Arki-ilta Vantaan Koivukylässä on aurinkoinen, koulupäivä on päättynyt. Nuoret ovat ulkoilemassa, harrastuksissa tai tekemässä läksyjä.
Nuoria puhututtaa selvästi viime aikoina esiin noussut teema: kouluväkivalta. Kytöpuiston koulussa tapahtui syyskuun puolivälissä pahoinpitely, jossa yksi oppilas loukkaantui. Havukosken koulun pihalla puolestaan 15-vuotias poika pahoinpiteli toisen pojan 11. syyskuuta kouluajan ulkopuolella.
- Toimittaja kävi Vantaan Koivukylässä tapaamassa paikallisia nuoria ja keskusteli kaikkiaan 19 nuoren kanssa. Suurin osa haastatelluista oli käynyt kyseisiä kouluja tai opiskeli niissä parhaillaan.
Vaikka väkivallan vakavuus yllätti nuoria, kiusaaminen itsessään ei tullut yllätyksenä: usea heistä on joko itse kokenut koulukiusaamista tai tuntee jonkun, jota on kiusattu. 17-vuotias Tapio Latvala kertoo omista kiusauskokemuksistaan, ja toteaa, että hänen olonsa helpottui vasta kun opettaja vaihtui.
– Sinulla ei ole ketään, johon luottaa. Onneksi minulla oli joitakin kavereita.
Puolestaan 15-vuotias Riina Törmä mainitsee, että hänen tuttujaan on kiusattu Kytöpuiston koulussa. Hän kaipaakin kouluissa nopeampaa puuttumista tilanteisiin.
– Luotetaan, että kyllä tämä tästä loppuu. Heti pitäisi ottaa järeämmät keinot käyttöön ja ilmoittaa vanhemmille, että he tietävät, miten heidän lapsensa käyttäytyvät. Niin se saadaan heti loppumaan, Törmä sanoo.
Hänen kaverinsa, 15-vuotiaat Jade Haapasaari ja Lauri Ojala ovat samaa mieltä.
– Äidilläni oli tosi vahvat ennakkoluulot Kytöpuiston koulusta. Siskoni kävi Rekolanmäen koulun ala-asteen, joten äiti toivoi, että minä menisin myös Rekolanmäen kouluun, Ojala sanoo.
Moni alueen nuori kokee, ettei kiusaamisesta puhuta riittävästi kouluissa. Uusimmistakaan vakavista tapauksista ei ole keskusteltu kaikissa opetusryhmissä.
Kytöpuiston ja Havukosken koulujen rehtorit eivät halua kommentoida Ylelle nuorten kertomia asioita. Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalokaan ei voi ottaa kantaa yksittäisten koulujen tilanteeseen.
Kalon mukaan Vantaalla jokainen koulu laatii oman hyvinvointikansion, jossa on suunnitelmat ja ohjeistukset kiusaamisen ja väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisemiseen. Tavoissa voi olla eroja, mutta kaikilla on tavoitteena nollatoleranssi: kiusaamista ei hyväksytä.
– Haasteena on, ettei aikuisten tietoon tule kaikki kiusaaminen, silloin on vaikea puuttua. Silloin, kun tiedämme, puutumme, Kalo sanoo.
Kalon kokemus on, että kouluista ollaan yhteydessä koteihin matalalla kynnyksellä, ja osa vanhemmista joskus ärtyykin siitä. Moni huoltaja kuitenkin ymmärtää, että yhteyttä otetaan pienistäkin asioista ja ottaa sen tosissaan.
– Meillä on opetusalan henkilöstöä yli 2 000. Toivon, ettei kukaan pidä liian korkeaa kynnystä, Kalo sanoo.
Hän painottaa, että Vantaalla on hoidettu asiat hyvin ja asianmukaisesti kaikissa kouluissa, sillä asiaa on tutkittu ja selvitetty.
Nuorisotalolla käyty pitkiä keskusteluja kiusaamisesta
Havukosken nuorisotalolla läheisten koulujen tapahtumat ovat näkyneet nuorten haluna keskustella kiusaamisesta. Joku nuorista on ottanut asian esille ja useampi on halunnut tulla mukaan, joten keskusteluista on voinut tulla pitkiäkin.
– Viime aikoina on puhuttu koulukiusaamisesta, mutta ei näistä uutisoiduista tapauksista vaan yleisesti. Yleensä nuoret kertovat mielipiteitään, fiiliksiään, omia kokemuksiaan ja aiempia tapahtumia, kertoo Havukosken nuorisotilan nuorisotyöntekijä Miranda Räty.
Rädyn mukaan kukaan ei ole halunnut tai pyytänyt kahdenkeskistä keskustelua.
Nuorisotyöntekijä Anton Kämperin mukaan suurin osa nuorista tulee talolle rentoutumaan ja harrastamaan. Nuorisotalolla voi pelata sisäsalipelejä sekä muun muassa pingistä, biljardia ja erilaisia digitaalisia pelejä.
– Nuoret tulevat tänne iloisin mielin. Olemme pyrkineet siihen, että nuta on helposti lähestyttävä paikka. Kohtaamme paljon nuoria, ja jos on murheita, annamme tukea ja autamme omalta osaltamme. Tärkeää on, että meitä on helppo lähestyä ja meille on helppo puhua.
Nuorisotalolla käy illan aikana eri-ikäisiä ja eritaustaisia nuoria pelaamassa ja juttelemassa: tunnelma on rento.
– Meillä on kaikkeen syrjimiseen nollatoleranssi. Puutumme matalalla kynnyksellä, tänne on helppo tulla ja kaikki voivat tulla, sanoo Kämper.
Nuorisotyöntekijät kohtaavat nuoria myös muualla kuin nuorisotalolla: Vantaalla jalkautuvaa nuorisotyötä tehdään säännöllisesti kaikilla alueilla.
Selkeää syytä ei ole – yleensä kiusaaja voi itse huonosti
Nuoret eivät osaa nimetä selkeää syytä kiusaamiselle. Osa kiusaa ulkonäöstä, esimerkiksi vaatteista, kengistä, kampauksesta, mistä tahansa. Useimmin kiusaaminen on heidän mukaansa henkistä: nimitellään, solvataan tai pilkataan. Toisinaan se voi kuitenkin olla myös fyysistä, esimerkiksi lyömistä, tappelemista tai potkimista.
Sosiaalisessa mediassa liitettiin pian Kytöpuiston väkivallanteon jälkeen tapahtuma maahanmuuttoon. Perusopetuksen johtaja Kalo kuitenkin kiisti kaikki etniset motiivit.
Myös Havukoskella jututetut nuoret kokevat, ettei kiusaamisen taustalla yleensä vaikuta alueen monikulttuurisuus, vaikka aina joukossa on myös rasistisesti suhtautuvia lapsia ja nuoria.
Jade Haapasaari kertoo, että häntä on kiusattu rasistisesti. Kaverit Lauri Ojala ja Riina Törmä ovat pahana tästä.
– Osa käyttää n-alkuista sanaa. Moni ajattelee, että se on vain sana, mutta ihmisten pitäisi oppia merkitys sanan taustalla, mitä siihen liittyy, Lauri Ojala sanoo.
Monet nuoret uskovat, että kiusaajalla on joitakin vaikeuksia omassa elämässään ja se purkautuu muiden kiusaamisena. Heidän mielestään kiusattu tarvitsee apua, mutta myös kiusaajan ongelmiin tulisi puuttua. Osa nuorista arvelee, että vaikeista oloista, esimerkiksi sodan keskeltä, tulleet koulukaverit purkavat välillä pahaa oloaan muihin.
Diakonissalaitoksen psykotraumatologian keskuksen sivuilla muistutetaan, että lasten vuodet sodan keskellä tai pakolaisleirillä voivat ilmetä myöhemmin esimerkiksi käytöshäiriöinä ja valtavana ahdistuksena.
Nuoret: Kiusaajan vaihdettava koulua, jos muu ei auta
Nuoret kokevat, että paras tapa ratkoa kiusaamistapauksia, olisi keskustella kaikkien osapuolten kesken. Mukana pitäisi olla kiusattu, kiusaaja, vanhemmat ja koulun edustajat. Osa tosin arvelee, ettei kiusattu ehkä uskalla kertoa kaikkea isomman porukan keskellä.
Suurin osa heistä on sitä mieltä, että kiusaajan on vaihdettava koulua, jos muu ei auta. Mikäli kiusattu vaihtaa koulua, kiusaaja etsii vain uuden uhrin.
– Asiat voi hoitaa puhumalla, ei tarvita väkivaltaa. Minusta pitäisi sopia. Jos jompi kumpi lähtee, niin kiusaaja, sanoo 16-vuotias Joa Leiman.
– Paras ratkaisu olisi, että asiat selvitettäisiin, eikä kenenkään tarvitsisi lähteä, sanoo puolestaan 16-vuotias Eeva Öystilä.
Nuoret pitävät tärkeänä, että kiusattu rohkenisi puhua tilanteestaan läheisille aikuisille tai edes kavereilleen.
– Osa pelkää, että tilanne vaan pahenee eikä puhu, sanoo Kerttu Partinen.
Hänen kaverinsa Mona Partanen vetoaa myös vanhempiin, muihin aikuisiin ja kaveriporukoihin.
Lue myös:
Kysely: Uudellamaalla yläkouluissa koulukiusaamista eniten Askolassa, vähiten Hangossa