Pallo hallussa
Bettina Peltoniemi myöhästyy helposti futistreeneistä ja hermostuu, jos laukaus menee ohi. Peltoniemellä on ADHD, mutta se ei estä häntä pyrkimästä huipulle.
Joensuulainen Bettina Peltoniemi pelaa jalkapalloa naisten ykkösessä FC Hertassa.
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD näkyy pelikentällä monin tavoin.
Mutta ennen kuin päästään kentälle on syötävä hyvin.
Se on yksi urheilijan arkeen kuuluvista rutiineista.
ADHD:n takia monet rutiinit ovat Peltoniemelle vaikeita.
Keskittyminen herpaantuu helposti – ja syöminen keskeytyy monta kertaa.
Jo paikoillaan istuminen on usein ylivoimaista.
Tarkkaamattomuuden lisäksi ADHD:n keskeisiä oireita ovat ylivilkkaus ja impulsiivisuus.
Peltoniemi tunnistaa itsessään kaikki oireet.
Kymmenen telkkaria päällä ja kaikissa eri kanavat. Siltä tuntuu miun pään sisällä 24/7.
Pään sisäisestä myrskystä huolimatta Bettina Peltoniemen tavoitteena on edetä jalkapalloilijan uralla niin pitkälle kuin rahkeet riittävät.
Mitä se voisi tarkoittaa, sitä Peltoniemi ei osaa vielä sanoa.
Banaanikärpänen katkaisee ajatuksen.
Sitä paitsi tässäkin hetkessä on tarpeeksi.
Peltoniemi on somevaikuttaja, jolla on kymmeniä tuhansia seuraajia. Lisäksi hän opiskelee merkonomiksi ja liikuntaneuvojaksi.
Mutta nyt pitää rauhoittua ja kääntää ajatukset treeneihin.
Soittolistalla on Cheekiä ja motivaatiobiisejä.
Lähtö jää viime tippaan.
Peltoniemellä kesti monta vuotta oppia olemaan ajoissa treeneissä.
Se, että opin olemaan treeneissä ajoissa, on auttanut olemaan ajoissa myös muualla.
ADHD-urheilijoita kisaa maailman huipulla useissa lajeissa.
Valmennuksessa erityispiirrettä ei kuitenkaan aina osata ottaa huomioon.
Jokainen ADHD-urheilija on erilainen.
Yhteistä on, että usein elämän rytmittäminen ja rutiininomaiset harjoitukset teettävät töitä.
Omatoiminen treenaaminen on Peltoniemelle vaikeaa.
Toisaalta ADHD-urheilija saattaa uppoutua harjoitteluun.
Tällöin puhutaan hyperfokusoinnista. Huomio keskittyy treeniin ja kaikki muu ympärillä unohtuu.
Urheilijan ADHD vaatii valmentajalta kärsivällisyyttä ja tarkkaavaisuutta.
Esimerkiksi ohjeet menevät helposti ohi.
Valmentajan on huomattava, milloin urheilija on mukana ja milloin omissa maailmoissa.
Jos edessä on uusi ja vaativa harjoitus, päävalmentaja Jari Huotari käy sen Peltoniemen kanssa kahden kesken läpi.
Bettina Peltoniemi on hyökkääjä.
Hän on rohkea, lukee tarkasti peliä, uskaltaa mennä tilanteisiin ja tehdä ratkaisuja.
Ne ovat hänen ADHD-piirteidensä hyviä puolia.
Mutta jos veto epäonnistuu, voi koko peli olla pilalla.
ADHD-oireisten on usein vaikeaa sietää pettymyksiä.
Jos en onnistu, se oli siinä. Alan yliyrittää, roiskia ja sooloilla.
Tällöin Peltoniemi yrittää pysäyttää negatiivisen ajatuskehän.
Se epäonnistui. Se oli vain yksi juttu. Tämä on eri juttu. Tämä voi onnistua.
Futis on opettanut miulle kärsivällisyyttä ja toisten huomioon ottamista. Että aina ei ole vain mie mie mie.
Joskus Peltoniemen on vaikea lopettaa treenaamista.
Aivot käyvät ylikierroksilla, vaikka lihakset ovat puhki.
ADHD on hiton kuluttavaa henkisesti, mutta en vaihtaisi pois. Koska silloin minä en olisi minä.
Pitkälle päästääkseen on kuitenkin osattava pysähtyä.
Silloin on hyvä, jos joku välillä puhaltaa pilliin.
Tekijät
Julkaistu 20.9.2020 11:30