Lähes 70 prosenttia Yle Urheilun kyselyyn vastanneista olympialajien huippu-urheilijoista kertoi kokeneensa mielenterveyden häiriöitä urallaan. Urheilijat vastasivat anonyymisti kyselyyn, joka lähetettiin 2010-luvulla Suomea edustaneille olympialajien huippu-urheilijoille. Kyselyyn vastasi yhteensä 111 urheilijaa.
Suomalaiset tähtiurheilijat eivät olleet täysin yllättyneitä tuloksesta, kun Yle Urheilu kysyi heiltä reaktioita kyselyn tuloksiin.
– Tosi harmi, että näin moni on kokenut mielenterveyshäiriöitä. Ei kuulosta hyvältä, että prosenttiosuus on noin iso. Mutta toisaalta huippu-urheilussa eletään tunteella. Psyyke on tosi kovilla koko ajan. En sinänsä siis ihmettele tulosta, sanoi Suomen kirkkaimpiin yleisurheilutähtiin kuuluva pika-aituri Nooralotta Neziri.
– Tulos on huolestuttava, Suomen jalkapallomaajoukkueen kapteeni Tim Sparv totesi.
Kyselyyn osallistuneista 65 prosenttia oli aktiiviurheilijoita ja 35 prosenttia uransa lopettaneita. Aiemmin tänä vuonna uransa lopettanut painija Petra Olli totesi, että prosentuaalisesti Ylen kyselyn tulos kuulostaa karulta.
– Kyllähän lukemat kuulostavat vähän surullisilta. Tämä on hyvä aihe nostaa esiin, kuusinkertainen arvokisamitalisti Olli sanoo.
– Ovathan nämä isoja lukuja, kun selkeästi yli puolet paraurheilijoista tai vammattomista urheilijoista kokee haasteita mielenterveyden kanssa. Totta kai tämä on harmillista, pyörätuolikelauksen kolminkertainen maailmanmestari ja nelinkertainen Euroopan mestari Amanda Kotaja sanoo.
Lisää aiheesta:
“Urheilu on raakaa työtä”
Yle Urheilun kyselyn mukaan mielenterveytensä kanssa kamppailleet urheilijat kärsivät eniten viidestä eri oireesta. Näistä yleisin oli ahdistus, jota oli kokenut noin 70 prosenttia vastaajista. Myös uupumus, loppuunpalaminen ja unihäiriöt olivat yleisiä. Kyselyn mukaan yleisimpiä syitä mielenterveyden häiriöihin olivat epäonnistumiset kilpailuissa, loukkaantumiset tai sairastumiset, vaikeudet yhdistää siviilielämä urheiluun sekä taloudelliset ongelmat.
Nezirin tapaan Kotaja ei myöskään ihmettele kyselyn tuloksia huippu-urheilijan ammatin luonteen takia.
– Onhan urheilu todella rankkaa ja raakaa työtä. Huippu-urheilijoiden menestyspaineet ovat todella kovat. Monta kertaa lataa itselleen paineita ja ne vaikuttavat. Mutta paineita tulee myös muualta, Kotaja sanoo.
Jos menestyspaineiden päälle tulee vielä vakava loukkaantuminen, urheilija on kovilla.
– Kaikille huippu-urheilijoille on urheilu todella tärkeä ja intohimoinen asia. Jos se viedään, voi tulla varmasti kaikenlaisia oireita, Kotaja sanoo.
– Urheilijat ovat koko ajan myös kritiikin ja arvostelun kohteena. Jos ei ole vahvaa itseluottamusta tai lähipiiriä tukena, itsetunto voi horjua ja vaikuttaa muutenkin mielenterveyteen.
Nezirilläkin on kokemusta loppuunpalamisen tunteista uransa vaikeimmilta vuosilta.
– En sanoisi, että olisin kokenut pitkäaikaista ahdistuneisuutta. Mutta tiedän tunteen, kun asiat eivät suju ja tulee vaikkapa loukkaantumiskierre, Neziri sanoo.
– Urheilussa eletään niin marginaaleilla, että vammat ja epäonnistumiset voivat vaikuttaa todella merkittävästi koko uran jatkoon. Helposti tulee ahdistuneisuutta ja huolestumista.
Petra Olli sanoo, että painissa korostuu myös muiden ihmisten antama palaute.
– Olin itse painoluokkaurheilija. Olin vähissä vaatteissa televisiossa. Olen itse saanut yleisesti kaikenlaista kommenttia niskaani. En yhtään ihmettele, että herkemmille ihmisille tämäkin voi tuottaa mielenterveydellisiä ongelmia, Olli toteaa.
– Urheilu on raakaa. Perustyötä ei näytetä suurelle yleisölle. Monesti näytetään kultaiset hetket. Totta kai raskaimmat kyyneleetkin näytetään, mutta se on vain pieni pintaraapaisu raakuudesta.
Tim Sparv muistuttaa, että huippu-urheilijat käyvät myös läpi samoja ongelmia kuin muutkin ihmiset.
– Kotisohviltaan urheilua katsovat ihmiset ehkä uskovat, että urheilijoiden olo on aina hyvä ja he ovat vahvoja. Ei se niin mene. Meilläkin on henkisiä ongelmia.
Maastohiihtomaajoukkueen Ristomatti Hakola toteaa, että hän on itse aina voinut soittaa jollekin heikon hetken tullessa. Hakola myös tietää, että normaalissakin elämässä voi tulla häiriöitä mielenterveyteen ja jokainen yksilö reagoi omalla tavallaan vaikeuksiin. Hakola ottaa kuitenkin Ylen kyselyn tulokset vakavasti.
– Onhan urheilu sinänsä raakaa hommaa. Jos urheilussa haluaa käytännössä pärjätä, pitää hypätä syvään päätyyn ja heittää nuorena oikeastaan koko elämä siihen. Jos tulee vastoinkäymisiä, kyllähän se tuntuu pahalle, Hakola muotoilee.
Konkarijääkiekkoilija Jussi Jokisen mukaan Ylen kyselyn tulokset mielenterveyden häiriöistä kuulostavat isoilta. Kova prosenttilukema Ylen kyselyssä yllättää pitkän uran NHL:ssä ja Leijonissa tehneen jääkiekkoilijan, mutta toisaalta Jokinen on törmännyt urheilumaailman kovuuteen.
Jokinen ei ole omissa joukkueissaan nähnyt vakavia henkisiä ongelmia, mutta tietää NHL:nkin rajun historian.
– NHL:ssä on mennyt pahimmillaan siihen, että on jääty koukkuun kipulääkkeisiin. Joidenkin lääkkeiden alaisena on tehty sitten itsemurhia. Oman uran aikana on tapahtunut tätä puolenkymmentä kertaa, Jokinen sanoo.
Jokinen nostaa myös sosiaalisen median merkityksen paineen luojana huippu-urheilussa.
– Vaatii urheilijalta huonojen suoritusten jälkeen paksua nahkaa pyöriä somessa ja kannattaa pohtia, onko epäonnistumisen jälkeen järkeäkään pyöriä siellä, Jokinen sanoo.
Lisää aiheesta:
“Asioista pitäisi puhua enemmän”
Kyselyn tuloksista kävi myös ilmi, että viidennes vastaajista koki, että mielenterveyden palveluita on tarjolla heille riittävästi. 41 prosenttia vastaajista oli tyytymättömiä ja loput eivät tienneet oliko palveluita riittävästi. Paraurheilijoilla tulos oli hyvin samanlainen.
Neziri ei ollut tästäkään tuloksesta yllättynyt.
– Tunnen paljon urheilijoita ja keskustelemme paljon asioista. Olen huomannut sen, että moni ei edes tiedä, mitä palveluita heille olisi tarjolla. Toki tietyt palvelut ovat tarjolla tukiurheilijoille. Muut urheilijat joutuvat etsimään itse vaihtoehtoja. Mutta silti urheilijat eivät välttämättä tiedä, mistä lähteä kysymään asioista, Neziri sanoo.
Neziri kertoo saaneensa apua, kun on ollut itse aktiivinen ja kysellyt asioiden perään. Neziri painottaa, että huippu-urheilijoilla tulisi olla vahva tukiverkko takanaan. Sitten myös saatettaisiin välttyä vakavimmilta oireilta.
– Ehkä kaikkien urheilijoiden parissa työskentelevien pitäisi olla myös valveutuneempia mielenterveysasioista. Sitten he osaisivat ohjata kaikentasoisia urheilijoita oikeisiin palveluihin, Neziri lisää.
Kotaja pitää pienenä lukemana sitä, että vain viidennes on kokenut mielenterveyden palveluita olleen riittävästi.
– Jokaisella huippu-urheilijalla pitäisi olla mahdollisuus päästä puhumaan urheilupsykologille tai jollekin ammattilaiselle. On ikävää, että monikaan ei ole tyytyväinen, Kotaja sanoo.
Petra Olli kuului myös urallaan siihen joukkoon, joka on pyydettäessä saanut apua henkiselle puolelle.
– Tämä kyselyn tulos herättää sellaisen ajatuksen, että mielenterveyspalvelut eivät kuulu urheilijan arkipäivään, Olli toteaa.
Lisää aiheesta:
“Ammattiavun saamisen ei pitäisi olla enää tabu”
Olli, Kotaja, Jokinen, Sparv ja Neziri korostavat, että erilaisia mielenterveyden palveluita pitäisi tuoda vielä entistä vahvemmin esille.
– Ehkä tulos kertoo siitä, että asioista pitäisi puhua enemmän ja tällaisiin tarpeisiin on mahdollisuus saada asiantuntijan apua. Urheilupsykologia on mennyt mielestäni eteenpäin. Se ei ole enää tabu. Jossain vaiheessa tilanne oli sellainen, että piti olla isoja ongelmia mentäessä urheilupsykologin luokse. Mutta nyt mielestäni puhutaan entistä enemmän siitä, että ei tarvitse olla valmiina mitään isoja ongelmia, Neziri sanoo.
Hän sanoo käyttävänsä urheilupsykologin palveluita myös esimerkiksi kisastrategioiden pohtimiseen. Lisäksi viime aikoina arvokisoissa urheilupsykologi on ollut yleisurheilumaajoukkueen mukana.
– Psykologi on myös tuki ja turva. Ei tarvitse keskustella välttämättä puhtaasti urheilupsykologiaan liittyvistä asioista, vaan psykologi on helposti lähestyttävä henkilö kisapaikoilla. Tätä voisi tuoda laajemminkin mukaan, Neziri toteaa.
– Jokaisella kannattaisi olla joku henkilö tiedossa, jolle puhua, vaikka ei olisi mitään ongelmatilanteita mielenterveyden kanssa.
Kotaja on Nezirin kanssa samoilla linjoilla.
– Muutama vuosi sitten tuntui siltä, että piti olla joku ongelma urheilupsykologilla käydessä. Mutta eihän se niin ole. Siellä voi vahvistaa henkisiä ominaisuuksia, jotka auttavat eteenpäin huippu-urheilijana. Sitten kykenee fyysisestikin parempiin suorituksiin, Kotaja toteaa.
– Jokaisella urheilijalla pitäisi olla ilman mitään ongelmiakaan mahdollisuus saada tukea henkiseen hyvinvointiin. Vaikka ei olisi mitään mielenterveydellisiä haasteita, jokaisen urheilijan olisi hyvä tietää, kenelle voi mennä puhumaan tai mistä saada apua.
Urallaan 951 ottelua NHL:ssä pelannut Jokinen toteaa myös, että hänellä on ollut 13 viime vuoden ajan henkinen valmentaja. Hän uskoo, että myös kokemus auttaa henkisten asioiden käsittelyssä.
– Itsekin tunnistan sen, että parikymppisenä nuorena elin pelien ja välillä jopa omien tehopisteiden kautta, olinko onnistunut vai en. Kun aloitin henkisen valmentajan kanssa, sai perspektiiviä lisää, Jokinen toteaa.
Myös omien lapsien saaminen auttoi Jokista laittamaan asioita perspektiiviin.
– Ammattiavun saaminen ei pitäisi olla enää tabu, eikä urheilijaa pidetä heikkona, kun turvautuu ammattiapuun. Uskon näin, koska asiasta on paljon puhuttu ja moni apua käyttää, 37-vuotias Jokinen toteaa.
Jokinen korostaa tiedon jakamisen lisäksi Nezirin ja Kotajan tavoin, että urheilijoilla pitäisi olla kuitenkin joku, jolle voi aina avautua ongelmista.
– Joillekin riittää oma puoliso, ystävä tai vanhempi. Mutta omien kaverien ja puolison kanssa on mukavaa jutella kyllä muistakin asioista kuin omasta urheilusuorituksesta. Kannattaa ainakin kokeilla sitten alan ammattilaista, Jokinen sanoo.
– Tämä on vähän kaksiteräinen miekka, että apua pitäisi tulla lajiliitoilta, Olympiakomitealta tai mistä vaan muualta. Mutta urheilijoiden pitää olla myös hakemassa apua, kun tuntee avulle olevan tarvetta.
– En tiedä, odotammeko urheilijoiden itse ottavan selvää, mihin kannattaa kääntyä. Voisiko informaatio olla selkeämpää? Kertovatko seurat ja organisaatiot, mihin urheilijat voivat kääntyä mielenterveysongelmissaan? Informaatio voisi ehkä olla parempaa. Kaikkien pitäisi tietää, minne ja kenelle mennä puhumaan. Ei menisi liian kauan aikaa avun hakemiseen, Tim Sparv puolestaan pohtii.
Sparv ja yksilöurheilijat tiedostavat kommenteissaan kuitenkin samaan aikaan sen, että henkiseen hyvinvointiin panostaminen saattaa törmätä tällä hetkellä tuttuun aiheeseen eli resurssien rajallisuuteen.
