Epävarmat saatavat ja huonot velalliset voivat olla jopa koko liiketoimintaa uhkaava ongelma yritykselle.
Osin tämän takia niin liikkeet kuin rahoittajat ovat usein herkkiä myymään saataviaan eteenpäin. Järjestämättömiä luottoja voidaan myydä esimerkiksi perintäfirmoille suurina erinä ja huomattavalla alennuksella. Useimpien saatavien osalta tämä on mahdollista.
– Saatavat on meidän oikeusjärjestelmässä yleensä siirrettäviä, ja voi sanoa myöskin että luottolaitostoiminnassa se on hyvin tavanomaista että saatavia siirretään, sanoo lainsäädäntöneuvos Katri Kummoinen oikeusministeriöstä.
Toisaalta velkojen siirrettävyys voi aiheuttaa ylimääräisiä ongelmia talousvaikeuksiin joutuneille.
– Isoin ongelma on se, että kun meillä muutenkin on taloudellisia sitoumuksia nykypäivänä ihmisillä aika moneenkin eri suuntaan, niin tämä osaltaan on luomassa siihen vielä omaa epäselvyyttään ja tämmöistä tietynlaista kaaosta, kertoo Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha A. Pantzar.
Periaatteessa osamaksuvelka, pikavippi tai jopa pankista otettu laina voidaan siirtää eteenpäin lähes kuinka monta kertaa tahansa uudelle velkojalle. Kun velan alun perin ottaneen elämä saattaa olla muutenkin haastavassa vaiheessa, ylimääräisiä mutkia ei yleensä tervehditä ilolla.
Lisäriesaa velkaongelmaisille
– Ihmisillä on vaikeampaa tietää että kenelle kulloinkin se mahdollinen velka loppujen lopuksi onkaan. Keiden kanssa pitäisi asioida, jos sen velan tai maksamatta jääneen laskun suhteen pitäisi neuvotella maksuaikaa tai jotain muuta vastaavaa, jatkaa Pantzar.
Nimenomaan toivon säilyttäminen ja ripeä ongelmiin tarttuminen ovat kuitenkin velkaongelmista pääsemisessä keskeisiä.
– Ja sitten siinä on kyllä se puoli että silloin kun tämä tilanne on epäselvä, niin se kyllä helposti luo tietynlaista toivottomuutta, ja ehkä vähän myös vaikeutta tarttua niihin asioihin ja edistää sitä omaa tilannetta, hän jatkaa.
Vaikka jo otettujen velkojen myymistä eteenpäin ei useimmiten voi estää, on lainsäädäntöneuvos Kummoisen mukaan etenkin kuluttajavelallisella oikeutensa.
– Velalliselle on ilmoitettava siirrosta ja velallisen oikeudet eivät saa siirron takia heikentyä. Jos esimerkiksi luottokorttivelka siirretään, kuluttaja voi esittää uutta velkojaa kohtaan samat vaatimukset, kuin mitä olisi lain nojalla voinut esittää alkuperäistäkin velkojaa vastaan.
Kummoinen korostaa, että kuluttajansuojalaki on monilta osin niin sanottua pakottavaa lainsäädäntöä. Se tarkoittaa sitä, että vastoin lakia toisin sopimalla ei voi kuluttajan oikeuksia heikentää.
Etukäteen sopimalla siirrot voisi estää - käytännössä harvinaista
Kuluttajille myönnettävät luotot pankeissa ja myös kaupoissa perustuvat useimmiten niin sanottuihin vakiosopimuksiin. Kuluttajan kannalta niissä on hyvää se, että kohtuuttomia ehtoja ei saisi olla.
Silti ehdot on syytä lukea ja ymmärtää ennen luottosopimuksen hyväksymistä.
Toisaalta, jos velanottaja haluaa ja velanantaja suostuu, on velkakirja mahdollista laatia niin, ettei velkasaatavaa voi myydä eteenpäin.
Tuolloin velkakirjassa todetaan, että velallinen maksaa velkansa vain velanantajalle, ei hänen määräämälleen.
Kyseessä on niin sanottu rektavelkakirja.
– Lainsäädännössä ei säädetä, milloin tällaista rektavelkakirjaa voi käyttää. Täytyy sanoa, että ylipäätänsä tämä rektavelkakirjan käsite on aika tuntematon. Rohkenisin jopa veikata, että jos keskivertojuristilta kysytään, niin harva edes tietää mikä rektavelkakirja on, Kummoinen arvelee.
Ilman lakiasioiden tarkkaa tuntemista on parempi olla laatimatta velkakirjoja, ainakin jos niiden merkitys on osapuolille huomattavan suuri. Oikeuskäytännössä kun yleisenä periaatteena on, että epäselvää sopimusta tulkitaan sopimuksen laatineen osapuolen vahingoksi.