Puhtaita pistosvälineitä, neularoskis, aamupalapusseja, mehukeittoa, hygieniatarvikkeita, vaatteita sekä läppäri kadulla elävien virastoasioiden hoitoa varten.
Tukialus-hankkeen Robert Koski ja päiväkeskus Symppiksen Jani Laasonen ovat pakanneet mukaan tärkeimmät. Kello on aamukahdeksan ja lähdemme kiertämään Helsingin keskustaa.
Korona pisti päihdeongelmaisten päiväkeskukset keväällä säppiin ja ajoi käyttäjät kaduille. Siksi myös päihdetyöntekijät ovat lisänneet jalkautumista.
Tukialus-hankkeessa kohdataan tavallisesti parikymmentä apua tarvitsevaa käyttäjää päivässä. Nyt korona-aikana, monien muiden tukipalveluiden ollessa kiinni, katukohtaamisten määrä on noussut 30–50 henkeen päivässä.
Fredrikinkadulla törmäämme aamun ensimmäiseen tuttuun.
– Tuo on meidän ihminen, Koski sanoo ja lähestyy keski-ikäistä miestä, joka istuu bussipysäkillä.
Jutussa mainittujen henkilöiden, Roopen, Oskun ja Samin, nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojaamiseksi.
Asunnoton "Roope" kantaa tärkeintä omaisuuttaan mukana repussa. Hän viettää aikaa olutta juoden ja lehtiä lukien. Jalkapartio tarjoaa miehelle aamupalapussia, mutta hän on saanut jo syödäkseen Hietaniemen yömajassa.
Päihdetyöntekijöiden mukaan kaupungilla näkee huumeongelmaisia aiempaa huonommassa kunnossa. Facebookin kaupunginosaryhmissä valitetaan, että ruiskut ja neulat unohtuvat tienvarsille ja kukkapuskiin.
Roope on huomannut saman, mutta kertoo välttelevänsä "huumezombeja" , koska ne ruikuttavat aina rahaa tai tupakkaa.
– Jos keskellä Narinkkatoria seisoo poliisiauto ja vain 200 metrin päässä vedetään penkillä suoraan suoneen, niin on se kyllä aika hurjaa, Roope sanoo.
Juttutuokio katkeaa, kun päihdetyöntekijän Robert Kosken puhelin soi. Tuttu kaveri tarvitsee apua Kalasatamassa.
22-vuotias "Osku" menee katkolle kolmatta kertaa
Kalasataman terveysaseman pihalla odottaa 22-vuotias "Osku" seurassaan pari vanhempaa miestä ja naista, joiden kasvoista näkyy eletty elämä. Päihdetyöntekijät Koski ja Laasonen jakavat porukalle aamupalapusseja ja puhtaita neuloja.
Kaverit kaikkoavat, mutta Oskun kanssa jatketaan päihdeklinikalle. Hän on kyllästynyt kaman vetämiseen ja haluaa katkolle.
Koski ja Osku ovat vanhoja tuttuja. Luottamus syntyi jo vuosia sitten, kun Osku oli Subutexin takia huonossa kunnossa, ja Koski juotti nälkiintyneelle nuorelle miehelle mehukeittoa kadulla.
Nyt Osku on jättänyt opiaatit, mutta amfetamiinia menee edelleen niin paljon kuin budjetti antaa myöten. Viikonlopun Osku painoi taas samoilla silmillä ja nyt väsyttää.
– En oikein edes muista enää, minkä takia aloin sitä vetämään. Olin silloin 16. Ei tämä enää niin hienoa ole, hän sanoo.
Tämä on kolmas kerta kolmen vuoden sisään, kun Osku on menossa katkolle. Edellisellä kerralla hän oli ilman huumeita melkein vuoden, mutta ryyppäsi paljon. Nyt hän tiedostaa, että huumeidenkäytön lopettaminen edellyttää myös viinan jättämistä. Kännissä kun tulee helposti kiusaus vetää viivat.
Tukialuksen Koski menee päihdeklinikan vastaanotolle mukaan, ja asioita saadaan eteenpäin. Osku jatkaa päiväänsä hyvällä tuulella.
"Nuorilla päihde-elämässä on vielä glamouria"
Kello kymmenen maissa jalkapartio saapuu Sörnäisten Kurviin. Piritorilla eväspussit ja neulat käyvät hyvin kaupaksi. Joukossa on mukana verrattain nuoria kasvoja, mikä huolettaa päihdetyöntekijöitä.
– Nuorilla päihde-elämässä on vielä glamouria ja jonkinlaista uhoa, mutta ei samanlaisia selviytymistaitoja kuin vanhoilla tekijöillä. Se tekee heidät alttiiksi hyväksikäytölle, Robert Koski sanoo.
Parhaiten pääkaupungin päihdeongelmaisten nuorten kuulumiset tuntee Sininauhasäätiön Faina Puustinen. Tapaamme hänet Vallilan Nuoli-tukipisteessä, missä asunnottomat päihdenuoret voiva ruokailla, peseytyä ja levätä, sekä saada tukea esimerkiksi sosiaaliviranomaisten kanssa asiointiin. Paikalle voi saapua missä kunnossa hyvänsä.
Nytkin sohvalla nukutaan. Yöunet ovat tainneet jäädä väliin.
– Meidän keskiverto asiakas on 25–26-vuotias mies, joka on ollut kadulla ainakin vuoden. Henkilöpaperit ovat usein kadonneet, omasta sosiaalityöntekijästä ei ole tietoa ja rikosseuraamusasiat ovat levällään, hän kuvailee.
Puustinen kertoo, että käyttäjiä on tullut viime vuosina lisää, ja nuorten osuus on kasvanut.
Myös Nuolen aukioloa jouduttiin koronan takia rajoittamaan maaliskuusta syyskuun alkuun. Vaikka jalkautuvaa työtä lisättiin, tilanne oli monelle asunnottomalle katastrofi. Jos vaikka sattui saamaan koronatartunnan, ei ollut paikkaa missä sairastaa. Puustista huolettaa jo nyt, mitä epidemian pahenemisesta voi talven aikana seurata.
Asuntolapaikkoja olisi, jos on valmis jättämään päihteet
Katukierros maalaa asunnottomien päihdeongelmaisten elämästä aika lohduttoman kuvan. Mutta aina on niitäkin, jotka saavat kierteen katkaistua.
Yksi heistä on parikymppinen "Sami", joka on vetänyt koko värisuoran: opiaatteja, amfetamiinia, rauhoittavia, psykedeelejä, alkoholia ja kannabista. Bailaaminen asuntolassa johti häätöön. Sami asui isänsä yksiön sohvalla, ja miehet nappailivat yhdessä pillereitä ja ryyppäsivät.
Katkon kautta Sami pääsi Kalliolan tuettuun asuntolaan Laajasaloon. Sieltä hän on löytänyt kodin, josta saa tarvitsemansa tuen.
– Välillä ihmetyttää, miten elämä yhtäkkiä toimiikin näin selvin päin. En olisi uskonut, että pystyn käymään asioilla tuolla ulkomaailmassa selvin päin ilman että ahdistuu ihan täysin, Sami sanoo.
Kalliolan asuntoloissa olisi enemmän vapaita paikkoja kuin on kysyntää. Yksi syy on se, että vaatimus päihtettömyydestä on ehdoton. Kaikki eivät siihen pysty ja osa ei edes halua lopettaa.
Samillakin päätöksen kypsyttely vei aikansa, mutta nyt hän on tyytyväinen. Koronakevät käynnisti Samille uuden elämän.
Juttua korjattu 16.10. klo 12.11: Nuoli-tukipiste ei ollut maaliskuusta syyskuun alkuun kiinni vaan avoinna rajoitetusti.
Lue myös:
Poliisi paljasti laajan huumevyyhden – takavarikoitujen huumeiden arvo satoja tuhansia euroja
Huumekysely: Puolet suomalaisista hyväksyy kiistellyt käyttöhuoneet