Maun pelastaja

Tiloilta saadaan tietoa, mitkä lajit menestyisivät ilmaston muuttuessa, mutta myös ainekset artesaanileipään.

Pahkalan tila sijaitsee Joutsan Leivonmäellä. Se vaalii perinteitä kaikessa, myös vanhoissa lehmäroduissa.

Tilan isäntä Jari Leinonen innostui perinneviljojen viljelystä toissa kesänä.

Kasvihuoneessa on Arla-kauraa, joka tuli kauppoihin vuonna 1952.

Pohjoismaissa alkuperäisviljojen jyviä säilytetään geenipankissa Ruotsissa. Sieltä ne ovat vapaasti tilattavissa.

Leinosen pellolta löytyvä Pirkka-ohra oli ensimmäinen suomalainen mallasohra.

Osa perinneviljoista kasvattaa nykyisiä lajikkeita syvemmän juuriston. Ominaisuudesta on hyötyä ilmastonmuutoksessa.

Suomessa on hapanjuurileipureita, jotka suosivat vanhoja lajikkeita, kuten maatiaisvehnää.

Maatiaisviljoista saa vain neljäsosan modernien lajikkeiden sadosta.

Luomuviljely, maku ja leivontaominaisuudet tekevät niistä kuitenkin houkuttelevia leipureille.

Leinonen vei kesän pienen sadon syysvehnää ja syysruista Kangasniemelle puitavaksi.

Kangasniemellä sato puitiin Pekka Tommolan vuosimallin 1962 puimakoneella. Sitä ei oltu käytetty lähes puoleen vuosisataan.

Puimakoneessa Olympia-syysvehnää vuosimallia 1941.

Suomessa vanhoja perinneviljoja alettiin viljellä uudestaan laajemmin vasta kolme vuotta sitten.

Nyt maatiaisviljojen lisäysviljelyä harjoittaa jo kymmeniä tiloja.

Muissa pohjoismaissa perinneviljat ovat olleet jo pitkään arvostettuja.

Esimerkiksi Tanskassa alkuperäislajikkeet löydettiin uudestaan 20 vuotta sitten ja ne ovat leipureiden suuressa suosiossa.

Leinosen ensimmäinen puitu sato menee takaisin peltoon viljelysten laajentamiseen.