– Avun saaminen ei ole kovin yksinkertaista tai helppoa. Kuka maksaa ja missä käy? Kaikilla ei budjetit riitä jokaiseen asiantuntijaan. Urheilijalle pitäisi olla helppoa mennä asiantuntijan luo, eikä se kauheasti toisi lisäkustannuksia. Monella urheilijalla tämä on ensimmäinen asia, josta pystyy nipistämään, jos budjetti ei riitä kaikkeen, Kotaja toteaa.
Lisää aiheesta:
Henkinen hyvinvointi merkittävässä roolissa
Kun urheilutähdiltä kysyy henkisen hyvinvoinnin merkityksestä huipputuloksiin, se nostetaan kuitenkin fyysisen terveyden rinnalle ja joissain tapauksissa ohikin.
Kotaja uskoo, että tiukoissa paikoissa urheilijan henkinen hyvinvointi voi nousta ratkaisevaan osaan.
– Uskon siihen, että kansainvälisessä kärjessä kaikki huippu-urheilijat ovat fyysisesti todella kovassa kunnossa. Niissä hetkissä ratkaisee henkinen vahvuus eli miten pystyy toimimaan ja miten saa itsestä kaiken irti, Kotaja toteaa.
– Jos mieli ei pelaa kehon kanssa samaa peliä, vaikka olisi fyysisesti kovassa kunnossa, peli on vähän niin kuin menetetty. Mielellä on valtava voima. Mieltä voi harjoittaa myös samalla tavalla kuin harjoitetaan päivittäin fyysisiä ominaisuuksia. Voi harjoitella esimerkiksi keskittymistä tai paineensietokykyä.
Neziri sanoo myös, että vain terve urheilija pystyy huipputuloksiin.
– Tietysti on ihan normaalia, että välillä kokee negatiivisia tunteita. Mutta kokonaisuuden täytyy olla kunnossa, jos haluaa päästä huipputuloksiin. Henkinen hyvinvointi on lähes yhtä tärkeää kuin fyysinen harjoittelu, Neziri toteaa.
Hiihtotähti Hakola komppaa että, että suorituskyky on parhaimmillaan kaikkien elämän osa-alueiden ollessa kunnossa.
– Henkinen hyvinvointi on todella tärkeä palanen saada kuntoon, Hakola korostaa.
Sparvin mukaan fyysinen ja henkinen kunto menevät käsi kädessä.
– Jos pystyt käsittelemään negatiivisia kokemuksia, suoritukset ovat parempia, Sparv sanoo ja nostaa esimerkin omasta roolistaan kapteenina Huuhkajissa.
– Pään pitää olla kunnossa, jos haluaa johtaa muita ihmisiä ja olla johtaja jalkapallojoukkueessa. Ei voi tuntea itseään huonosti ja sitten uskoa, että voisi auttaa muita. Ei se mene niin. Korvien välissä tapahtuvat asiat ovat todella tärkeitä.
Viime vuosina huippu-urheilussa on herätty entistä enemmän urheilijoiden henkisen hyvinvoinnin tärkeyteen. Yle Urheilun selvityksessä moni urheilija oli anonyymeissä vastauksissa sitä mieltä, että ulkomailla huippu-urheilijoille olisi tarjolla mielenterveydenpalveluita paremmin.
Esimerkiksi Ranskassa laki määrää tekemään huippu-urheilijoille vuosittain psykologisen arvioinnin. Ruotsissa huippu-urheilijoilla on mielenterveyden palveluita tarjoavat klinikat Tukholmassa ja Malmössä.
Tim Sparvin mukaan urheilijoiden henkisestä hyvinvoinnista puhutaan enemmän kuin aikaisemmin, ja pukuhuoneissa ilmapiiri on inhimillisempi. Urheilijat uskaltavat puhua Sparvin mielestä vaikeista asioista ja uskaltavat olla haavoittuvaisempia kuin aiemmin.
Sparv näkee, että urheilijoiden mielenterveysasioissa on menty parempaan suuntaan. Kehitettävää varmasti silti riittää.
– En ole asiantuntija, enkä tiedä tarkasti, mitä urheilijoiden henkisen hyvinvoinnin eteen tällä hetkellä tehdään Suomessa. Mutta voiko tämän asian eteen tehdä liian paljon? En usko. Voidaan tehdä vielä varmasti enemmän, Sparv painottaa.
– Voidaan varmasti rakentaa ympäristö, jossa kaikki saavat apua ja työkalut fyysisesti sekä henkisesti terveenä pysymiselle. Maailmalla on varmasti hyviä esimerkkejä, joita voidaan myös Suomessa käyttää. Tämä kysely kertoo meille ehkä siitä, että henkiseen puoleen kannattaa satsata vähän enemmän.
Lue lisää: