Kun Michael Elmgreen ja Ingar Dragset astuivat ensimmäisen kerran Espoon modernin taiteen museoon Emmaan, he tiesivät samantien, mitä tehdä.
– Inspiroiduimme heti Emman brutalistisesta betoniarkkitehtuurista. Poistimme pari seinää, maalasimme muutaman valkoisen viivan lattiaan, ja yhtäkkiä tämä alkoi näyttää ihan oikealta parkkihallilta, Ingar Dragset kertoo.
Parkkihalleilla on synkkä maine
Tanskalais-norjalainen, Berliinissä asuva taiteilijakaksikko Elmgreen & Dragset on hämmästyttänyt kansainvälistä taidemaailmaa jo neljännesvuosisadan ajan. Duon tavaramerkiksi on muodostunut leikittely näyttelytiloilla, joita he ovat pistäneet ronskilla kädellä täysin uuteen uskoon. Taidegalleriat ja museot ovat muuttuneet milloin kiireiseksi lentokentäksi tai potilaiden täyttämäksi sairaalaksi, milloin hylätyksi ja rapistuneeksi uima-altaaksi. Syy tähän on varsin yksinkertainen.
– Meidän mielestämme tavallinen näyttelytila – joka tyypillisimmillään edustaa valkoista kuutiomuotoa – on vähän tylsä juttu. Sellaisessa kaikki näyttelyt muistuttavat aivan liikaa toisiaan, Michael Elmgreen tarkentaa.
Parkkihalliksi muuttunut Emma luo kehyksen retrospektiiviselle 2020-näyttelylle, jossa on esillä kaksikon tunnetuimpia töitä vuosien varrelta. Tunnelmaa tihentää parkkihallien maine: siitä huolimatta, että parkkihalli on julkinen tila, siellä ei useimmiten viihdytä, eikä siellä mielellään vietetä pitkiä aikoja. Nyt sitten pitäisi viihtyä.
– Parkkihalli peilaa usein mielen pimeitä syövereitä, ja se esitetään elokuvissa paikkana, jossa ihmisiä murhataan ja raiskataan, ja jossa puuhataan laittomien asioiden, kuten huumekaupan parissa. Tämän näyttelyn kohdalla toivomme, että ihmiset viettäisivät täällä hieman enemmän aikaa ja löytäisivät ne kaikki pienet yksityiskohdat, joita olemme tänne ripotelleet, Ingar Dragset toteaa.
Ja yllättäviä yksityiskohtia Elmgreen & Dragsetin taiteesta todellakin löytyy. Arkinen realismi nyrjähtelee varsin usein päälaelleen ja paitsi naurattaa, herättää myös kysymyksiä.
Esimerkiksi Trap-teos (2020) näyttää ensilmäyksellä turkoosilta autolta, joka takaosa on hieman koholla. Tarkempi tutkiminen paljastaa, että takarenkaan alle on rutistumassa pikkuruinen hiiri, jonka tulipunaiset silmät hehkuvat kekäleinä valkoisen turkin uumenista. Tai oikeastaan ei voi sanoa, että hiiri olisi puristumassa auton alle, ehkä se vain voimailee ja pitää autoa koholla supervoimillaan.
Modern Moses -teos (2006) taas viittaa Raamatun tarinaan profeetta Mooseksesta, joka jätettiin pikkuvauvana oman onnensa nojaan Niilin rantakaislikkoon. Nyt pieni käärö on unohtunut pankkiautomaatin eteen. Voi vain aprikoida, miksi näin on käynyt: onko automaattiin tullut toimintahäiriö ja se on imaissut vauvelin äidin sisäänsä? Vai voiko automaatista nostaa rahan sijaan vauvoja?
Pronssinen kylmälaukku, jota ei voi kantaa
Kun katselee Elmgreen & Dragsetin 2020-näyttelyä, kiinnittää pakostakin huomiota siihen, että taiteilijapari hyödyntää teoksissaan varsin usein autoja.
– Olemme huomanneet saman asian itsekin. Auto on ollut koko modernin historian ajan progressiivisuuden symboli, joka liikkuu ja osoittaa tulevaisuuteen. Nykyisin auto kuitenkin viittaa ehkä enemmän menneisyyteen: siihen yhdistetään ympäristön saastumista, ja autoilu on edesauttanut planeettamme tuhoutumista, Ingar Dragset sanoo.
Elmgreen & Dragsetille auto on samanlainen esine kuten pronssiin valettu kylmälaukkukin eli Marbella Beach 21th June 1989 -veistos: arkinen asia, jonka arvo muuttuu, kun siitä tehdään taideteos. Vihertävä kylmälaukku painaa julmetusti, sitä ei voi kantaa eikä sen sisältä löydy eväsherkkuja. Sitä määrittää arvometalli.
– Haluamme hyödyntää esineitä ja asioita, joilla ei ole taiteellista arvoa tai joihin sitä ei yhdistetä. Jos valat arkisen esineen pronssiin tai liität sen toiseen kontekstiin, esineen merkitys muuttuu, ja ajattelet siitä uudella tavalla, Dragset jatkaa.
Arkiesineiden käyttö kertoo myös taiteilijakaksikon filosofiasta ja siitä, kenelle heidän näyttelynsä on suunnattu.
– Haluamme ja tykkäämme tehdä taidetta, josta katsoja voi nauttia ja saada elämyksiä ilman, että tarvitsisi olla ammatiltaan taidehistorioitsija. Meidän näyttelymme arvottuvat myös täysin katsojan tulkinnan mukaan: ihmisillä on erilaisia taustoja, eivätkä he ajattele asioista samalla tavalla. Toisinaan katsojat jopa tulkitsevat taidettamme paremmin ja fiksummin kuin me itse, Michael Emlgreen toteaa.
Paperi T osallistui videon tekoon
Emman 2020- näyttelyä varten Elmgreen & Dragset -kaksikko teki yhteistyötä myös rap-artisti Paperi T:n kanssa. Syntyi video, jossa Paperi T esittää puhelaulun keinoin tuntemuksiaan näyttelyn tematiikasta.
– Ehdimme tavata taiteilijoiden ja muun tiimin kanssa alkukeväästä Helsingissä, mutta seuraavalla viikolla alkoivatkin jo koronarajoitukset. Tästä seurasi yhteydenpitoa Zoomin ja sähköpostin kautta, mutta hauskasti sitä huomasi, että tällainenkin työskentelytapa on mahdollinen, Paperi T kertoo.
Lopputulosena syntyi pikemminkin pessimistinen kuin optimistinen teksti.
– Näyttelystä kylläkin löytyy paljon huumoria ja sitä on tehty pilke silmäkulmassa, mutta tekstiä sävyttää selkeästi tätä aikaa leimaava eristäytyminen.
Koronapandemiaan kurottaa myös näyttelyn nimi, joka viittaa monelle poikkeukselliseen, vaikeaan ja haasteelliseen vuoteen.
– Olemme käsitelleet töissämme aiemmin paljon yksinäisyyttä, vieraantuneisuuden tunnetta ja yhteiskunnan kelkasta putoamista. Ajatuksissamme on pyörinyt koronavirus ja siihen liittyvä eristäytymisen aikakausi: monet ihmiset kärsivät todella paljon, eikä heillä ole ympärillään sosiaalisia rakenteita, joiden avulla tästä tilanteesta voisi selvitä, Ingar Dragset sanoo.
2020-näyttelyn teoksia tekisi kovasti mieli kosketella, koska välillä unohtuu, että ne ovat osa taidenäyttelyä. Hiplailu ei tietenkään ole mahdollista, mutta löytyy näyttelystä yksi esine, jota saa jopa käyttää: vessojen edessä on täysin toimiva kondomiautomaatti.
– Olemme ehdottomasti seksin puolella. Ehkä automaatti markkinoi sitä, että parkkihalleissa pitäisi sekstailla enemmän, taiteilijat hymyilevät.
Elmgreen & Dragset Emmassa 17.01. 2021 asti.
Korjaus 26.9. klo 14:35: Taiteilijakaksikko on tanskalais-norjalainen, ei ruotsalais-norjalainen.