Jos maksat vaikka polkupyörästä, mutta saat tyhjän pahvilaatikon, olet joutunut petoksen uhriksi.
Jos petoksen tekijä tekee saman sadalle muulle ja laittaa petoksella saadut rahat kiertoon sadan veroparatiisifirman kautta, silloin hän pesee rahaa. Rahanpesussa häivytetään aina rikoksella hankittua rahaa.
Tästä on kyse myös Pankkien paperit -tietovuodon monessa epäilyttävässä tilisiirrossa.
Kuka kärsii rahanpesusta?
Pankkien papereissa on paljon tietoa siitä, kuinka talousrikoksilla kuten huijauksilla hankittua rahaa on pesty puhtaaksi. Pyramidihuijauksissa rahat viedään tavallisilta kansalaisilta rikollisille. Jos rahojen peseminen onnistuu, rikollinen nauraa koko matkan kohti pankkia.
Rikollista toimintaa harjoittavalle yhtiölle laittomat rahavirrat ovat myös huikea kilpailuetu, josta rehellinen yrittäjä ei nauti. Kilpailuetua voi hankkia myös laittomalla veronkierrolla.
Julkinen valta on tärkeässä roolissa
Suomen valtio elää verotuloilla ja olettaa kaikkien kansalaisten ja yritysten noudattavan sääntöjä. Samaan aikaan valtio ottaa liikekumppanikseen yrityksen, jolla on harvinaisen huono maine (siirryt toiseen palveluun) ja jota parhaillaankin tutkitaan korruptiosta.
Trafigura ei ole mikä tahansa yritys, se omistaa 30 prosenttia Terrafamen kaivosyhtiöstä, josta veronmaksajat omistavat 70 prosenttia. Meille tolkutetaan, että kuitit pitää pyytää, eikä remonttia saa teettää pimeänä, mutta me kaikki olemme välillisesti Trafiguran liikekumppaneita.
Vaikka Suomessa ei ole sellaista setelisalkkukorruptiota kuin Venezuelassa, meillä on omat tapamme katsoa pois.
Trafigurasta on tehty ilmoituksia epäilyttävistä tilisiirroista kymmenien miljardien eurojen arvosta. Ne eivät kuitenkaan liity yhtiön toimintaan Suomessa.
Osa vuodon paljastamista tilisiirroista liittyy räikeään poliittiseen korruptioon ja julkisten varojen suoranaisiin väärinkäytöksiin. Veronmaksajilta varastetut varat ovat pois palveluiden kuten terveydenhuollon järjestämisestä. Öljyrikkaan Venezuelan talous on romahtanut, mutta maan presidenttiä lähellä oleville liikemiehillä menee varsin mukavasti. (siirryt toiseen palveluun) Korruptio myös heikentää ihmisten luottamusta yhteiskuntaan.
Vaikka Suomessa ei ole sellaista setelisalkkukorruptiota kuin Venezuelassa, meillä on omat tapamme katsoa pois.
Missä raha, siellä valta
Kun Venäjä myy öljyä tai kaasuaan eurooppalaisille kuluttajille, leijonanosa rahoista kiertää veroparatiisiyhtiöiden kautta Venäjän presidentin Vladimir Putinin lähipiirin taskuihin.
Tietovuoto avaa näkymän Putinia lähellä oleviin liikemiehiin. Monet heistä, kuten Jokereiden päärahoittaja Vladimir Potanin, ovat tehneet satumaisen omaisuuden.
Kymmenien miljardien eurojen tilisiirrot veroparatiisiyhtiöstä toiseen eivät välttämättä ole rahanpesua. Ne kertovat kuitenkin karua kieltään siitä, kuinka keskittynyttä varallisuus on Venäjällä ja miten vikkelästi rahat siirtyvät paikasta toiseen.
Vladimir Putinin valtakaudella varallisuus on keskittynyt etenkin liikemiehille, jotka kuuluvat presidentin lähipiiriin.
Valtava omaisuus muuttuu myös vallaksi.
