Kymmenen vuotta sitten YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 193 osapuolta asettivat kunnianhimoiset tavoitteet vuodelle 2020.
Tänään tiistaina julkaistu YK:n jättiraportti puhuu uhkaavalla kielellä, sillä vain pieni osa näistä tavoitteista on käynyt vuosikymmenessä edes osittain toteen.
Joitakin valonpilkahduksiakin on, esimerkiksi ekosysteemejä uhkaavien vieraslajien torjunnassa maailmalla ollaan edetty.
Myös suojeltujen alueiden määrä on 10 vuoden aikana noussut lähelle 17 prosentin tavoitetta.
Matka on kuitenkin vielä pitkä, kun kuljetaan vuotta 2030 kohti. Ensi vuosikymmenellä maapallon pinta-alasta 30 prosentin toivotaan olevan suojeltua.
Valmistelut YK:n seuraavasta kansainvälisestä biodiversiteettisopimuksesta käynnistyivät jo viime vuonna.
Ympäristöneuvos Marina von Weissenberg kutsuu nyt pöydällä olevaa, valmistelujen pohjalta laadittua versiota sopimuksen 0,5-versioksi.
Se toimii pohjana, kun neuvottelut määrällisistä tavoitteista jatkuvat marraskuussa etäyhteyksillä.
Marraskuussa järjestetään myös ylimääräinen osapuolikokous, niin ikään etäyhteydellä, jossa käsitellään vain budjettiasioita.
Kaikki yksityiskohdat käydään lopulta läpi ensi vuoden maaliskuussa sopimuksen osapuolikokouksessa.
Von Weissenberg toimii Suomen pääneuvottelijana YK:n biodiversiteettisopimuksen neuvotteluissa.
Pöydällä nyt 34 eri tavoitetta ja päämäärää
Tänään julkaistussa Global Biodiversity Outlook -raportissa tarkasteltiin 20 Aichi-tavoitteen toteutumista. Tavoitteista vain kuusi oli toteutunut edes osin, eikä yksikään kokonaan.
Uutta sopimusta ajatellen pöydällä on nyt 34 erilaista tavoitetta, päämäärää ja mittaria.
– Tavoitteet ovat nyt päämäärältään erittäin tarkasti rajattuja. Tämä tekee neuvottelusta vaikean, mutta sopimuksesta seurannan ja valvonnan kannalta paljon tarkemman, von Weissenberg sanoo.
Von Weissenbergin mukaan uusien tavoitteiden pitää olla ennen kaikkea selkeämpiä kuin edellisten. Aiemmat Aichi-tavoitteet olivat hänen mukaansa hyvin löyhästi muotoiltuja.
Sanat kuten "edistää" tai "pyrkiä", eivät tuoneet muotoiluihin riittävää jämäkkyyttä.
GBO-5-raportti kertoi, ettei pehmeä ote edistänyt tavoitteiden toteutumista. Nyt laadittavaan sopimukseen halutaan enemmän tarkkuutta.
Numeeriset arvot 10 vuoden takaisissa tavoitteissa annettiin lähinnä rahoituksen tuplaamiselle ja suojelualueiden pinta-alalle kasvattamiselle. Näistä molemmat toteutuivat melko hyvin, verrattuna suurimpaan osaan tavoitteista.
– Nämäkään tavoitteet eivät ole olleet riittäviä pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviämistä, joten joudumme kiristämään niitä, von Weissenberg toteaa.
Von Weissenberg kiittää tiedeyhteisön panosta, sen ansiosta neuvotteluissa ymmärretään paremmin, mihin täytyy kohdistaa toimia ja saada lisää rahoitusta.
Esimerkkeinä nyt tapetilla olevista aiheista hän mainitsee taloudelliset kannustimet ja ennallistamistoimet.
– Suojelualueet itsessään eivät riitä, vaan meidän pitää katsoa myös, mitä tehdään niiden ulkopuolella.
Yksi merkittävä kysymys on myös se, miten yksityistä sektoria saadaan kannustettua entistä enemmän mukaan talkoisiin.
Entistä velvoittavampi sopimus?
Von Weissenbergin kanta on se, että nyt neuvoteltavasta sopimuksesta tehtäisiin entistä velvoittavampi.
Jäsenmailla on sopimuksessa vain kaksi velvoitetta: raportointi ja kansallisen strategian ja toimintaohjelman laatiminen. Velvoitteiden noudattaminen tai seuranta on kuitenkin jäänyt kansainvälisesti löyhäksi.
– Näissä neuvotteluissa yritämme saada tähän sopimukseen lisää jämäkkyyttä, Von Weissenberg toteaa.
Kansainvälistä sopimusta laadittaessa pitää myös huomioida eri maiden ja maanosien intressit.
Von Weissenbergin mukaan esimerkiksi Etelä-Amerikan ja Afrikan maille erityisesti rahoituskysymykset ovat olleet tärkeitä neuvotteluissa.
Esille ovat nousseet toiveet siitä, että länsimaat tukisivat enemmän esimerkiksi Amazonin sademetsän suojelua.
Monille Afrikan maille taas suuri kysymys neuvotteluissa on niin sanottu hyötyjenjakorahasto.
Lue myös: