Kun DJ soittaa musiikkia, loihtii VJ eli video tai visual jockey – kuinka haluatte – screeneille videoita, animaatioita ja muita kuvituksia, jotka vievät audiovisuaalisen kokemuksen uusiin ulottuvuuksiin.
– VJ-setissä on mielenkiintoista nimenomaan se, että pääsee yhdistelemään monipuolisesti erilaisia materiaaleja. Parhaimmillaan kokemuksesta tulee moniaistillinen ja vaikuttava, Merle Karp summaa.
Karp on paitsi Folded Visuals -nimeä kantava VJ, myös ensimmäistä kertaa järjestetyn Aavistus Festivalin taiteellinen johtaja. Festivaaliin tarjosi live-esitysten lisäksi muun muassa paneelikeskusteluja sekä audiovisuaalisia installaatioita, ja tapahtumaan osallistui lähes 40 taiteilijaa ja muusikkoa.
– VJ-kulttuuri mielletään usein pelkäksi musiikin kuvittamiseksi, ja se liitetään vahvasti klubielämään. Mielestäni VJ-kulttuurilla on kuitenkin mahdollisuuksia toimia taiteen saralla laajemminkin, mistä tämä festivaali on yksi osoitus, Karp kertoo.
Karpin mukaan esimerkiksi monet valokuvaajat tai liikkuvan kuvan parisssa työskentelevät ihmiset ovat löytäneet ammatistaan tai harrastuksestaan uusia puolia, kun se on kohdannut VJ-kulttuuurin.
– Monella tällaisella henkilöllä on jo valmiina materiaalia, joka soveltuu hyvin VJ-setteihin.
Ilmaisumuotoja VJ-kulttuuri seuraa pitkälsi teknologista kehitystä, mikä määrittää ja tarjoaa uusia lähestymistapoja.
– Käytän itse seteissäni paljon luontokuvia, ja tutkin samalla omaa luontosuhdettani. Toisaalta minua kiinnostaa myös ihmisen ja teknologian suhde, Merle Karp toteaa.
Valon ja varjon leikittelyä
VJ-kokonaisuuden tarjoama monitaiteinen elämys voi viitata myös taidehistoriaan. XPLOAV-kaksikon eli Heikki Ryynäsen ja Sami Sorvalin Chiaroscuro-visualisointi viittaa valohämyyn, jota maalauksissaan ovat käyttäneet muun muassa Leonardo da Vinci ja Caravaggio.
– Idea Chiaroscuroon lähti siitä, että olemme työskennelleet pitkään videon kanssa, mutta nyt halusimme etsiä jonkinlaista rajapintaa. Jossakin vaiheessa hahmotimme, että myös video on valoa, ja videon ominaisuuksia voi siirtää stroboihin ja ledeihin, Sami Sorvali tarkentaa.
Teokseen kuuluu muun muassa audioreaktiivisia elementtejä, joissa äänen voimakkuudet ja taajuudet ohjelmoidaan tekemään erilaisia visuaalisia toimintoja.
– Meillä on tässä teoksessa mukana myös 3D-skannattuja objekteja. Niitä tuodaan alustalle, jossa niihin luodaan dynaamisesti valoa ja muuta vastaavaa. Sitten tätä yhdistetään mikserin kautta audioreaktiivisiin elementteihin, Sorvali kertoo.
VJ-kulttuuri on löytänyt tiensä myös Aalto-yliopistoon, jossa visuaalisen viestinnän muotoilu -kokonaisuuteen kuuluu myös VJ-kurssi. Tämä taas on tuonut alalle tuoretta verta. VJ-visualisoinneissa uusinta uutta on myös pelimoottorien hyödyntäminen.
Heikki Ryynäsen mukaan termi VJ ei ole enää monellekaan kovinkaan vieras.
– Tällaisen tekemisen tunnettavuus on kasvanut voimakkaasti – ainakin, jos verrataan siihen, millainen tilanne oli vuosikymmen sitten. Tosin tämä on edelleen hyvin monelle viikonloppuharrastus.
Suomi päihittää Ruotsin
Suomalainen VJ-kulttuuri on herättänyt huomiota ja ihastusta myös maailmalla. Teknologiaan nojaavista audiovisuaalista töistään tunnetun ruotsalaistaiteilijan Jonas Johanssonin mukaan Suomen VJ-kulttuuri on huomattavasti innovatiivisempaa kuin esimerkiksi Ruotsin.
– Täällä on enemmän paikkoja, joissa on mahdollista toteuttaa visuaalisuutta. Myös underground-kulttuuri on voimakkaampaa, ja siinä on enemmän vaihtelua. Minusta vaikuttaa myös siltä, että ihmisiä on skenessä enemmän mukana. Tulen itse Tukholmasta, ja siellä skene on hyvin pieni.
Johansson itse kuuluu joitakin vuosia sitten perustettuun Nordic Audiovisual Artists -ryhmään, jonka tarkoituksena on kehittää pohjoismaista audiovisuaalista kulttuuria.
– Haluaisimme muuttaa alan rakenteita. Tapahtumia ei ole tarpeeksi, eikä myöskään paikkoja, joissa tällaista taidetta olisi mahdollista esittää.