Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Poliisin vanha viisaus ei enää pidä paikkaansa.

He ovat usein sanoneet, että ilman viinaa heiltä loppuisivat työt. Esimerkiksi henkirikoksia on tehty meillä poikkeuksellisen paljon humalassa.

Rikollisuudessa on kuitenkin tapahtunut iso muutos kymmenen viime vuoden aikana. Alkoholiin liittyvien rikosten määrä on romahtanut. Poliisit eivät silti ole jääneet työttömiksi.

Tilalle on tullut varsinkin huumeiden ongelmakäyttöön liittyvää rikollisuutta.

Edessä näyttää olevan historiallinen käänne: poliisin tilastojen perusteella tämä vuosi voi olla ensimmäinen, jolloin epäiltyjä rikoksia tehdään enemmän huumeissa kuin humalassa.

Miro, 31, värvättiin puhelinsoitolla huumekauppiaaksi

Miro Vartiainen ei vieläkään tiedä, miten huumekauppiaat hänet löysivät.

Olihan hän kaupitellut pieniä määriä kannabista, mutta sillä kertaa kyse oli kovemmista aineista. Puhelin oli soinut ja hänelle oli annettu osoite. Siellä oli piriä pusseissa pöydällä.

Siinä iässä kun useimmat muut valmistuvat ylioppilaaksi, Vartiainen värvättiin myymään amfetamiinia. Rikoksilla hän rahoitti omaa päihteenkäyttöään, joka oli karannut käsistä.

– Raha oli niin iso houkutus, hän sanoo.

Aina kun poliisi sai Vartiaisen kiinni, häntä harmitti lähinnä aineiden menettäminen. Oikeuden määräämiä sakkoja hänen ei tarvinnut varattomana maksaa.

Puhelinsoitosta on nyt 13 vuotta. Siihen aikaan Jyväskylässä ei ollut tarjolla samanlaista valikoimaa huumeita kuin nykyään.

– Nykyään esimerkiksi ekstaasia saa ihan joka paikasta. Voit tilata netistä kotiin ja lähetys tippuu postilaatikosta, se on niin helppoa.

Poliisi: Nuorten helpompi hankkia aineita kuin viinaa

Trendi on pantu merkille myös poliisissa. Vanhempi konstaapeli Jussi Harjulalla on nykyään joka työvuorossa tehtäviä, joihin huumeet tai niiden käyttäjät jotenkin liittyvät.

– Häiriökäyttäytymistä, liikennejuopumuksia, omaisuusrikoksia, väkivaltarikoksia, hän luettelee.

– On aivan selvää, että huumausaineiden käyttö on lisääntynyt älyttömän paljon. Meidän tietoon tulee siitä murto-osa.

Monien poliisien ja päihdetyöntekijöiden tuntuma on, että nuorten on jo helpompi hankkia huumeita kuin viinaa. Edes koronapandemia ei erityisemmin muuttanut tilannetta. Vaikka joidenkin aineiden hinta nousi, jostain on edelleen virrannut maahan halpaa amfetamiinia.

– Jossain määrin se yllätti minut, Keski-Suomen Poliisit ry:n puheenjohtajana toimiva Harjula myöntää.

Ehkä poliisi on suuremmissa vaikeuksissa nettiin siirtyneen huumekaupan kanssa kuin se oli katukaupan kanssa? Sitä he eivät myönnä.

Harjulan ja Vartiaisen kotikentällä Jyväskylässä huumeet ovat joka tapauksessa ohittaneet alkoholin rikosten taustatekijänä. Näin on tapahtunut esimerkiksi Pupuhuhdan kaupunginosassa.

Katso oman alueesi rikostiedot

Kun etsimme alueita, joilla rikoksista suhteellisen suuri osa tehdään huumeiden vaikutuksen alaisena, moni maineeltaan ristiriitainen kaupunginosa nousi esiin.

Jakomäellä on monen helsinkiläisen silmissä samankaltainen julkisuuskuva kuin Pupuhuhdalla Jyväskylässä. Samoin Petosella Kuopiossa.

Sen sijaan monissa Itä- ja Pohjois-Suomen taajamissa alkoholi ja rikokset ovat edelleen yleinen yhdistelmä. Tällaisia ovat esimerkiksi Kittilä, Lieksa, Sotkamo ja Imatra.

Koko maassa huumeiden vaikutuksen alaisena tehdyistä rikoksista yleisimpiä ovat käyttörikokset, rattijuopumukset ja ajoneuvon ajo oikeudetta. Lähiöissä näyttävät kuitenkin korostuvan myös omaisuusrikokset, väkivaltarikokset ja vahingonteot.

Alla olevasta koneesta voit katsoa haluamasi paikkakunnan tietoja. Luvut ovat peräisin poliisin tietojärjestelmästä vuosilta 2018–2020.

Koska tämä juttu käsittelee päihtyneenä tehtyjä rikoksia, mukana ovat vain ne. Luvuissa ei siis ole muita poliisin tietoon tulleita rikoksia ja rikkomuksia. Aineiston luotettavuuden vuoksi tilastosta on myös siivottu sellaiset asuinalueet, joilta rajaukseen sopivia rikosilmoituksia on kirjattu tarkasteluajalta alle 500.

Kirjoita kunnan nimi alla olevaan hakukenttään.

Rikoskomisario: Kunpa ihmiset eivät ostaisi varastettua tavaraa

Polkupyörävarkaus. Olemattoman Muumi-mukin kaupittelu nettipalstalla.

Jos Sisä-Suomen poliisin rikoskomisario Sami Salon pitäisi veikata, mikä on seuraava hänen työpöydälleen tuleva rikos, se olisi jompikumpi noista.

Juuri tämäntyyppisten rötösten kohteeksi iso osa suomalaisista jossain vaiheessa joutuu. Ja juuri tämäntyyppiset rikokset liittyvät olennaisesti kasvavaan huumeongelmaan.

– Kunpa ihmiset eivät ostaisi varastettua tavaraa niin herkästi, Salo huokaa.

– Olen varastanut satoja pyöriä huumeiden käytön rahoittamiseksi, Miro Vartiainen hymähtää Jyväskylän matkakeskuksen takapihalla.

Hän selostaa, miten parhaat pyörät löytää ja millä lukot saa irti. Ei ole tarpeen tässä antaa tarkempia ohjeita: riittää kun tietää, ettei varastaminen ole vaikeaa.

Ehkä hän liioittelee, mutta rikosrekisteri on silti onnettoman pitkä. Vartiaisella on enemmän rikosjuttuja käräjiltä kuin ikävuosia. Hän ei ylpeile menneillä valinnoillaan, mutta ei vaikuta myöskään katuvan. Kun on kokenut ja tehnyt rankkaa väkivaltaa, varastaminen ei tunnu isolta jutulta.

– Jos piristä (amfetamiinista) jäi velkaa, ei ollut vaihtoehtoja. Saattoi saada turpaan, jos ei tullut ajallaan rahat. Valitettavasti olen siinä vaiheessa joutunut vain ajattelemaan itseäni, Vartiainen sanoo.

Hänelle huumeiden ongelma ei ole huumeissa. Ongelma on laittomassa huumekaupassa, jonka reviiritaistelut ja velanperintä ovat siihen mukaan joutuville raastava kokemus.

Vartiaisen kertomus vilisee uhkauksia, murtoja, ryöstöjä, kiduttamisia. Osa niistä löytyy oikeuden papereista, osaa ei voi tarkistaa mistään. Niistä ei ole ikinä kerrottu poliisille.

– Televisiossakaan ei näe, miten julma se maailma oikeasti on.

Rivipoliisi haluaisi tehdä enemmän kotietsintöjä

Poliisi painottaa, ettei se jahtaa satunnaisia huumeiden viihdekäyttäjiä. He sanovat kohtaavansa kerta toisensa jälkeen samoja ihmisiä, joilla on monipuolisia elämänhallinnan ongelmia ja tyypillisesti myös sekakäyttöä.

– En sano, että se turhauttaa, mutta ehkä tunnen heitä kohtaan jonkinlaista sääliä, kun ei vain pääse koukusta, vanhempi konstaapeli Jussi Harjula Sisä-Suomen poliisista sanoo.

Monen poliisin mielestä huolestuttavaan kehitykseen pitäisi puuttua samoilla keinoin kuin tähänkin asti: huumeiden tarjontaa rajoittamalla. Käyttäjien kotoa löytyy usein lisää aineita ja varastettua omaisuutta. Harjula toivoisi, että esimiehet antaisivat herkemmin lupia kotietsintöihin.

– He pelkäävät joutuvansa eduskunnan oikeusasiamiehen nuhteluun tai jopa rikostutkintaan.

Poliisin ulkopuolella nykytrendi on kuitenkin monen mielestä merkki siitä, että Suomen huumepolitiikassa on jotakin vialla.

Päihdetyöntekijä: Käyttäjien rankaiseminen vain pahentaa ongelmaa

– Täällä on paljon ihmisiä, joilla on koti, mutta jotka eivät halua mennä sinne, sanoo Sovatek-säätiön projektityöntekijä Katja Hartikainen.

Tiistai-ilta Jyväskylän keskustassa on juuri alkanut hämärtyä. Hartikainen ja hänen työparinsa Minna Lapisto kulkevat kadulla jakamassa pientä purtavaa asiakkailleen.

Heidän vanhat tuttunsa ovat myös poliisin vanhoja tuttuja. Monilla on päihdeongelmia, mielenterveysongelmia, asunnottomuutta.

Apteekin kassia kädessään puristava mies murahtaa, ettei hänellä ole nälkä. Moni on saanut vatsansa täyteen palvelukeskus Hanskassa. Se on mennyt kiinni hetkeä aiemmin. On silti hyvä varata jotain aamuyöksi, kun verensokeri alkaa laskea.

– Ehkä ne ikävät ajatukset tulevat kotona. Yksi asiakas kertoi juuri yrittäneensä itsemurhaa siellä, Hartikainen kertoo.

Tukialus-hankkeessa työskentelevät Hartikainen ja Lapisto katsovat kasvavaa huumeongelmaa eri näkökulmasta kuin poliisi. He näkevät työssään paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat poliiseihin epäilevästi ja joita käytöstä rankaiseminen ei yleensä auta.

– Minun mielestä se pahentaa ongelmaa ja huumeidenkäyttö menee maan alle, sanoo Lapisto, itsekin entinen huumeriippuvainen.

Päihdetyöntekijöillä on selässään rinkat, joissa on pikkupurtavan lisäksi puhtaita huumeenkäyttövälineitä ja läppärit. He voivat auttaa asiakkaita vaikkapa Kela-hakemusten täyttämisessä.

He haluaisivat parantaa palveluita, etenkin ehkäisevää ja etsivää päihdetyötä. Hartikainen tietää, että Jyväskylän lähiöissä on monia riippuvaisia, joita apu ei tavoita.

– Ehkä kohtaaminen on se, mitä he eniten meiltä odottavat, miettii Hartikainen.

Alkoholisti pääsee katkolle nopeasti, huumeriippuvainen ei

Yksikään tätä juttua varten haastatelluista poliiseista ei kannata minkääntasoista huumeiden laillistamista.

Sen sijaan poliisilla on jo nyt työkalupakissa pehmeitä keinoja huumeidenkäyttäjien kanssa toimimiseen. Yksi sellainen on nuorten huumeidenkäyttäjien puhuttelu rankaisemisen sijasta. Syyttäjän tilastojen mukaan puhutteluja on kuitenkin tehty hyvin vähän, Lounais-Suomea lukuun ottamatta.

Toinen on hoitoonohjaus: mietojen huumeiden käyttäjä voi välttyä rangaistukselta, jos hän menee päihdehoitoon.

Tämä voi kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä hoitoonohjaus ei toteudu juuri koskaan. Esimerkiksi Jyväskylässä alkoholiriippuvainen voi päästä katkolle lähes välittömästi, mutta huumeriippuvainen joutuu odottamaan viikkoja.

Rikoskomisario Sami Salon mielestä parasta olisi, jos poliisi voisi viedä asiakkaan päihdepalveluiden pariin tarvittaessa vaikka suoraan.

– Eihän se auta, jos sanotaan, että mene muutaman viikon päästä. Mutta en minä tästä ketään syytä.

Mutta jos muuta apua ei saa, huumeriippuvainen rikoksentekijä hoidetaan kuntoon veronmaksajalle kalliilla tavalla: vankilassa. Yksi vuorokausi siellä maksaa yli 200 euroa.

Hoidon tarpeessa olevat päihteenkäyttäjät ovat entistä useammin vankiloissa. Samaan aikaan kun päihdehuollon laitospalveluita on vähennetty, päihderiippuvaisia vankeja on ollut entistä enemmän.

Vankila kutsuu jälleen myös jyväskyläläistä Miro Vartiaista.

"Se leima ei lähde ikinä pois"

– Mikä on sinun kengännumerosi? päihdetyöntekijä Minna Lapisto kysyy Vartiaiselta.

– Arvaa, tämä vastaa.

Lapisto punnitsee käsissään kahta paria villasukkia. Toiset hän lahjoittaa Vartiaiselle.

Vartiainen haluaa kotiin. Hänestä tuntuu, ettei hänellä ole oikeutta olla täällä, Jyväskylän keskustassa. Hän sanoo joutuneensa toissa päivänä korjatuksi kaupasta poliisiautoon, kun varashälytin oli alkanut soida toisella puolen myymälää.

– Poliisi sanoi, että taustan takia. Se leima ei lähde pois. Ei lähde ikinä pois.

Viisi vuotta sitten Vartiainen löi toista rikollista veitsellä lähes hengenvaarallisesti. Siitä seuranneesta tuomiosta tuli käännekohta, koska vankilassa hän pääsi eroon sekakäytöstä.

Vartiainen palasi teini-iän harrastuksensa pariin ja alkoi kirjoittaa rap-musiikkia. Vapauduttuaan hän on päässyt julkaisemaan sitä Spotifyssa rikos- ja päihdetaustaisten Mahdollisuus-hankkeen avulla.

Vartiainen sanoo käyttävänsä edelleen kannabista ja harvemmin myös amfetamiinia. Omasta mielestään hän on löytänyt tavan elää päihteiden kanssa ilman, että pilaa elämäänsä.

– Hoidan niillä ahdistusta, josta olen kärsinyt murrosiästä lähtien. Joka aamu kun herään, minulla on sellainen olo, että en haluaisi herätä.

Eräänä päivänä Vartiainen palasi kotiinsa ja löysi lattialta multaiset jalanjäljet.

– Luulin ensin, että minut oli ryöstetty. Sinne ei ollut jätetty mitään lappua tai mitään.

Se ei ollut ryöstö. Poliisi oli käynyt ratsaamassa Vartiaisen kannabisviljelmän. Nyt häntä odottaa jälleen vankila.

Oikeus katsoi, että Vartiainen oli kasvattanut kannabista omaan käyttöönsä. Rikos se oli silti. Miehen aiemman rikollisuuden vuoksi käräjäoikeus tuomitsi hänet kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen huumausainerikoksesta.

Vartiainen on valittanut hovioikeuteen.

– Minä vähän odottelen, että pääsen vankilaan rentoutumaan, hän sanoo.

– Ei se ole minulle oikeastaan muuta kuin lomaa.