Vladimir Putinin aikakaudella Venäjä on siirtynyt autoritaariseksi maaksi, jossa oligarkit eli rikkaat liikemiehet on valjastettu palvelemaan myös valtion etuja.
Mutta ilmaiseksi he eivät sitä tee.
Voiko pankkeja syyttää rahanpesun ehkäisyn laiminlyönnistä?
Jokainen meistä saa aina välillä omalta pankilta postia, jossa pyydetään listaamaan ulkomaisia tulonlähteitä. Tämä on osa rahanpesun torjuntaa, joka on pankkien tehtävä.
Pankkimaailmassa rahaa tulee ja menee päivittäin valtavia summia. Pankeilla on selvät säännöt mitä pitää vahtia ja algoritmit tätä vahtimista tekemään.
Miksi sitten uutta rahanpesua koskevaa vuotoa tutkiessa tulee mieleen Jekyll ja Hyde?
Päivisin tohtori Jekyll on arvostettu ja hyvätapainen lääkäri. Iltaisin hänestä kuoriutuu kuitenkin hirviömäinen Mr. Hyde.
Kansainväliset pankit käyttäytyvät täsmälleen samoin.
Tietovuodossa on aineistoa 1800 miljardin euron arvoisista epäilyttävistä tilisiirroista. Pankit ovat raportoineet niistä Yhdysvaltain viranomaisille. Pankkien sisäinen valvonta siis toimii, tulkitsee esimerkiksi Suomen Finanssivalvonta.
Tämä on vain kolikon toinen puoli. Pankit ovat käsitelleet ne samat tilisiirrot, joita pankin omat työntekijät ovat pitäneet epäilyttävinä. Kuten sveitsiläisen kansalaisjärjestö Public Eyen tutkija Andreas Missbach sanoi Ylen MOT:n haastattelussa: “Näyttää siltä, että oikea käsi ei tiedä mitä vasen käsi tekee.”
Pankit vaikuttavat tekevän rahanpesuilmoituksia turvatakseen selustansa. Jos epäilyttävät tilisiirrot johtavat rikostutkintaan, ne voivat sanoa tehneensä velvollisuutensa.
Mutta ensin pankit ovat napsineet omat palvelumaksunsa päältä.
Pankkien puheet rahanpesun torjunnan tehostamisesta näyttävät myös osin teatterilta. Esimerkiksi brittiläinen HSBC maksoi vuonna 2012 miljardisakot rahanpesun takia. Pankki lupasi parantaa tapansa – mutta uuden tietovuodon perusteella näin ei todellakaan käynyt.
Mistä tietovuoto ei kerro?
Tietovuodossa mainittu summa eli 1800 miljardia euroa on epäilyttäviä tilisiirtoja. Osa tilisiirroista liittyy rikollisuuteen kuten korruptioon.
Mutta aineistossa on myös tilisiirtoja, jotka ovat vain epäilyttäviä. Tilisiirtoihin siis liittyy perinteisiä rahanpesun hälytysmerkkejä, kuten pöytälaatikko- ja veroparatiisiyhtiöiden käyttö, suuret ja toistuvat tilisiirrot tai rahoja siirretään tahoille, joita epäillään jo ennestään väärinkäytöksistä.
Tietovuoto ei anna kokonaiskuvaa epäilyttävän rahan liikenteestä maailmassa.
Pankkien on näistä tilisiirroista raportoitava viranomaisille, mutta viime kädessä oikeuslaitos päättää, onko joku taho syyllistynyt rikoksiin. Jos vuodosta löytyy jonkun yhtiön nimi, se ei vielä tarkoita, että yhtiö olisi pessyt rahaa.
Tietovuoto ei myöskään anna kokonaiskuvaa epäilyttävän rahan liikenteestä maailmassa. Vuodossa on noin 2100 epäilyttäviä tilisiirtoja käsittelevää raporttia eli kansankielellä sanottuna rahanpesuilmoituksia.
Pankit laativat vuosittain kymmeniä miljoonia rahanpesuilmoituksia. Edes jäävuoren huippu ei ole vielä näkyvissä.
