Tämän päivän Suomessa on tavallista arvostella tai pilkata miehiä. Pari esimerkkiä: Bloggaaja julisti vihaavansa miehiä, kansalaisjärjestön edustaja piti miehiä lähtökohtaisesti uhkina, ja presidentti Tarja Halonen vihjasi, että Ruotsin koronatoimet ovat vähän niin ja näin, koska maassa on miehet johdossa.
Kuvitelkaa edellisiin esimerkkeihin miesten tilalle joku muu ryhmä: Olisiko ok, jos bloggaaja julistaisi vihaavansa naisia? Ei todellakaan olisi. Olisiko ok, jos presidentti epäilisi jonkun vähemmistön kykyä hoitaa politiikkaa? Ei tietenkään olisi.
Miesten vähättely ja pilkkaaminen on kuitenkin tavallista. Twitterissä on jopa oma aihetunnus miesvihalle. Vastikään on myös julkaistu kirjat Minä vihaan miehiä ja Miten deittailla miehiä, kun vihaa miehiä?
Sen lisäksi, että moni katsoo miesten mollaamista läpi sormien, miehiä saa myös syrjiä. Räikein esimerkki on miesten asevelvollisuus. Miehet myös kohtaavat enemmän väkivaltaa, heitä erotetaan lapsistaan ja heitä kuolee vaarallisissa töissä. Tapaturmavakuutuskeskuksen mukaan vuosina 2000–2019 töissä on kuollut 592 miestä ja 44 naista.
Kaiken kukkuraksi miehiltä vaaditaan koko ajan jotain. Heidän tulisi olla joko pehmeitä ja tunteellisia tai kovia ja vahvoja. Joka tapauksessa: parempia miehiä.
Usein miesvihasta ja miesten vähättelystä myös huomautetaan. Nykyään muun muassa moni feministi taistelee syrjivää asepalvelusta ja liian ahdasta miehen roolia vastaan.
Silti miesvihaa sallitaan liikaa. Miksi? Minkälaista poikien on kasvaa keskusteluilmapiirissä, jossa miesten pilkkaaminen hyväksytään tai heitä kaikkia pidetään uhkina?
Tule kertomaan, mitä ajattelet aiheesta. Olen mukana keskustelussa kello 21:een saakka.
Marja Sannikka
Kirjoittaja on politiikasta ja yhteiskunnasta kiinnostunut toimittaja, jonka mielestä totuus joskus sattuu, mutta sitä päin täytyy silti katsoa.
Aiheesta lisää Marja Sannikka -ohjelmassa TV1:llä perjantaina 9.10. klo 20. Vieraana on muun muassa tasa-arvoministeri Thomas Blomqvist.