Kummastakin koirasta on lupa odottaa paljon, joko valjakon tai peräti lauman johtajaa. Alfred on tehnyt vaikutuksen viisaudellaan, Asseri taas koollaan ja lihaksillaan.
Nämä muoniolaisen koiratarhan siperianhuskyt pääsivät tällä viikolla aloittamaan vetotreenit ja valmistautumaan uuteen sesonkiin.
Mutta kukaan ei vielä tiedä, onko veljeksille luvassa tänä talvena pelkkiä pätkätöitä. Kaksivuotiaat nuorukaiset ovat lupaavan työuran alussa juuri, kun Lapin matkailu on ajautunut kriisin partaalle.
Koronarajoitusten takia ulkomaisten matkailijoiden tulo Suomeen on estymässä suurelta osin. Koirasafarien asiakkaista ulkomaalaisia on yli 90 prosenttia.
Miten koirien psyyke kestää sen, jos ne eivät pääsekään talvella vetämään valjakoita? Työttömyys aiheuttaa turhautumista ja saattaa purkautua tappeluina.
Kulut juoksevat ympäri vuoden
Rekikoiraopas Esa Pahkala valjastaa Alfredin ja Asserin omalle johtajakoiratreenille.
Vetäminen on rekikoirille luontaista, mutta vaikeampaa on opettaa malttia ja pysähtymistä.
Pahkala vastaa 46 koiran laumasta Torassiepin koiratarhalla, joka kuuluu Harrinivan matkailuyritykselle. Perheyritys on satsannut voimakkaasti kansainväliseen elämysmatkailuun ja sen osana moottorikelkka- ja koirasafareihin.
Yrityksen sata moottorikelkkaa voi hädän tullen jättää talveksi seisomaan, koiria ei.
Parin tuhannen asukkaan Muoniota ei näy valtakunnallisissa koronatilastoissa. Tartuntoja on ollut toistaiseksi alle viisi. Koronakriisi koskettaa silti kuntalaisia yhtä laajasti kuin koko Lapin matkailua.
Joillakin lappilaisyrityksillä koko bisnes on kiinni ulkomaisten matkailijoiden suosimissa koirasafareissa.
Jo pelkkä ajatus siitä, että koiria jouduttaisiin rahapulassa lopettamaan, on herättänyt suurta surua. Koirien aiheuttamat kulut juoksevat ympäri vuoden, mutta tulot ovat romahtamassa.
Turistit istuvat hotellissa, ei safarilla?
Häkkien välissä on aidattu pihamaa, jossa koirat aamuisin jaloittelevat vapaana. Samalla Pahkala siivoilee häkkejä, rapsuttelee koiria ja touhuaa niiden kanssa.
Ilmojen kylmetessä arktisten koirien energia lisääntyy. Ne ovat alkaneet kaivaa häkeissä kuoppia, joita Pahkala kilpaa täyttelee. Hän vaihtaa hoidokkiensa juomavedet ja ryhtyy sen jälkeen nikkaroimaan koppeja tai tekemään huoltotöitä.
Tänä syksynä Harrinivan toimitusjohtaja Niina Pietikäinen ei ole tiennyt, mitä kertoa esimerkiksi isolle ranskalaiselle matkanjärjestäjälle Suomen matkustusrajoituksista.
Joutuuko ranskalainen matkailija negatiivisesta testituloksesta huolimatta istumaan kolme päivää tiukasti karanteenissa ennen seuraavaa testiä?
Pietikäinen toivoo yhä, että paikalliset viranomaiset voisivat tulkita karanteenia väljemmin. Turvallisuudesta huolehdittaisiin tarkoin, mutta ulkomaisten matkailijoiden sallittaisiin osallistua esimerkiksi koirasafarille.
Pentuja ei nyt haluta lisää
Aamuverryttelyn jälkeen Alfred ja Asseri palaavat omaan häkkiinsä. Samaan pentueeseen kuuluva Alli menee takaisin muiden tyttökoirien luo.
Nämä koirat ovat Pahkalalle erityisen läheisiä, vaikka hän oikeastaan pitää kaikkia laumansa koiria perheenjäseninä.
Emo synnyttää yleensä pentunsa koiratarhassa, mutta Alfred, Asseri ja Alli syntyivät laatikossa Pahkalan kodissa. Hän on pitänyt niitä pennusta lähtien sylissään ja kasvattanut ne kokonaan itse.
Ne luottavat häneen vielä vahvemmin kuin tarhan muut koirat.
Uusien pentujen tuotanto on nyt keskeytetty ja koirien määrä vähenee myös luonnollisen poistuman kautta. Nämä ovat kuitenkin hitaita keinoja kulujen karsimiseen.
Harrinivan yritys omistaa reilut 500 rekikoiraa, kahdella eri tarhalla. Niiden hoito, ruoka, lääkintä ja muu ylläpito maksaa yli puoli miljoonaa euroa vuodessa.
Koirat ovat Pietikäisen mukaan heille yhtä tärkeitä matkailualan työntekijöitä kuin ihmisetkin.
Kukin vuorollaan lomautettuna
Ilmat ovat viilentyneet alle kymmenen asteen ja ilman kosteus on sopiva. On tullut aika aloittaa valjakoiden voimatreenit.
Kolmena päivänä viikossa Pahkala valjastaa lenkille 10–12 koiraa kerrallaan. Lunta ei Muoniossa vielä ole, joten hän asettuu reen sijasta mönkijään.
Mäissä hän hyppää pois kyydistä ja helpottaa tiiminsä taakkaa työntämällä.
Aluksi tehdään viiden kilometrin lenkkejä lihasten vahvistamiseksi kesän jälkeen. Sen jälkeen harjoitellaan kestävyyttä kasvattamalla matkaa asteittain.
Alfred ja Asseri ovat fyysisesti täysikasvuisia ja vetivät jo viime talvena Pahkalan lauman parhaat kilometrit.
Huskyjen pitäisi juosta parhaimmillaan sata kilometriä päivässä, että hyvät jalostusominaisuudet säilyisivät. Turistien kanssa valjakot ajavat enimmillään 50 kilometrin päiväretkiä.
Viime keväänä Pahkala pyyhki maaliskuun lopussa hikeä otsalta, sillä talvisesonki oli ollut yksi kiireisimpiä. Samaan aikaan hän oli rakentanut vaimonsa Alman kanssa Yli-Muonioon hirsitaloa.
Kausi päättyi hieman etuajassa koronapandemiaan.
Tämä syksy on ollut erilainen, koska Pahkala oli kaksi viikkoa lomautettuna. Lomautuksen aikana koiria hoiti Alma, joka myös työskentelee tarhalla rekikoiraoppaana. Nyt hänet on vuorostaan lomautettu, kuten yli puolet Harrinivan henkilökunnasta.
Koirien hoito on myös psykologiaa
Iltapäivän tärkein hetki on ruokailu. Treenikaudella Alfred ja Asseri ovat tottuneet siihen, että Pahkala aloittaa ruoan jakelun vasta pari tuntia liikuntanumeron jälkeen.
Huskyt syövät kuivamuonan lisäksi naudan-, sian- ja kananlihaa. Pahkala lisää rasvan määrää ravinnossa talvella ja kovilla pakkasilla.
Urheiluvalmentaja, ravitsemusterapeutti ja psykologi, hän kuvaa moninaista rooliaan koirien kasvattajana.
Jokainen koira on omanlaisensa persoona, joka kouluttajan on tärkeää tuntea.
Alfred esimerkiksi on kuuliainen ja hakeutuu ihmisten seuraan. Se saattaa hyvinkin edetä valjakon johtajaksi. Keulakoiran pitää olla myös sopivasti omapäinen, että osaa ajokäskystä huolimatta välttää uhkaavan vaaran.
Vahva Asseri taas käyttäytyy kuin yläkouluikäinen teini ja kuvittelee olevansa kaikkien pomo. Sen fyysisyys saattaa tehdä siitä iän myötä koko lauman johtajan.
Huskyista on tullut Lapin matkailun sympaattisia keulakuvia. Harrinivan turistit raportoivat joka talvi matkan päätteeksi, että juuri ne olivat loman kohokohta.
Jos ei Suomeen pääse, ei mennä poiskaan
Ulkomaisilta matkanjärjestäjiltä on tullut Harrinivaan kiihtyvästi peruutuksia. Toivoa ei ole silti menetetty kokonaan.
Jos ulkomaalaiset eivät pääse Suomeen, eivät suomalaisetkaan lähde ulkomaille. Norsusafarit vaihtuvat ehkä huskykyyteihin.
Harrinivassa on ryhdytty räätälöimään lyhyitä koiravaljakkoretkiä, joita voisi paremmin kaupata suomalaisille. Ulkomaalaiset käyvät erämaassa jopa viiden päivän safareilla.
Muutamat rekikoirayrittäjät ovat aloittaneet kummikoiratoiminnan. Kummiksi ryhtyvät osallistuvat koiran ruokakustannuksiin ja saavat vastineeksi esimerkiksi koiran kuvia ja kuulumisia tai vaikka ilmaisen valjakkoajelun.
Suomalainen koiranruokatehdas päätti puolestaan lahjoittaa rekikoirayrittäjille 15 000 kiloa ruokaa.
Pahkalalle koirat ovat elämäntyö ja intohimo. Hän haaveilee, että pääsisi tänä talvena ajamaan pidempiäkin valjakkoreissuja edes omaksi iloksi.
Lue myös: