi tunnustaa Krimin liittämisen Venäjään ja Venäjän ylläpitämien Georgian separatistialueiden Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden.
– Se ei ole niin kiinnostavaa Moskovalle, se olisi lähinnä symbolista, Nizhnikau sanoo.
Venäjän johto toivoo, että Lukašenka alkaisi ottaa maiden integraation vakavasti. Tähän asti Lukašenka on laahannut jalkojaan maiden valtioliiton syventämisessä. Nyt hänen on ehkä taivuttava myönnytyksiin varmistaakseen Venäjän tuen.
– Jos Lukašenka osoittaa sitoutumista, Moskova voi ajatella, että hän on hyvä vaihtoehto pidettäväksi, Nizhnikau sanoo.
– Mutta Moskovassa on suuria epäilyksiä, että hän tosiaan tekisi niin. He ovat oppineet, että hän tuottaa heille aina pettymyksen loppujen lopuksi.
Lukašenkan kannalta kyseessä on kaksiteräinen miekka. Hän on pyrkinyt esiintymään Valko-Venäjän itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden takaajana. Liialliset myönnytyksen Venäjälle murentavat julkikuvaa.
Palkkasotilasepisodi hiertää
Venäjän valtapiirien epäluottamusta Lukašenkaan syvensi Valko-Venäjän presidentinvaaleja edeltänyt tapaus, kun Lukašenkan hallinto pidätti joukon venäläisiä palkkasotilaita.
Lukašenka oli luvannut kansalaisille suojella maata Venäjältä ja Wagner-ryhmän palkkasotilaiden pidätystä saattoi pitää osana hänen vaaliviestintäänsä. Se ei lopulta suuresti auttanut Lukašenkan vaalikampanjaa.
– Mutta Moskova otti sen äärimmäisen vakavasti. He ovat tottuneet erilaisiin diplomaattisiin ja taloudellisiin vastakkainasetteluihin Lukašenkan kanssa, mutta turvallisuus- ja puolustusyhteistyö on ollut pyhä lehmä molemmille maille ja niiden eliiteille, Ryhor Nizhnikau sanoo.
Lukašenkan uhkaus luovuttaa pidätetyt taistelijat Ukrainaan oli Kremlissä monille Lukašenkaa tukeville piireille se viimeinen oljenkorsi, joka rikkoi kamelin selän. Se todisti, että häneen ei voi luottaa.
Venäjä empii taloustukea
Valko-Venäjän talous on voimakkaasti riippuvainen halvasta venäläisestä maakaasusta ja öljystä.
Ryhor Nizhnikau arvioi, että Venäjän johto ei ole valmis menemään kovin pitkälle tukeakseen Lukašenkaa.
Tähän asti tuki on ollut lähinnä propagandaa ja neuvonantajia. Venäjä ei ole innokas tarjoamaan taloudellista tukea, jota Valko-Venäjä kipeästi tarvitsisi.
Nizhnikau arvioi, että Valko-Venäjä selviää tästä vuodesta, mutta ensi vuonna rahat uhkaavat loppua, kun maan olisi maksettava useita ulkomaisia lainoja.
Uutta lainaa tarvitsevan Lukašenkan vaihtoehdot ovat vähissä.
– Moskova itseasiassa hylkäsi hänen pyyntönsä lisälainoista vaikeuksissa olevalle Valko-Venäjän taloudelle. He sanoivat hänelle ei, Nizhnikau sanoo.
Venäjän johto kykenisi taloudellisesti pönkittämään Lukašenkaa, mutta se joutuu miettimään, olisiko se loppujen lopuksi viisasta rahankäyttöä.
– He tukevat häntä, hän saa voimansa takaisin ja sitten yrittää olla noudattamatta lupauksiaan, Nizhnikau kuvailee epäluuloja.
Toinen ongelma Kremlille on, että ajatus ulkomaisten hallintojen tukemisesta isoilla rahoilla ei juuri nyt nauti suurta suosiota kansalaisten keskuudessa.
Syy on yksinkertaisesti se, että taloudellinen hyvinvointi Venäjällä on vakavasti heikentynyt vuodesta 2014.
Valko-Venäjä ei ole mikään Krim, jonka miehitys nostatti voimakkaan kansallistunteen aallon ja pönkitti Putinin kansansuosiota.
Lukašenkan heikkous yllätti Kremlin
Nizhnikau arvelee, että protestien puhkeaminen yllätti Venäjän johdon.
– He halusivat heikentää Lukašenkaa vaalikampanjan aikana, mutta hän tuli kampanjasta niin heikkona, että he eivät odottaneet sitä. He tarvitsevat aikaa, heidän täytyy selvittää itselleen, miten hyödyntää tätä mahdollisuutta.
Venäjän valtiollisessakin mediassa esiintyi ennen nykyisiä protesteja hyvin kriittistä uutisointia Lukašenkasta.
Nyt meneillään on informaatiokampanja protesteja vastaan, mutta Nizhnikau uskoo, että ääni kellossa voi muuttua pian.
– Heti kun protestit ovat ohi, Venäjän viesti muuttuu ja siitä tulee varsin kova Lukašenkalle, Nizhnikau uskoo.
Nykyinen informaatiokampanja on suunnattu keskeisesti Venäjän omille kansalaisille. Viesti on, että vastaavilla protesteilla ei ole tulevaisuutta Venäjällä.
Nizhnikau pohtii, että Valko-Venäjän protesteilla saattaa olla psykologista vaikutusta venäläisten protestihenkeen.
Venäläiset ovat tavanneet ajatella, että valkovenäläiset ovat hiljaista väkeä, joka ei nouse puolustamaan oikeuksiaan. Venäläiset kokevat olevansa isonveljen asemassa suhteessa valkovenäläisiin.
– Jos jopa valkovenäläiset voivat tehdä tämän – kun me olemme isoja veljiä, parempia – miksi me istuisimme sohvillamme, me voimme puolustaa oikeuksiamme myös, Nizhnikau kuvailee.
Ukrainan skenaario epätodennäköinen
Nizhnikau pitää tässä vaiheessa epätodennäköisenä sellaista sotilaallista sekaantumista, jollainen nähtiin Ukrainassa. Valko-Venäjän tilanne on monin tavoin erilainen kuin Ukrainassa vuonna 2014.
Toisin kuin Ukrainassa, Valko-Venäjällä ei ole lähiaikojen näkymää lähentyä Euroopan unioniin.
Nizhnikau katsoo, että Venäjän johdossa myös on parempi tietämys Valko-Venäjästä kuin Ukrainasta.
Venäjä kuvitteli, että itäisen ja eteläisen Ukrainan asukkaat nousisivat joukolla tukemaan venäläisiä joukkoja vuonna 2014. Sitä ei tapahtunut.
– Nämä illuusiot ovat ohi, eikä Valko-Venäjästä ole samanlaisia illuusioita, Nizhnikau arvioi.
– Venäläiset ymmärtävät, että he olisivat äärimmäisen epäsuosittuja, jos he yrittäisivät miehittää tai sekaantua sotilaallisesti Lukašenkan puolesta.
Lukašenka varmisti vaihtoehtojen puutteen
Venäjän johdolle ongelma on, että tällä hetkellä heillä ei ole ketään nostettavaksi Lukašenkan tilalle. Siitä Valko-Venäjän itsevaltainen johtaja on pitänyt huolen.
– Lukašenka on äärimmäisen menestyksekkäästi puhdistanut Valko-Venäjän eliitin ja sen yläkerrokset kaikesta venäläisvaikutuksesta, Nizhnikau kertoo.
Hän arvioi, että venäläiset haluavat valmistella maaperää luodakseen hahmon, josta tulisi suosittu Valko-Venäjällä ja jota he voisivat kontrolloida. Siksi Venäjä myös tukee ajatusta perustuslain muutoksesta – se mahdollistaisi Lukašenkan kilpailijan kasvattamisen.
– Mutta tapahtuuko näin, siitä on paljon kysymyksiä.
Valko-Venäjällä enemmistö kansalaisista suhtautuu edelleen myönteisesti Venäjään historiallisista ja nostalgisista syistä, Nizhnikau arvelee.
– He uskovat vielä, että Venäjä toimii hyväntahtoisesti ja että loppujen lopuksi Moskova auttaa. Heillä on vielä näitä illuusioita, Nizhnikau sanoo.
Näkyvä ja varsin aktiivinen vähemmistö pitää Venäjää uhkana.
– He näkevät, että Venäjä ja Lukašenka juonittelevat keskenään pitääkseen hänet vallassa Valko-Venäjän suvereniteetin kustannuksella.
Venäjän tuki Lukašenkalle voi ajan myötä heikentää Venäjän imagoa maassa. Nykytilanteessa mielenosoittajien keskeinen kohde on yhä edelleen Lukašenka.
– Lisäksi Venäjän viesti on hyvin sekoittunut. Venäjä sanoo, että tuemme Lukašenkaa mutta se ei kuulosta ehdottomalta tuelta, Nizhnikau muistuttaa.
Aiheesta muualla:
Arkady Moshes ja Ryhor Nizhnikau, Ulkopoliittinen instituutti: Valko-Venäjä ilman Lukašenkoa: Miten siitä tuli realistinen skenaario 10.8.2020
Alexander Baunov, Carnegie Moscow Center: Domestic Geopolitics: Belarusian Protests and Russia’s Power Transition 1.9.2020
Dmitri Trenin, Carnegie Moscow Center: Game Over for Lukashenko: the Kremlin’s Next Move 17.8.2020
Aiheesta aiemmin:
Lukašenka Venäjän medialle: Olen saattanut jatkaa presidenttinä hieman liian kauan, mutten eroa 8.9.2020