Moni suomalainen huippu-urheilija kaipaisi enemmän henkistä tukea ja mielen hyvinvointia tukevia palveluita. Vain joka viides Yle Urheilun kyselyyn vastanneesta olympialajien huippu-urheilijasta on tyytyväinen nykytilanteeseen.
“En saanut apua. Lajiliitossa ongelma noteerattiin kommentoimalla, että parempi fyysinen harjoittelu poistaa stressin ja mielenterveysongelmat.” (Mies, yksilölaji, olympiaedustaja, lopettanut)
Yle Urheilun lauantaina julkaistussa kyselyssä yli 70 huippu-urheilijaa kertoo kärsineensä uransa aikana mielenterveyden häiriöistä. Yle Urheilu lähetti kyselyn 2010-luvulla Suomea olympialaisissa edustaneille yksilö- ja joukkuelajien urheilijoille, näiden lajien arvokisaedustajille sekä maajoukkueurheilijoille.
Kaikkiaan kysely lähetettiin heinäkuussa 344 urheilijalle. Heistä 111 vastasi kyselyyn. Aktiiviurheilijoita oli 65 prosenttia ja uransa lopettaneita 35 prosenttia. Tulokset peilaavat tilannetta vuosina 2010–2020.
Kyselyn tarkoituksena oli selvittää suomalaisten huippu-urheilijoiden henkistä hyvinvointia ja mielenterveyttä. Urheilijoilta kysyttiin myös avun hakemisesta ja Suomessa heille tarjolla olevista mielenterveyden palveluista. Tavoitteena oli kuulla urheilijoiden omia kokemuksia ja madaltaa kynnystä puhua henkisistä vaikeuksista, koska mielenterveyden häiriöihin liittyy usein ennakkoluuloja ja kielteisiä mielikuvia.
Vastausten perusteella osa huippu-urheilijoista jää yksin selviytymään ongelmistaan.
Kaikkiaan 71 prosenttia mielenterveyden häiriöitä ja niiden oireita kokeneista olympialajien huippu-urheilijoista oli hakenut apua ongelmiinsa. Vajaa kolmannes ei ollut hakenut apua.
Urheilijat hakivat apua eniten psyykkiseltä valmentajalta tai mentaalivalmentajalta sekä perheeltä ja ystäviltä. Alle puolet vastaajista oli turvautunut terveydenhuollon ammattilaisiin, kuten lääkäriin tai psykologiin. Noin kolmannes oli kääntynyt valmentajan tai joukkuekavereiden ja kilpakumppanien puoleen. Huippu-urheilun kattojärjestö Olympiakomitealta apua olivat hakeneet yksittäiset vastaajat.
“Perhe ei osannut auttaa, kuunteli kyllä. Valmentaja ei osannut auttaa, etääntyi ja oli useamman kerran pitkiä aikoja tavoittamattomissa hädän hetkellä.“ (Nainen, yksilölaji, olympiaedustus, lopettanut)
Kyselyn mukaan huippu-urheilijoiden mahdollisuudet saada apua henkisiin vaikeuksiinsa vaihtelivat. Jotkut urheilijat kokivat olevansa eriarvoisessa asemassa ja vertasivat tilannettaan toisten lajien edustajiin, joille apu oli heidän mukaansa järjestynyt helposti. Moni vastaaja kertoi saaneensa apua vasta sitten, kun hankki ja maksoi sen itse.
“En ole kohdannut suomalaisessa urheilujärjestelmässä riittävän ammattitaitoista, huippu-urheiluymmärrystä omaavaa psykologia.” (Mies, yksilölaji, olympiaedustus, lopettanut)
“Sain tarvitsemaani apua heti. Minulle hoidettiin terapeutti, jonka luona pystyin käymään viikoittain.” (Nainen, yksilölaji, olympiaedustaja, aktiivi)
“Sain omalla kustannuksellani psykologin apua.” (Nainen, joukkuelaji, maajoukkue, aktiivi)
Jotkut vastaajista kertoivat, että heidän avunpyyntönsä eivät auttaneet.
“Koin ettei minua uskottu, vaan pidettiin heikkona ja näin en soveltuisi joukkueen toimintakulttuuriin. Juttelin joukkueen mentaalivalmentajan kanssa ja kaikki tieto meni suoraan päävalmentajalle hänen kauttaan.“ (Nainen, joukkuelaji, olympiaedustus, aktiivi)
“Lajiliitto ja olympiakomitea suhtautuivat vähättelevästi.” (Mies, yksilölaji, olympiaedustaja, aktiivi)
Moni urheilija ei tiedä, mistä apua saa
Kyselyyn vastanneista olympialajien huippu-urheilijoista 41 prosenttia oli sitä mieltä, että mielenterveyden palveluita ei ollut tarjolla heille riittävästi. Lähes yhtä moni ei osannut sanoa oliko palveluita riittävästi. Vastaajista vain joka viides oli tyytyväinen nykytilanteeseen.
“Suomessa avun hakeminen on ollut haastavaa, mutta ulkomailla urheillessa oli helpompaa löytää urheilupsykologi ja puhua asiasta avoimemmin. Suomessa en oikein tiedä, mistä saada urheilijana säännöllisesti apua psyykkisiin ongelmiin sellaisella hinnalla, johon olisi varaa.” (Nainen, joukkuelaji, olympiaedustaja, aktiivi)
Urheilijat arvioivat kyselyssä seurojen, kansallista toimintaa pyörittävien lajiliittojen, alueilla toimivien urheiluakatemioiden ja huippu-urheilusta vastaavan Olympiakomitean palveluita.
Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö tukee tukiurheilijoidensa psyykkistä valmennusta. Tukiurheilijat ovat opetus- ja kulttuuriministeriön apurahaa saavia suomalaisia kärkiurheilijoita. Tänä vuonna opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi yhteensä 244:lle talvi- ja kesälajien urheilijalle verottoman urheilija-apurahan. Tukiurheilijoita on auttanut huippu-urheiluyksikössä urheilupsykologi Hanna-Leena Ronkainen. Hän ohjaa yhdessä lääkäri Maarit Valtosen kanssa urheilijoita eteenpäin eri paikkakuntien terveydenhuollon henkilökunnan luokse.
Urheilijoita ohjataan olympiakomiteasta myös urheiluakatemioihin. 19 eri puolilla Suomea olevaa akatemiaa auttaa urheilijoita yhdistämään koulunkäynnin ja huippu-urheilijaksi kehittymisen. Olympiakomitean mukaan urheilijan tukena on niissä eri alan asiantuntijoita, kuten esimerkiksi fysioterapeutteja, fysiikkavalmentajia, lääkäreitä ja psyykkisiä valmentajia.
Moni kyselyyn vastanneista urheilijoista ei kuitenkaan tiennyt onko mielenterveyden palveluita näissä järjestöissä tarjolla.
Olympiakomitean ja urheiluakatemioiden palveluista ei tiennyt liki puolet vastajista. Lajiliittojen palveluista ei tiennyt kolmannes urheilijoista.
Sen sijaan urheilijat tiesivät parhaiten oman seuransa tilanteen. Vajaa 70 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että seuroissa ei ole tarjolla mielenterveyden palveluita.
“Ei ole ollut tietoa, mihin mennä puhumaan, kun silloisen valmentajan kanssa en halunnut.” (Mies, yksilölaji, olympiaedustaja, aktiivi)
“Uskon että palveluita olisi tarjolla, mutta en tiedä mitä kautta lähestyisin tai mitä se maksaa. Rahat ovat tietenkin urheilijana tiukassa, joten kaikesta on säästettävä vaikka avusta olisikin hyötyä. “ (Nainen, joukkuelaji, maajoukkue-edustaja, aktiivi)
Näin urheilijat haluaisivat korjata tilanteen
Osa kyselyyn vastanneista huippu-urheilijoista koki, että mielenterveyden häiriöt heijastuivat heidän suorituksiinsa kilpailuissa. Ahdistus, uupumus, masennus ja unihäiriöt olivat monelle arkipäivää jopa vuosien ajan. Esimerkiksi loukkaantumiset, epäonnistumiset kilpailuissa ja taloudelliset ongelmat olivat urheilijoiden mukaan syitä mielen järkkymiselle. Joka toinen mielenterveyden häiriöitä kokenut vastaaja oli harkinnut urheilu-uransa lopettamista henkisten vaikeuksien takia.
Urheilijoilta kysyttiin myös sitä, millaisia mielenterveyden palveluita Suomessa pitäisi tarjota huippu-urheilijoille. Liki kaikki kyselyyn vastanneet urheilijat toivoivat maksutonta urheilupsykologin tai psyykkisen valmentajan apua urheilu-uran eri vaiheissa ja ongelmien esiintyessä. Tapaamisista toivottiin säännöllisiä ja palveluita kaivattiin etenkin leirien ja tärkeiden kilpailujen yhteyteen.
“Toivoisin esimerkiksi pidempiaikaisten loukkaantumisten aikana, että seuralla tai liitolla olisi saatavilla ammattiapua urheilijalle.” (Nainen, maajoukkue, joukkuelaji, aktiivi)
“Matalan kynnyksen urheilupsykologi leireille ja kilpailureissuille olisi hyvä juttu. Henkiseen valmentautumiseen liittyvien keskusteluiden tulisi olla arkipäiväisiä ja välittömiä, rutiininomaisia asioita pitkin urheilijan urapolkua.” (Mies, yksilölaji, olympiaedustaja, lopettanut)
“Minua harmittaa, että maajoukkueemme mukana ei ole psykologia, koska siihen olisi iso tarve joukkueessamme. Uskon, että se auttaisi meitä menestymään paremmin.“ (Nainen, joukkuelaji, maajoukkue, aktiivi)
“Urheilija kokee usein olevansa ongelmiensa kanssa yksin. Joskus avun tarpeen tiedostaa, mutta apua ei jaksa hakea. Siksi olisi hyvä, että vuodessa olisi 1–2 määrättyä tapaamista urheilupsykologin kanssa.” (Nainen, yksilölaji, arvokisaedustaja, aktiivi)
Urheilijat kokivat mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisyn tärkeänä, sillä he joutuvat sietämään voimakasta henkistä painetta. Osa urheilijoista, jotka eivät olleet kokeneet mielenterveyden häiriöitä, kertoivat silti käyvänsä urheilupsykologilla.
“Olen itse käyttänyt nyt noin vuoden urheilupsykologin palveluita. Toistaiseksi en ole kokenut mielenterveydellisiä haasteita urheilu-urallani. Siitä huolimatta olen kokenut ulkopuolisen avun korvaamattoman tärkeäksi. Toivon, että kaikilla kollegoillani olisi mahdollisuus samanlaiseen apuun. Valitettavasti se on usein omista rahallisista resursseista kiinni. (Nainen, yksilölaji, arvokisaedustaja, aktiivi)
“En ole kokenut urallani mielenterveyden ongelmia, koska minulla on ollut hieno tiimi ympärilläni. Oloani seurasivat päivittäin valmentajani, perheeni ja urheilupsykologit. Ongelmat osattiin ennakoida ja puuttua niihin heti. Tilanne olisi ollut eri, jos vanhemmat eivät olisi voineet kustantaa urheilupsykologin kuluja.” (Nainen, yksilölaji, olympiaedustaja, lopettanut)
Useissa vastauksissa urheilijat toivoivat säännöllisiä, myös mielenterveyttä kartoittavia terveystarkastuksia huippu-urheilijoille.
Moni koki, että ulkomailla urheilijoiden mielenterveyspalveluita oli tarjolla paremmin. Esimerkiksi Ranskassa laki määrää tekemään huippu-urheilijoille vuosittain psykologisen arvioinnin. Ruotsissa huippu-urheilijoilla on mielenterveyden palveluita tarjoavat klinikat Tukholmassa ja Malmössä.
“Suomen urheilukentässä henkisten voimavarojen kehittäminen on lapsenkengissä ja suorastaan surkeaa. Huippu-urheilijana olen seurannut lähietäisyydeltä USA:n, Kanadan, Sveitsin, Ranskan ja Uuden-Seelannin lajiliittojen sekä olympiakomiteoiden toimintaa yli kymmenen vuoden ajan. Suomessa ei ole tapahtunut mitään kehitystä, lukuunottamatta pientä kasvua mediahuomiossa.” (Mies, olympiaedustaja, yksilölaji, lopettanut)
“Jotkut suomalaisurheilijat eivät voi kilpailussa ja harjoituskaudella keskittyä oman huippusuorituksensa tekemiseen, vaan heidän tavoitteensa on saada paras kilpailusuoritus, jotta he eivät joutuisi tulevaisuudessa elämään taloudellisessa ahdingossa. Suomalaisessa urheilussa stressiä aiheuttaa jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta.”(Mies, yksilölaji, arvokisaedustaja, aktiivi)
Kyselyn mukaan monella lopettaneella urheilijalla oli vaikeuksia siirtyä kilpauran jälkeiseen elämään. Urheilijat kaipasivat mielenterveyden tukea myös uran lopettamisen jälkeiseen aikaan.
“Lopetettuani urheilu-urani olisin kaivannut tukea joltain, oli se sitten liitto, Olympiakomitea, henkinen valmentaja tai seura. Tuntui, että liitto vain heitti minut ulos maajoukkueesta.” (Nainen, joukkuelaji, olympiaedustaja, lopettanut)
TÄÄLTÄ VOIT HAKEA APUA:
Valtakunnallinen kriisipuhelin (MIELI Suomen Mielenterveys ry) p. 09 2525 0111 avoinna 24/7, ruotsinkielinen linja 09 2525 0112 maanantaisin ja keskiviikkoisin 16–20 sekä tiistaisin, torstaisin ja perhantaisin 9–13.
Puhelimeen vastaavat kriisityöntekijät sekä koulutetut vapaaehtoiset. Soittaa voi nimettömänä. Puhelu maksaa operaattorin perimän hinnan verran. Lisätietoja: mieli.fi/kriisipuhelin (siirryt toiseen palveluun)
Sekasin-chat (siirryt toiseen palveluun)12–29-vuotiaille.
Kärsitkö mielenterveyden häiriöistä ja kaipaat apua? Yle kokosi, mistä apua saa kriisitilanteessa.
Muokattu 4.10. 2020 kello 10.13: Lisätty otsikkoon sitaatti.
Lue myös: